Tulimme melkein kolmen viikon tauon jälkeen piipahtamaan maalla. Lähdettiin suoraan töistä, niin oltiin perillä kauan ennen iltahämärää, joten ehdittiin hetken olla pihahommissa. Talvilomareissullamme täällä käydessämme mies kaatoi riihen päädystä naapurin puolelle kallistelevan koivun, jonka rungon hän nyt sitten sahasi kannettavan kokoisiksi pätkiksi. Minä katkoin ja kuskasin oksia hakkuupölkyn luo, jonkin verran jo niistä pilkoin kirveellä hakkeeksi permakulttuurin periaatteiden mukaisesti. Sitten kokeilin hakata kompostorin alaluukun takaa jäätynyttä biojätettä irti. Se oli oikeastaan alkanut jo sulaa, mutten minä silti kauaa ja paljoa jaksanut irrotella. Sekoittelin vielä yläkautta kompostoituva jätettä, joka jonkin verran näyttikin painuneen kasaan viime näkemästä. Yläosa kompostorista on ihan sulana. Kaupunkikodin kompostori puolestaan on sula pohjaan asti ja siellä käy kova pöhinä, höyry vain nousee.
Ennen kuin palasin sisään, hain vielä kottikärryillä kasvihuoneesta yhden puutarhamultasäkin kuistille. Halusin sen sisälle lämpenemään, että voin ensi viikonloppuna alkaa istuttaa galdioluksen yms. mukuloita purkkeihin. Yllätyin, että multasäkit olivatkin pehmeitä ja sulan tuntuisia, kun viimeksi kokeillessani ne olivat jäätyneitä ja kovia. Kaipa aurinko on alkanut päiväsaikaan lämmittää kasvihuonetta, vaikka siellä onkin ovi auki.
Äsken kävin vielä läpi siemenpusseja ja valkkasin taas joitakin mukaan otettavaksi ja esikasvatettavaksi. Muutaman pussin laitoin samaan kassiin Millanille menossa olevien lehtien kanssa, jotta muistan häneltä huomenna kyläreissulla kysyä niiden mahdollisesta esikasvatuksesta. Niinkuin vaikka risiinin, joiden myrkyllisiä mutta kauniita siemeniä sain häneltä viime syksynä.
Noiden huonekasvien ja talvettumassa olevien puutarhakasvien takia lähinnä lähdimme käymään, koska kolme viikkoa on ihan yläraja, jonka ne pärjäävät kastelematta. Mutta kyllä tänne muutenkin on mukava tulla, vaikka lyhyeksikin aikaa. Lähdemme huomisen kyläreissun jälkeen jo takaisin kaupunkia kohti, meillä kun on Marianpäivänä kirkkohommia. Mies on tekstinlukijana ja minun on tarkoitus parin muun naisen kanssa palvella musiikissa parin kipaleen verran.
Sen verran vielä mainitsen, että pyynnöstäni poikettiin tulomatkalla kirppiksellä. Halusin nähdä, vieläkö siellä olisi tallella se toinenkin lasitähti, jonka parin olin jo aiemmin ostanut Kanttorilan ikkunalle. Aikaisemmin ostamani oli euron verran halvempi, koska se oli vähän kuluneempi ja siitä puuttui sisältä tuikkukynttilän pidike, joka kallimmaassa ja kauniimmasta oli tallella. Koskapa punatähti oli yhä tallella, ostin senkin. Nyt täytyisi löytää sille ripustusketju ja sitten vaihtaa se ikkunan edessä roikkuvan lehtikaktuksen tilalle. Kaktus kun kai kukkisi paremmin lähempänä ikkunan viileyttä. Valosta puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti