Pikaisesti lyhyesti pitkästä aikaa

Kasteluviritelmät olivat koetteella Norjan reissun aikana viime viikonloppuna (to-ma), kokeen tulos: vesi ei ollut kunnolla valunut pulloista. Olisi pitänyt sittenkin puhkoa neulalla tms. ilmareikiä pullojen pohjiin. Ensi kerralla sitten. Mitään katastrofia ei kuitenkaan ollut ehtinyt kehkeytyä, yksikään tomaatti, munakoiso tai kurkku ei ollut lotossa (= nuupallaan).
Reissusta aloin jo kirjoittaa matkapäiväkirjaa toiseen blogiini. 
Aina lyhyenkin poissaolon jälkeen puutarhassa ehtii tähän aikaan vuodesta tapahtua. Olin eri hyvilläni, että pioni ehti availla nuppujaan ennen lähtöämme. Kukinta alkoi olla ohi palattuamme.

Myös lamopeikonkellon kukkia ehdin käydä kurkkimassa jo viime viikolla. Ne toki jatkavat kukkimistaan (joten kuvallakaan ei ole kiirettä. En juurikaan enää vaivaudu itse räpsimään nololla känykamerallani kuvia, kun miehellä on paremmat laitteet ja taidot kuvaamiseen. Joku päivä tarttee viisata miehelle, missä lamopeikonkello lymyää.)
Nyt tutumaan. Joka aamu on armo uus, se on helppo huomata joka-aamuisella puutarhakierroksella.