Kuusen tainten istutusta ja hieman eksotiikkaa

Minulla on ollut yhä muutamia kuusentaimia ruukuissa ympäri tonttia odottamassa istuttamista. Viime vuonna istuttelin jo kaupunkikodin tontin reunalle joitakin pikkutaimia jatkamaan aiempaa pienten kuusten muodostamaa aidannetta. Silloin ajattelin, että loput taimet haluaisin istuttaa ensi eli tänä vuonna, Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Enhän minä nuukapeukalo raaskinut ostaa virallisia 4H: taimia juhlavuoden muistolaattoineen, kun omillekin taimille oli paikat hakusessa.
Tänään sitten, juhannuspäivänä 24.6. 2017 istutin kuusi kuusta. Ensin raivasin niille tilaa Kanttorilan itäseinän tuntumassa kasvavien vanhojen kuusten juurelta. Kuusiaidassa oli parissa kohtaa pystyyn kuolleita katkaistuja rungonpätkiä, jotka lähtivät riuhtaisemalla irti. Sen verran tuli hiki metsänraivauksessa, että ensin lähti takki, sitten vielä päällyspaita ja tuulipuvun housut (joiden alla minulla oli verkkarit ja legginsit). Mutta vihdoin sain äntihin. Kyllä Suomen lipun päiväkin on oiva ajankohta istuttaa muistokuusia. Näitä epävirallisia. Vielä kuitenkin kahteen purkkiin jäi taimia, ja lisäksi navetan takana on parissa mättäässä lisää. Ehkä niille löytyy paikka länsipuolen kuusiadasta.

Sitten sitä eksotiikkaa. Pieni pohjustus. Minulla on kaupunkikodissa vain yksi iso altakasteluruukullinen huonekasveja (apostolinmiekka, jukkapalmu ja kultaköynnös). Loput toin Kanttorilaan viimeistään silloin, kun asetuimme tänne vuorotteluvapaavuodeksi. Olin aina välillä tökännyt kyseiseen ruukkuun myös jotain siemeniä kokeiluluontoisesti, esimerkiksi paprikaa tänä keväänä. Suureksi yllätyksekseni ja ilokseni löysin tänä keväänä sieltä verson, jonka päättelin olevan mango, jonka siemenen olin multaan piilottanut. Mietin ennen kesäloman alkua, tohdinko jättää mangon kastelutta kesäksi ja päätin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaamme. Mutta kun yritin tonkia versoa ylös, se katkesi. Olin itselleni vihainen moisesta tyhmyydestä. Mutta tänään minulle tarjoutui mahdollisuus korjata vahinkoni, kun mies oli ostanut mangon ja teki siitä meille jälkiruuan. Minä sain tuoreen siemenen haltuuni ja istutin sen samantien, omaan ruukkuunsa. Mullan sekaan laitoin vielä vähän juurrutusjauhetta. Nyt sitten vain odotellaan vuoden verran.

Poikkeuksellisesti juhannus etelässä

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme ajelleet torstaina kaupunkikotiin ja sieltä juhannusaattona perinteiselle pohjoisen visiitille mummolaan. Mutta toisaalta työmäärä ja toisaalta mukavuudenhalu eli laiskuus voittivat. Meidän täytyy kuitenkin parin viikon päästä pohjoisessa mennä käymään, kun on sovittuna kuoroharjoitukset, niin säästellään vähän ajamisissa. Ja heinäkuun lopussa on toinen suorastaan pohjoispohjoisen retki. Maanantain sukulointireissun jäljiltä olin kauan nuupallani, kun pääsin niin myöhään maata. Ja tulevalla viikolla odottaa kuitenkin vuoden pisin autoreissu.
Miehellä on riittänyt askarta siskolta tuodun auton kanssa, ja minulla puutarhan kanssa. Lähinnä. Melkein yksinomaan. Vaikka oikeastaan kai juhannussiivoukset yleensä tarkennetaan enimmäkseen sisätiloihin. Mutta pitihän ennen vanhaan pihamarkkienkin olla siistinä ja kauniisti juhannuksena, koivut porraspäässä ja kaikki. No, mulla on porraspäässä vain julmetun isot lupiinivaasit, ja pihan siivouskin ylsi porraspäähän saakka vasta iltasella just ennen saunaa, niin kesken se on vielä, kuistin siivous.
Jatkoin tällä viikolla navetanpäädyn perennapenkin ehostusta. Kaivoin ympäriltä ruohotuppaita ja asettelin sementtilaattoja penkkiä reunustamaan, niin on helpompi ruohonleikkurilla ajella ilman, että tarvii varoa unikoita ja krookuksia. Samalla revin irti rikkoja, enimmäkseen rönsyleinikkiä, mutta myös nokkosta likoamaan, valkojuurta eli juolavehnää ja liikoja ja jo kukkineita lemmikkejä. Kolmiopenkkiäkin perkasin vadelman ja lupiinin versoista.
Eilen kun haeskelin veljeltä saamilleni narsissin sipuleille paikkaa pitkästä perennapenkistä, siivosin samalla penkin päässä olevan luumupuun alustan, ja päätinkin istuttaa keltaiset narsissit siihen, ja katoin sitten rungon ympärystän oksasilpulla. Kerrotun vaalean Bridal Crown -narsissin sijoitin helmihyasinttien taakse. Kun kerran oksasilppusäkki oli hollilla, siistasin myös lähelläolevan suklaakirsikan alustan ruohosta ja katoin senkin. Otin pinkistä sammalleimusta siskoa varten pistokkaita ja samalla kun vein ne kasvihuoneeseen juurtumaan, sidoin siellä vihdoin tomaateille ja yhdelle kurkulle tukinarut. Kasvihuoneessa tuli suorastaan hiki ja jouduin hetkeksi vähentämään vaatetusta, aluspaitasilleni, mutta puin collegepaidan ja tuulitakin takaisin päälle, ennen kuin menin takaisin ulkohommiin.
Navetan taakse mies oli kyhännyt vanhoista navetan lattialaudoista kehikon, johon hän oli kärrännyt irti repimiään rusopajuangervoja ( jotka tukahduttivat yhtä katajaa ja olivat liiverikatoksen rakentamisen tiellä). Pensaiden juuret törröttivät pystyssä kehikon laitoja vasten, koska mies oli halunnut niiden kuivuvan, etteivät keksi ruveta juurtumaan. Nyt katkoin juurakot, jotta sain ne mahtumaan kehikon sisään ja sitten kuskasin viikon aikana kertynyttä kasvijätettä, ruohomättäitä ja rikkakasveja risujen päälle. Peittelin kasan muovilla, jottei mahdollinen sade yllyttäisi mitään virkoamaan.  Rumahan se kasa on, kirjava vakstuuki päällään, mutta jospa se myöhemmin näyttäisi oikealta kompostilta. Eikä se juuri kenenkään silmään näy, navetan ja sankan kuusikon välistä.
Mainitsin tuossa asetelleeni sementtilaattoja perennapenkin reunaan. Lienen kai maininnut jossain vaiheessa, että mies on hajottanut navetan sementtilattiaa? Se kun on imenyt itseensä eläinten virtsaa, niin ei tuota navettaa saa raikkaammalta tuoksumaan ilman lattiaremonttia. Mies suunnittelee sinne jonkin sortin kesäkotia. Kalusteetkin on melkein valmiina, kun riihessä on Millanin vanhoja nojatuoleja ja sohva, jotka olivat menossa hävitykseen, mutta joista mies meinaa pesemällä tahi päällystämällä saada käyttötavaraa. Komeita tyylihuonekaluja, niin eihän niitä raaskinut kuskata kaatikselle. Vaikka ovatkin kissan- ja/ tai hiirenpissassa.
Millanista puheen ollen, tänään käymme hänen luonaan juhannusaattoajelulla. Tuliaisiksi viemme - VETTÄ! Hänen asuinalueellaan on voimassa toistaiseksi hanaveden käyttörajoitus veden laadun vuoksi. Joo, Jussia!

Lomalaisen rokulipäivä

Teimme eilen sen sukulointi- ja taimiretken. Menomatkalla poikkesimme ensin Millanin porraspielessä hakemassa myös häneltä taimia ja sitten piipahdimme isolla kirppiksellä, kun halusin tutkailla vitriinitarjontaa. Pari varteenotettavaa vaihtoehtoa oli, muttemme tehneet mistään varausta. Seuraava pysähdys kahville nuoremman siskon luona ja sitten kävimme katsomassa äitiäni, joka tällä kertaa olikin hereillä. Kun lauloimme monien laulujen jälkeen vielä suvivirren, niin äiti yhtyi mörisevällä äänellään säkeisiin: "mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on".
Ennen kuin jatkoimme isosiskon luo, mies kävi hakemassa katsastuskonttorilta siirtokilvet, jos vaikka hän saisi siskoni pihassa talven seisoneen auton liikkeelle ja siirrettyä Kanttorilaan. Perillä söimme uusia perunoita smetanasillin ja salaatin kanssa, teimme siskon kanssa puutarhakierroksen ja mies touhusi siskon vanhan auton kimpussa. Kun olimme siskon kanssa vielä peranneet kivikkoreunuksen pohjaa ja käyneet tätiä katsomassa, niin mies olikin valmis yrittämään liikkeelle lähtöä. Pakkasin kyytiin vielä vähän hopeahärkkiä ja toista valkokukkaista maanpeiteperennaa sekä ison rullan sisustuskangasta (mikä olisikin erillisen postauksen väärti asianhaara). Sitten alkoi retkemme jännittävä loppuhuipennus: ajo kahdella autolla perätoukuria, minä paremmalla autolla perässä seuraten, mihin asti mies saa toisen auton kuskattua. Ilman vilkkuja, ilman mittareita nytkytellen... Kirkolla jätimme kakkosauton odottamaan kylmälle asemalle, kun kävimme aakkoshuoltamossa ostamassa sen tankkiin jotain lisäainetta, jos vaikka ei niin enää nyityttäisi. Samalla ostimme matkalle iltapalaksi kolmioleipiä. Sitten taas jatkettiin peräkkäin. Onneksi iltamyöhäisellä liikenne oli aika hiljaista. Ohittelija pääsivät suhteellisen helposti meidän sivuutte. Syönti- ja verryttelytauko pidettiin levähdyspaikalla.
Emme päässeet kuitenkaan Kanttorilaan asti kahdella autolla, mutta ei se siirtokilpiauto maailmojen taakse jäänyt, puolen tunnin matkan päähän vain. Mies ruuvasi siitä irti lukkopohjan mukaamme, aikoen sitä tutkia, jos vaikka saisi sen kotikonstein toimimaan. Pääsimme kotiin aamupuolella yötä. Niinpä olenkin ollut tänään nuutunut ja saamaton. Mies lähti herättyään kokeilemaan, saisiko hän matkasta jääneen auton liikkeelle. Ja niin vain hän sen sai ajettua kotipihaan juuri ajoissa ehtiäkseen vielä hyppäämään linjurin kyytiin, päästäkseen hakemaan vielä omankin autonsa sieltä puolen tunnin ajomatkan päästä.
Sillä välin minä olin saanut sentään tiskata ja leivottua puolen litran nisutaikinan. Kaurakeksejäkin aloin tehdä, mutta sitten huomasinkin, ettei minulla ole täällä leivinjauhetta. No, aivan syötäviä kekseistä tuli ilman nostatusainettakin, sellaisia kakkaroita.
Noinkohan huomenna taas jaksaisi paremmin.

Vihovihoviimeiset kylvöt

Luulin saattaneeni kylvöt päätökseensä, kun toissapäivänä kylvin vajaaksi jääneiden sokerihernerivien päihin lisää tilliä - jota yhden vajaan rivin lisäksi olin kylvänyt aiemmin myös gladiolusten ja kasvihuonekurkkujen juurelle - ja tammenlehtisalaattia, jota olin kylvänyt salaateissa ensimmäisenä vajaan metrin verran ja jonka jälkeen olin seuraavaksi kylvänyt Baby Leaf -sekoitusta ja viimeksi keräsalaattia.
Tänä aamuna sateen aikaan nostin syrjään kateharson, jolla olin peitellyt suurimman osan kasvimaastani kohta kylvön jälkeen, lähinnä suojatakseni naurista ja porkkanaa mahdollisilta tuholaisilta. Sen lisäksi, että harson alta paljastui hurjasti perattavaa eli kitkettävää, esiin tuli myös vielä kaksi kylvämätöntä rivin päätä. Tein lyhyet kylvövaot sateen kasteltavaksi ja lähdin hakemaan sisältä - yllätys yllätys - tillin ja tammenlehtisalaatin siemeniä.
Lisäksi otin ruokakaapista vajaan pussin alfa-alfan eli sinimailasen siemeniä. Olin aikanaan ostanut ne idätystarkoituksessa ja muutaman kerran niistä olin idättänytkin. Kun nyt muutama päivä sitten ruokakaappia järjestäessään törmäsin pussiin, niin yhden siemenannoksen laitoin likoamaan ja kun olen sittemmin niitä koettanut idätellä, niin totesinpa, että ei vanhentuneilla siemenillä ole kummoinenkaan itävyysprosentti. Silloin tuli mieleeni, että voisihan ne yrittää edes kylvää, maanparannuskasvihan sekin on. Tillit ja salaatit kylvin säällisesti riviin, jotka muistin samantien merkatakin nimikylteillä. Mutta alfa-alfat nakkelin ruohonsiemenen tapaan hajakylvönä sille kapealle alueelle, joka kasvimaan ja kohopenkin välissä oli vielä tyhjillään, jättäen hyvin kapean kävelyreitin kohopenkin juurelle. Loput siemenet levittelin kahden eri kohopenkin kyljelle, toivoen sinimailasen itäessään toimivan elävänä katteena.
Sen lisäksi, että olen melkein kaikki kylvörivit muistanut merkitä nimilapuilla tai tikuilla, pitäisi varmaan piirtää jonkinlainen kartta tai kaavio kasvimaasta kohopenkkeineen. Muistiin ei voi oikein luottaa, sehän huomattiin jo punajuurien kanssa.
Tänään löysin ilokseni kaksi itänyttä härkäpapua, joita olin muutaman kylvänyt samaan kohopenkkiin maissin-  ja kesäkurpitsantaimien kanssa. Kauan odotin niiden itämistä ja olin jo ajatellut siirtää perunamaasta penkkiin härkäpapua, mutta ei nyt tarvitsekaan. Mutta nostin kuitenkin kaksi härkäpavun tainta pottumaasta purkkeihin, kun ajattelin huomenna viedä siskolle ne. Hänellä kun eivät härkäpavut itäneet ollenkaan. Vien toki muitakin taimia, kun sisko ei ole voinut kissojen takia esikasvattaa tomaatteja tai mitään muutakaan. Millan ei nyt pysty lähtemään perinteiselle taimiretkellemme, koska hänellä on pahin niveltulehdus aikoihin, ja se on räjäyttänyt myös sähkökivut infernaalisiksi 😢

Kitkentää ja ruohonleikkuuta vuorossa

Eilen oli sopiva sää kitkemiseen, ei niinkään istutteluun, vaikka sitäkin hieman vielä olisi kesäkukkien osalta. Sen verran kuitenkin istutin, että siirsin muratin ruukusta kivikkopenkin varjoisemmalle puolelle rönsytiarellan viereen. Lisäksi istutin pari krassia navetan päätyyn, kun olin ensin perannut ja höystänyt niille plassin. Muutenkin vietin aika pitkän tovin navetan päädyssä, siivoamassa esiin ruusujuurta ja muita mehikasveja. Leinikkiviheliäinen ja juolavehnä toinen viheliäinen. Perennapenkin laidassa olin huomannut jonkin unikon lehtiä ja olikin käynyt mielessä, että kunhan niitä ei ajeltaisi ruohonleikkurilla. Kun mies sitten eilen aloitti leikkuu-urakan, hän aloitti sen nimenomaan navetanpäädystä, enkä ennättänyt varoittaa saati pystyttää mitään merkkikeppiä. Mutta nyt sinne laitoin, keltapunaisen katkenneen kirveenvarren unikoiden lehtiruusukkeiden viereen merkiksi. Kyllä ne siitä vielä kasvavat ja ehtivät kukallekin.
Toinen kohennuskohteeni eilen oli lintualtaan perennapenkki. Siinä julianesikko ja vaaleanpunainen rentoakankaali olivat kitukasvuisen näköisiä jo viime kesänä. Toissakesänä niiden yli ajettiin peräkärryn renkaalla, niin se litisti niiltä kasvualustaa? Lisätäkseni siihen multaa ja kasvutilaa kaivoin reunuskiveyksen ruohon seasta ylös, ja ne ruohot tietty myös. Järjestin kivet miehen toiveiden mukaisesti nurmen tasalle, etteivät pökkää ruohoa leikatessa.
Mikä urakka jatkuikin tänään. Vaan niin sai mies ajeltua kuta kuinkin koko neljäntuhannen neliön tontin. Hänellä oli ihan hyvä syy ruohonleikkuuseen, siis sen lisäksi, että ruoho oli jo päässyt tosi pitkäksi. Tänään nimittäin kuopus ajeli tästä ohi ja vei mennessään ruohonleikkurin kaupunkikotiin. Siellä esikoinen oli jo kerran aikeissa käydä leikkaamassa nurmikon, mutta ei ollut löytänyt konetta. No eipä tietenkään, kun se oli täällä. Mutta nyt on tarkoitus hankkia Kanttorilaan uusi kone, ehkä sähkökäyttöinen, mieluiten  vetävä, mutta myös keräävä. Haluan jatkossakin saada katetta kasvimaalle.
Pyysin kuopusta ottamaan ja lähettämään mulle pari kuvaa puutarhasta, jottanäen, ovatko kylvetty ruoho ja istutetut peruniat ja leijonankidat elossa ja kasvaneet.
Eilen kylvin vielä muutaman punajuuren palsternakkarivien väliin, jossa valkosipulikylvös oli itänyt niukanlaisesti. Punajuurta ei näillä palstaneliöillä voi tulla liikaa.
Kuudesta avomaankurkusta kolme on itänyt. Vielä odottelen, josko nousisi lisää, mutta tulee kolmestakin kasvista satoa, jos vain säät suosivat syksylläkin.
Laitoin eilen pakastimesta piparjuurta hapankaaliin ja tänään hernekeittoon, niin tuli yhtäkkiä mieleen, että onkohan piparjuuri pysynyt hengissä. Piti käydä kurkkaamassa. Siellähän se, mansikkamaan kupeessa.
Ja mainittakoon vielä pari muutakin syötävää kasvia, joista en ole tainnut muistaa mainita. Sain Millanilta appelsiinitimjamin ja ajuruohon ja itse olin esikasvattanut talvikynteliä, niin nyt mulla on taas uusia makuja kasvimaalla ja kukkapenkissä, ajuruohon kun istutin kivikkopenkkiin mehitähtien likistölle.

Ne on täytetty...

... nimittäin sadevedellä, kuta kuinkin kaikki huushollista löytyneet tyhjät astiat, tynnyrit, kanisterit, sangot ja kastelukannut. Sekä 200 litran jäteastia. Ei minun tarvitsekaan yöllä nousta vajentamaan talon nurkilla olevia sadevesisäiliöitä, koska ei minulla ole enää mitään, mihin niitä vajentaisin. Jopa peruna- ja kasvimaata kastelin vielä äsken sateessa, jotta saisi mahdollisimman tarkoin hyödynnettyä sateen. Nyt kun pitkäkestoinen hiljainen sade on kastellut kohopenkitkin pintaa syvemmältä, myös kasteluvesi pääsee kunnolla imeytymään, eikä vain valu pitkin kohopenkkiä. Kaikki on innostunut kasvamaan aivan eri vauhdilla sateen ja lämmön ansiosta. Jopa ensimmäinen peruna pilkisti tänään, mutta minä sen äkkiä piilotin. Siellä Millanin pelossahan perunoita oli esillä jo viikko sitten, mutta siellä maaperä onkin savisena aina vähintään riittävän kosteaa.
Sellainenkin mukava seuraus sateesta on, että kaikki ihanat kesän tuoksut voimistuvat ja kirkastuvat. Päivällä kaupasta pyöräillessämme vedin keuhkot täyteen koivun tuoksua. Kaikkia ihania tuoksuja en edes osaa nimetä. Pääasia, että tällä hetkellä kukkaistuoksu päihittää mm. turkistarhojen lemahdukset.

Mittatilaussadetta Kanttorilan puutarhaan

Aamulla herättyäni menin ensi töikseni kurkkimaan räystäiden alle illalla jättämiin astioihin. Mikä pettymys, yöllä kolmelta ei ollutkaan satanut, vaikka täsmäsää sellaista mulle lupaili. Mutta jo ennen kirkkoon lähtöä ehti ripotella hiukan. Kirkkoon ja takaisin pääsimme kuivin jaloin, johtuen ehkä siitä, että olin ottanut sateenvarjon mukaani. Mutta sen jälkeen onkin sadellut, enimmäkseen hiljaista tiputtelua, mutta sellainen ehtiikin parhaiten imeytyä tuhkakuivaan maahan. Sain myös jo vähäsen kertymään sadevettä tynnyriin rännien alla olevia astioita vajentaessani. Ja alkuviikolle on lupailtu vielä runsaampia sateita, joten toiveissa on saada sadevesivarastot täyteen taas hetkeksi, tynnyrit, kanisterit ja sangot... Vielä ei tarvi turvautua letkuun. Kiitos Taivaan Isälle!