Tänne Kanttorilaan saavuttiin eilen illalla varsin myöhään. Mulla oli perjantaina illansuussa vielä lauluharjoitukset naisporukalla, sillä välin mies paikkaili kampetta valmiiksi ja harjoituksista palattuani hypättiin autoon. Perillä mies sytytti takkaan tulen ja aloitti hieman lumitöitä. Minä kävin postilaatikolla ja löysin sieltä "tervetuliaispaketin". Millan oli käynyt tuomassa mua varten valmiiksi nipun paikallislehtiä, pari perenna- ja huonekasvikirjaa ynnä kirjeen. Pienen iltapalan jälkeen kömmin peiton alle sänkyä lämmittämään ja kohta sinne kaivautui mieskin. Kumpikaan ei muistanut sulkea takan peltiä.
Aamukahvin jälkeen mies paineli pihalle jatkamaan lumen luontia. Kun hän oli saanut raivattua reitin lintulaudalle, minä täytin alumiinipäälärin auringonkukansiemenillä ja kietaisin rautalankalenkin tulipallon ympärille ja vein linnuille safkaa. Pitkästä aikaa. Onneksi tässä keskustassa lintusilla on paljon muitakin ruokapaikkoja, etteivät ole meidän epäsäännöllisen ruokintamme varassa. Pitäisi olla valtsun kokoinen simenesäiliö, josta riittäisi pariksi kolmeksi viikoksi.
Eivät ne lumityöt kerrasta eivätkä kahdestakaan loppuneet. Paraikaa mies on jälleen lykkimässä kolaa. Äsken kävelimme lähikauppaan ostamaan kermaviiliä borssikeittoa varten. Keitin iltapäivällä sitä reiluhkon annnoksen, kymmenen litran kattilaan. Kas kun viiden litran borssikattila unohtui kaupunkikotiin. Meinasin ensin tukkia keiton kolmelitraiseen, mutta kun se näytti tulevan täyteen kolmesta punajuuuresta, viidestä palsternakasta, yhdestä perunasta ja yhdestä sipulista, niin kaivoin suurimman keittoastian keittiön kaapista. Miten äiti sanoisikaan, "ei suuri sisältänsä kaara". Meinaa, että liian ison astian kanssa aina pärjää.
Kun hiihtoloman aluksi keittää yli viisi litraa borssia, niin loppuloman voikin pitää vapaata ruuanlaitosta. Pakollinen ulkoilukin on hoidettu tältä päivältä, sen lintulautakäynnin ja kauppareissun lisäksi olen käynyt tekemässä lumitöitä minäkin; kravasin tönkkölumen kasvihuoneen katolta. Myös käsityöurakkaa olen saanut jalalle, ensimmäiset sukat on parsittuna ja nyt on talvitakin revennyt taskukin korjattu. Yritin tehdä sen siististi, niin ratkoon ensin helman auki, että pääsin vuori- ja päällyskankaan väliin paikkuuhommiin. Lopuksi ompelin heijastinnauhaa peittämään paikkausta, ja sitten vielä ompelin taskuihin napit. Ne ovat olleet irti jo kauan. Mulle kävi sen takia nolosti tässä yhtenä iltana, niin päätin, että nyt kun helma on sopivasti auki, hoidetaan napitkin takaisin paikoilleen. Olin kerännyt torstai-illan kokouksessa käytetyt kertakäyttömukit takin taskuun sillä ajatuksella, että käytän ne taimipotteina. Mutta kun kotona laitoin pyörän telineeseen, niin huomasin, etteivät mukit enää olleetkaan taskussa. Jos olisi ollut nappi, niin mukit olisivat pysyneet taskussa. Nyt laiskan opmelun takia syyllistyin luonnon roskaamiseen.
Mutta nyt takaisin lomanviettoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti