Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Elokuun ekan kukkia

Muutama lomapäivä jäljellä, tiistaina takaisin työmaalle. Saapa nähdä, ehtineekö töiden alettua enää niin kirjoitella blogiin. Tuskin.

Sain Millanilta viime syksynä unikon siemenkotia. Kylvin niitä kahteen kohtaan puutarhassa. Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa ne kasvoivat hentoina ja matalina ja kukkivat pienin kukin, paljon toista kylvöä aikaisemmin. Kasvimaalle hapankirsikan varjoon kylvetyt kasvoivat puolta korkeammiksi, myös niiden nuput ovat muhkeampia. Ekaksi auenneesta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin sade varisti sen terälehdet. Tänään oli auennut lisää.

🩷🩷🩷

 Kimalaiset viihtyvät myös ranskantulikukissa, joita on ilmaantunut pitkin kasvimaata. 

Kasvimaalle on itsekseen ilmaantunut myös tätä violettia päivänsineä, jota joka kevät esikasvatan. Ja tänä kesänä komein kasvu onkin täällä kasvimaalla! Istuttamani eivät ole juuri kasvaneet saati kukkineet, vaikka normaalina suvena olen päivittäin räknännyt yleensä toistakymmentä kukkaa. Jospa ensi kesää varten kylväisin päivänsineä jo syksyllä kasvimaan laitaan. 🤔

Nyt kun on sadettakin saatu ja lisää luvassa, niin tohtinen alkaa istuttaa perennan taimia (tulikellukkaa, harjaneilikkaa ja yksi salkoruusu), vaikka tämä päivä ainakin vielä menee hellelukemissa. Kunnon pohjakastelu ja varjostus istutuksen jälkeen lienee tarpeen. 

Puutarhan tappioita vuosien mittaan

Kun Millan aikanaan hoiti Kanttorilan puutarhaa ja hankki tänne runsaasti uusia kasveja, hän sisällytti blogiinsa 'Kanttorilan puutarhassa' erillisen sivun otsikolla Kanttorilan kasveja. Minulla on ollut pitkään mielessä kirjoittaa oma luetteloni siitä, mitä Millanin luettelemista täällä ei enää kasva.

Paljon Millanin luettelossa on sellaisiakin kasveja, joita en tunnista tai erota toisistaan, joten ihan täsmällistä luetteloa en osaa kirjoittaa. 

Tästä tulee nyt julmetun pitkä postaus, kun laitan kuvia Millanin luettelon pätkistä ja joka pätkästä kommentoin kadonneet/pois jääneet lajit. 

Vanhoista omenapuista yksi on kaadettu, sen omenat eivät maistuneet hyvältä. Yksi omenapuu on vastaavasti istutettu lisää, synttäripuuni Lavia, jonka menestyminen on vielä kyseenalainen. Kaneliomenoiden lisäksi en tunne muita lajikkeita, kolme syys--tai talviomenalajiketta, joista yksi saattaa olla Antonovka. Luumu- ja kirsikkapuita on molempia kolme, yhdet siirrettiin Ruusurantaan, kun Millan muutti sinne. Marjoista gojit ovat jääneet pois, ja tavallista mansikkaa toin aikanaan mukana, ehkä Sefyriä. Lisäksi linnut ovat istuttaneet punaherukoita. Sittemmin on tullut myös saskatoon. (Tämän piti olla luettelo tappioista, mutta nyt tuli muutama lisäyskin.) 

Kerrottua kurjenkelloa en ole täällä nähnyt, enkä siperiankelloa tunnista, maariankelloa olen joutunut kylvämään uudestaan, ja taas pitäisi. Kunhan ukonkellot aukeavat, varmistuu, onko niitä yhä kahta väriä. Valkoista ainakin on. 

Ainakin yksi akileijalajike katosi, löydän sen nimen myöhemmin, ei kuitenkaan mikään barlow. Arovuokkoa en mielestäni ole nähnyt, sen sijaan kanadanvuokko elää ja menestyy. Bellistä en jostain syystä ole saanut pysymään elossa sen kummemmin täällä kuin edellisessäkään puutarhassani. Viime talvi oli liian vaikea mm. balkaninkohokille. Eikä minulla taida olla siemeniäkään jemmassa 😢 Palloesikon menetin jo aikaisemmin. Lohenpunainen idänunikko oli vaarassa kadota, mutta siitä olin saanut siemeniä, ja tänä kesänä se on kohtalaisen hyvässä kasvussa. Hopeamarunaa en erota koiruohosta, ja olen saattanut molemmat hävittää "rikkaruohona". 

Japaninohdaketta en erottaisi muista ohdakkeista, joita en erityisemmin ole hoivannut. Kaunopunahatun olen menettänyt jo kahteen kertaan, enkä taida enää sitä yrittää tässä pihassa, mutta ties vaikka joskus Ruusurannassa. Kesäkullero siirrettiin aikanaan Millanille, enkä nyt muista tavallistakaan kulleroa nähneeni tänä vuonna. Myös keltakaunokki siirrettiin Millanille, siitä olen maininnut joskus aikaisemmin. En ole nähnyt kissankäpälää enkä kultakärsämöä. Kultatyräkki menehtyi, mutta kuusityräkki (=tarhatyräkki) on voimissaan. Kanadanpiiskua hävitän nyt aktiivisesti, koskapa se kuuluu hävitettävien vieraslajien luetteloon. Tänä keväänä sain kaivettua suurimman osan juurakoista pois, mutta sieltä täältä nousee versoja, kenties vielä tulevina kesinäkin. 

