Eilen kävelytin miestä kameroineen Kanttorilan kulmilla. Olin edellispäivänä huomannut, että alkaa olla jo kiire, jos meinaa ehtiä saada lamopeikonkellon kuvaan.
Se on siitäkin viehko kellokukka, että pitää kumarrella ja kurkkia sen sisälle, jotta näkisi nuo merkilliset värit ja kuviot. Millan aikanaan vinkkasi salaisuuden jäljille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti