On ollut jälleen vilkas, antoisa, sosiaalinen ja työteliäskin viikonloppu, joka alkoi perjantaina tuossa kulmilla (muutaman minuutin tandem-pyörämatkan päässä) talkoiluilla. Sillä välin, kun ammattimiesväki hääräsi jättikokoisen teltan pystytyksessä, me amatöörit ja naisväki kanniskelimme teltalle istuimet noin kolmellesadalle. Yleensähän musiikkifestareilla seistään, mutta näihin festareihin sisältyi myös messu - ja luterilaiseen messuun kuuluu istuimet.
Kahvitauon jälkeen (meillä tietty oma termosmuki matkassa) leviteltiin nuorison kanssa istuimet teltan sisään, miesväki rustasi lavoista ja filmivanerilevyistä esiintymislavan, ja sitten me olimmekin mieheni kanssa valmiita kotiin ja petiin. Totesin, että tuolla tavalla yhdessä tekemällä parhaiten tutustuu paikallisiin.
Lauantaiaamupäivällä leivoin ja tiskasin, ja sitten meinattiinkin myöhästyä treffeiltä. Kävimme hakemassa Millanin kyytiimme festareille. Asetuimme teltan ovensuuhun, kauas istujista ja heidän kännyköistään, mutta aivan pian alkoi valua lisää porukkaa, joka ilman istumapaikkaa jäi niin ikään hengailemaan teltansuulle. Millan siirtyi suosista kauemmas - ja kun sade sitten ajoi kaikki muut teltan suojiin, hän jäi yksin nurmelle seisomaan. Onneksi avulias ja uskalias mieheni bongasi eräällä festivaalivieraalla sateenvarjon ja kävi pyytämässä sen Millanille lainaksi. Kaikesta huolimatta nautimme kaikin erityisesti nuoruusaikojemme gospelidoleiden musiikista. Kun olimme vieneet Millanin takaisin kotiin, palasimme vielä tandemilla takaisin ja ehdimme sopivasti messuun.
Tänä aamuna olimme kuitenkin kuuliaisesti kirkonpenkissäkin, sieltä hyvän vauhdin saatuamme ja loput borssit syötyämme kaarsimme tandemilla jälleen niemennokkaan talkoilemaan. Tällä kertaa vain muuta talkooväkeä oli kovin niukasti. Parhaimmillaan meitä oli neljä kantamassa tuoleja pois teltasta. Festari-isäntä oli niitä jo valmiiksi kasannut, mikä joudutti mukavasti. Samoin jelppasi peräkärry. Reilu kolme tuntia tänäänkin kuitenkin hikoiltiin. Harmi vain, että telttaa ei sitten saatukaan aivan kuivana kasaan, kun ihan viime metreillä sadetta ripsutteli alas saadun telttakatoksen päälle. Oli mielenkiintoista nähdä ja olla mukana avittamassakin, kun isoa telttaa purettiin.
Iltapäivällä kotiin palattuamme piti alkaa uudestaan ruuanlaittoon, vaikka taaskin olimme saaneet myös talkooevästä. Syötyämme istuttiin telkkarin ääreen. Katsottiin yhtä tallennettua elokuvaa ja samalla siivottiin omenoita. Kun leffa loppui, oli mehustimen siiviläosa täynnä omenalohkoja, jotka nopsasti höyrystyivätkin soseutettavaksi. Vähän aikaa sitten sain purkituksen jälkeen siivottua pahimmat sotkut keittiöstä, ja äsken kuului jo ensimmäinen omenasosepurkin kansi napsahtavan.
Yhtään kuvaa ei nyt ole, koska emmehän me ottaneet kännyköitä mukaan Millanin kiusaksi. Sain muuten häneltä lainaksi ison kattilan soseen kuumentamiseen, kun unohdin omani kaupunkikotiin. Eikä paikallisista kaupoista löytynyt kuin pieniä. Borssikeittoa varten löytyi sentään kolmilitrainen emalikattila kirpparilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti