Juhannussalko

Tein syksyllä runsaasta pihlajanmarjasadosta yhden kranssin ja pari palloa, jotka vein komeroon kuivumaan lintujen talviruokintaa ajatellen, ja vähän myös koristelua.
Kun tilhet sitten viimein saapuivat tyhjäämään pihapuita tämän vuoden puolella, vein toisen palloista roikkumaan yhteen pihlajaan, ja niin tehtiin siitäkin selvää. Kranssi oli jo jouluna meillä keittiön ulko-ovessa roikkumassa, ja kerran siinä kävi pari tiaista. Mutta tilhet eivät rohjenneet tulla siihen syömään, joten vein sen heinäseipään nokkaan killumaan nyt kun alkuviikosta tilhiparvet saapuivat uudelleen, jälkikorjuulle.

Eilisen saalis

Millan kutsui koulutukseen. Tomaattien. Otin mukaani multaa ja maitopurkeista leikkaamiani taimiastioita. Nyt Kanttorilan ikkunalla on pari golden sunrisea, black cherry, sibiria, balcon star, striped stuffer (jonka nimen kirjoitin aluksi väärin kahdella p:llä...) ja pari kirsikkatomaattia, keltainen ja punainen. Lisäksi yhdessä purkissa on punarevonhännän taimia. Loistoesikot ovat kukkimisensa kukkineet tältä keväältä, mutta toisen onnistuin pölyttämään, niin että siinä on yksi siemenkota kypsymässä. Molemmat pääsevät pihalle istumaan kesemmällä.  Tomaatit siirtänen valoisammalle ikkunalle tuota pikaa, kunhan saan tehtyä tilaa.

Lumenkatkomista syreeninoksista leikkasin latvoja maljakkoon. Niiden sekaan sopisi tulppaanit tai narsissit.

Kevään ensimmäinen puutarharundi

Kuten uskalsin toivoskella Kanttorilan kulmilla oli kevät edistynyt näkyvästi poissa ollessamme. Sen huomasi jo iltahämärissä saapuessamme, mutta aamulla postinhakureissulla tein vielä iloisen kierroksen ympäri pihan perennapenkiltä toiselle ja lopuksi omenapuiden juurelle, jonne ensiksi ja eniten aurinko on paljastanut maan. Siellä jo näkyi krookuksen hentoja lehtiä (juu juu, tiedänhän minä, että etelämpänä Suomessa ne jo ovat kukassakin). Palattuani keittön porraspäähän - jota ei ehkä tällä hetkellä voi kutsua porraspääksi, kun portaat on hajotettu - löysin lisää krookuksia nousemassa esiin. Kyllä niitä täytyy nyt joka päivä käydä kurkistelemassa, vaikkakin uhittelevat takatalven tuloa vielä loppuviikosta.
Illalla ensi töiksi taimien kastelun jälkeen kävin täyttämässä typötyhjän lintulaudan, jotta aikainen lintu löytäisi syötävää ennen minun heräämistäni. Aamupäivällä sainkin sitten ihastella lintulaudan alla vanhojen tuttujen lisäksi myös mustarastasta ja myöhemmin oravaa. Pikkuruisia vihertävänruskeita lintusia en tunnistanut, vaikka koetin haeskella lintukirjasta. Yläperä vilahti siipien alta keltaisenvihreänä. Muuta mainittavaa tuntomerkkiä en havainnut. Tervetuloa kuitenkin einehtimään myös tuntemattomat pikkusiivekkäät.

Aurinkoista kevättä

Tänään pitäisi taas jättää Kanttorila muutamaksi päivää Herran haltuun. Ruukkukasvit on kasteltu, samoin kylvökset. Tomaatti- ja munakoisokylvöksiä pidin kokeeksi pari päivää uuninpankolla, josko lämpö edistäisi itämistä, mutta kyllä minä nyt ne nostin aurinkoiselle keittiön ikkunalle siksi aikaa, kun olemme poissa. Toivon, että sieltä jotain jo pilkistää palattuamme.

Kova homma oli taas miettiä ja kokeilla, mitä kampetta varaan matkaan kokousta ja kevätseuroja varten. Muistin onneksi nuo seuratkin, joihin pitää varata nuotit ja vihreät kuorohuivit följyyn. Olen koko talven viihtynyt villahousuissa ja muissa rönttövaatteissa. Yksi päänvaiva vähemmän, kun ei ole tarvinnut pukeutumista pähkäillä.