(Ranta)laukkaneilikka katosi edellistalvena, mutta nyt minulla on kukintoja, joissa toivon olevan siemeniä. Jää nähtäväksi, saanko sen takaisin. Aprikoosia lehtosinilatvaa ei ole näkynyt. Eikä minkäänväristä pipoa. Malvansukuiset ovat minulle hankalia tunnistettavia. Oletan, että tontilla hyvin menestyvä on harmaamalvikki, en tiedä myskimalvaa olevan. Nepalinhanhikin sain uudestaan taimina Millanilta, mutta sekin jäi henkiin sitten vain yhteen paikkaan viime talven jäljiltä. (Talvi oli vaikea ilmeisesti myös Kuntalan punaluumulle, jonka oksistoon tuli kovin vähän lehtiä. Onneksi se kuitenkin vesoo elinvoimaisesti.)

Tästä luettelosta menetyksiin on laskettava vissiin vain sinipallo-ohdake, mutta se onkin sitä suurempi menetys, jo toiseen kertaan. Millan kertoi, ettei hänelläkään se ole täällä menestynyt, mutta Ruusurannassapa se näyttää olevan elossa. Mainittakoon kuitenkin, että rönsyleimua olen nähnyt vain punaisena. 

Tarharistikkiä ei ole, ei myöskään törmäkukkaa eikä varjoyrttiä. Tulikellukka katosi joitakin vuosia sitten, villanukkajäkkärä pian muuttomme jälkeen. Verikurjenpolvi siirrettiin Millanille. Neilikoidenkin tunnistaminen on vähän haastavaa, mutta samoisin, ettei vuorineilikkaa ole. Liljoja olen hankkinut lisää, muistaisinpa mitä... 

Koristeheinät ovat tallella, olenpa hankkinut lisääkin, siemenenä sininataa. Yksi alku on lintuallaspenkissä, uusi esikasvatuskylvö odottaa koulintaa. Kivikkokasvienkin tunnistaminen tuottaa vaikeuksia. Sen tiedän, ettei lusikkamaksaruoho säilynyt hengissä. Eikä alppitähti, jonka ehdin nähdä kerran kukkivana. Kangasraunikista luin, että se on luonnonvaraisena erittäin uhanalainen. Taitaa olla tälläkin tontilla... Sitruuna-ajuruohon sijaan meillä on nyt kangasajuruohoa.

Ruusuista persiankeltaruusu menehtyi ensimmäisinä vuosinamme. Toisen John Cabotin mies kaivoi vahingossa ylös tänä keväänä pusikkoa raivatessaan. Muistaakseni jokin ruusu siirrettiin Millanille, taisi olla Last tango. Sain naapurilta tilalle suviruusua. Olisikohan bourbonruusulle käynyt niin, että se olisi ollut perusrunkoon vartettu ja sitten perusrunko on ottanut vallan, kun en ole osannut vahtia. 

Alanko toistaa itseäni todetessani, että sipulikasvien tunnistaminen on haastavaa? Skilloja esimerkiksi en erota toisistaan. Jonkin verran olen hankkinut lisää, mm. krookuksia ja Little Beauty -tähtitulppaaneja. Ja lumipisaran sijaan minulla on nyt lumikelloja, joiden sipulit ostin puolikuolleina puoli-ilmaiseksi. Jättilaukka ei ole menestynyt, eikä ukkolaukkakaan, mutta nyt kokeilen voitonlaukkaa. 

Zilgaa en ehtinyt elossa nähdä. Muuten köynnökset ovat viihtyneet, joskin humalan ja villiviinin paikkoja olen vaihdellut. Yrteistä timjami puuttuu ja ranskalaisen rakuunan hävitin, mutta osan siitä annoin Millanille. Ruusurannassa se näkyy olevan voimissaan.

EDIT. Muutamia päivityksiä 3.4.2026

Viime kesänä bongasin yllättäen gojin elossa lipstikan vieressä, jonne  olin sen siirtänyt. Mahtaneeko olla vielä elossa vaikea talven jäljiltä?

Maariankelloa kylvin viime kesänä, ovat lähteneet kasvuun. Mutta sinistä ukonkelloa Kanttorilassa ei enää ole.

Sain tuonnempana selville, että Bellis perennis on kaksivuotinen. En enää ihmettele, miksi se on minulta (aina) kadonnut.

Kesäkulleron siemeniä keräsin viime syksynä Ruusurannasta, samoin kuin vaaleanpunaisen palavanrakkauden siemeniä, joita annoin myös veljen morsiamelle, vastalahjaksi lyhtykoisosta, joka sekin ehti olla täältä häviksissä.

Rantalaukkaneilikkaa ja tulikellukkaa hankin tänne uudestaan, viimeksi mainittua kasvatin ostosiemenistä, rantalaukkaneilikkaa hankin taimina Toikalta. 

Lisää pikkumustaa

 

Salkoruusu

                                    Eestä ja takkaa

"Minä olen musta mutta ihana"

 Mikä  kumma tuolla näkyy? Musta perhonenko? 

Piti mennä lähemmäs katsomaan - ja ihailemaan! 

Ensimmäinen mustan salkoruuusun nuppu oli avautunut kuin varkain. Myös pari seuraavaa näyttää raottavan verhoa. 

Millanilla on keskivaikea viehtymys mustiin kukkiin. Häneltä olen saanut myös mustan orvokin siemeniä, kuten näiden salkoruusujen siemenetkin.

Otsikon lause on Korkeasta veisusta, tai kuten nykyisin nimi kuuluu, Laulujen laulusta. (Laul. 1:5)