Tämä aamu valkeni upean aurinkoisena, pälvetkin näyttivät taas suurentuneen. Ei eilenkään paha sää ollut, kun kävimme Millanin luona pajunraivauskökässä. Toimme sitten peräkontillisen risuja tuohon pihahangelle. Jos vaikka saisin jotain niistä värkättyä, kun Millan ystävällisesti lainasi pajutyökirjaansakin.

Taimien edistymisen lisäksi on kiva palatessa nähdä myös, kuinka kevät tällä välin on edistynyt.

Elämää lintulaudan alla

Tänä aamuna pystykaffeilla keittiön ikkunan ääressä ihailin fasaanikukkoa, joka tonki lintulaudalta putoilleita auringonkukansiemeniä. Mies tuli kameran kanssa, mutta siitä oli loppunut virta. "Ai, ne olivatkin fasaanien jälkiä", hän  arveli. Mies oli juuri eilen kysynyt, olinko huomannut lintulauman jälkiä omenapuiden alla. Kun menin vasitella katsomaan, niitä ei voinut olla huomaamatta.

Eräänä aamuna vastasataneelta lumelta löysin mielenkiintoisia pikkunisäkkään jälkiä. Pyöreä tassunjälki, ssormenpään kokoinen, aina kaksi melkein vierekkäin. Jäljet tlivat puutarhan yli seinustalle ja seurailivat keiittiön seinänviertä poiketen sitten lintulaudan alle, ruuanhakuun. Arvelin itsekseni lumikon jäljiksi. Yritin ottaa kuvia, alakuvassa vertailun vuoksi mukana pikkulinnun jljet.

Patalappua soimaa

Olen yrittänyt fundeerata, mitä voisi värkätä riemunkirjavista ohuista keinokuitulangoista, joita taannoin ostin monta vyyhteä halvalla kirppikseltä. Tein niistä mm. aika monta huivia salomoninsolmuilla, mutta itseäni ainakaan ei tuo materiaali miellytä ihoa vasten, minä kun olen sellainen herkkähipiäinen. Voisi luulla sadun prinsessaksi, ellen olisi enempi menninkäisen sukua.

Mutta siis. Tuo lanka. Nyt minulla on tekeillä raitarasat, päävärinä neonkeltainen huomioväri, mutta ennen neuletyötä kokeilin virkkausta facebookista löytämälläni mallilla ja tein kolme patalappua. Lisäsin somisteeksi kukan, mikä ei ole välttämättä kovin fiksu temppu käytännöllisesti katsottuna.

Koska lanka on ohutta, olen kerinyt sitä neljällä langalla. Pannunalusiin kerin eri värejä (paitsi oheiseen kukkaan, jonka löysin lankakopastani valmiiksi tehtynä), mutta raitarasoihin olen käyttänyt puhtaita värejä.
Vieläkö keksisi muita käyttöideoita?

Pakaasineen takaasi

Kaikki meni hyvin ja täällä ollaan taas turvallisesti ja hyvässä turvassa. Kuopus tuli kanssamme Kanttorilaan yöksi ja jatkoi tänään junalla matkaa Manseen.

Jo illanhämyssä - keskiyöllä - näin, että poissaollessamme lumi ja jää olivat mukavasti huventuneet, vaikka sitä lajia vielä piisaakin. Ilokseni sain huomata myös sellereiden ehtineen nousta pintaan tällä välin.

Vaikka kuopuksellekin piti jättää puontila auton penkille, niin mies sai tukittua kyytiin niin pätkän kirjahyllyä kuin sen tänne kaipaamani kukkapöydänkin. Tänään sain sitten rustattua sen aloilleen.

Ikkunan alla aiemmin ollut rautainen pienempi kukkateline saa myöhemmin keväällä palvella keittiön ikkunan edessä työpöydällä taimilaatikkotelineenä.

Mies jyttästi yläkerrassa kirjahyllyn ynnä muun kalustuksen kanssa. Minä kannoin sieltä pois muutaman kuolleeksi toteamani kasvin (keijunmekot ja munakoisot), joiden talvettaminen ei onnistunutkaan, niin saatiin silläkin tavalla hieman lisätilaa. Siellä alkaa olla jo melkein tarpeeksi siistiä mahdollisia yövieraita varten. Kaupungissa käydessämme eräs täältä kotiisin oleva ystävämme kysyi, saako ja voiko meillä käydä yökylässä. Toivotin tervetulleeksi toteamalla, että saanpahan motiivin siivoamiselle.