Aamuhetki

Heräsin kesken unien siihen, että raavin kutisevia käsiäni. Unta ei enää riittänyt, joten nousin tentehilleni. Nyt kun poden lievää opettajan kesäflunssaa, enkä jaksa riehua pihalla siihen malliin kuin mieli tekisi - ja ehkä olisi tarpeenkin - niin joudan vihdoin taas kirjoitella.

Luin äsken edellisen pidemmän postaukseni kevätkiireistä (ja koetin korjailla kaikki virheet, jotka ”äple” oli tehnyt tekstiini). Sen postauksen jälkeen kävimme kahtena viikonloppuna Kanttorilassa ennen kuin tämä kaivattu kesäloma alkoi. Ekaksi oli se siskoni synttäriviikonloppu kotipuolessa. Silloin olimme täällä melkein koko perheenä, hyvänä lisänä tyttären uusi uljas poikaystävä (joka vaikutti sanalla sanoen ihanalta). Kuopus poimittiin juhliin matkan varrelta. Palasimme lauantaina Kanttorilaan vasta sunnuntain puolella ja aamupäivä meni lähtötohinoissa, niin mitään kastelua suurempaa en joutanut sinä viikonloppuna tehdä. Seuraavanakin viikonloppuna teimme reissun kotipuoleen, tällä kertaa isäni lapsuusmaisemiin. Isämme entisen kotitalon tontilla on keskimmäisen veljen kesämökki, joka on odottanut ulkomaalia jo kymmenkunta vuotta. Kun veli täytti 60 vuotta äidin hautajaisten aikoihin ja kun kyselimme, miten voisimme häntä myöhemmin juhlistaa, niin hän pyysi meidät maalauskökkään toukokuussa. Meillä oli sisaruspariskuntaporukalla mukava ja työntäyteinen lauantai, johon mieheni kanssa sisällytimme myös yhden afäärin ennen kökkää. Olin jo talvella sopinut yhdessä facekirppisryhmässä, että käyn ostamassa ja hakemassa kangaspuut kökkäviikonloppuna, kun olemme kahdestaan liikkeellä. Mies sai ahdettua soholot osina auton peräkonttiin, tosin takaluukku piti jättää auki. Sain - kuulemma huutokauppakeisarilta huudetut -kangaspuut kahdeksallakympillä. Mutta toistaiseksi ne saavat lojua peräkamarissa ennen kuin navetta on remontoitu mattoateljeeksi - ja ennen kuin löydän jonkun, joka tulee auttamaan soholojen kokoamisessa! 

Kökkäviikonlopun päätteeksi tein ne kaksi hommaa, joita silloin edellisessä postauksessani haikailin: istutin uuteen kohopenkkiin neljä maissia ja kolme kesäkurpitsaa, jotka tietty suojasin kateharsolla poissaolomme ajaksi, ja sitten mullistin sen perennapenkin syrjän. Ravistelin käännetyt ruohotuppaat, jotka kärräsin risuaidan päälle, lippasin puutarhamultaa ruohotuppailta jääneeseen ojanteeseen, johon sitten kylvin kosmoskukkaa, komeaklarkiaa ja silkkikukkaa. En tosin taaskaan viitsinyt merkitä, mihin kohtaan mitäkin kylvin, mutta lauantaina tänne palattuamme näin, että kosmoskukka oli jo itänyt. Jospa niistä toisistakin jotain nousee, kun nyt olen ollut täällä kastelemassa kylvöksiä. 

Sinä viimeisenä viikonloppuna Kanttorilassa ennen lomaa  sain useammankin upean yllätyksen Taivaan Isältä. Ensimmäinen oli jo aiemmin antanut lupausta tulevasta: vihdoin tänä keväänä rantalaukkaneilikkaan oli ilmestynyt kukannuppuja. Viime kesänä uusiessani sen pienen pyöreän perennapenkin, jonka reunassa rantalaukkaneilikka oli siihen asti koettanut kitkutella hengissä ruohon keskellä, sijoitin kolme tupasta uuteen multaan eri puolelle penkkiä. Nyt ne kaikki ovat kasvaneet oikean kokoisiksi ja kaikissa on kukkia, sieviä ja somanvärisiä. 

Toinen yllätys löytyi vanhan pihakeinun päädyistä kyhätyn kukkaportin juurelta. Millanilla oli siinä kohtaa aikanaan kukkaportti, jonka juurelle molemmin puolin hän oli istuttanut John Cabot -ruusut sekä kaksi kärhöä, toiselle puolen alppikärhön ja toiselle sinikukkaisen viinikärhön. Viime kesänä viinikärhö ei kuitenkaan enää lainkaan noussut maasta, ja oletin sen menehtyneen vaikean talven takia. MUTTA reilu viikko sitten suureksi yllätyksekseni bongasin kyynäränmittaisen viinikärhön verson!

(Kuvan lisäsin myöhemmin, viinikärhö oikealla tuskin näkyvänä keppiin tukeutuen.)

Kaikkein ihanin yllätys odotti entisessä maa-artisokkapenkissä maatiaispionin likellä. En ole tänä keväänä joutanut enkä tohtinutkaan muokata kasvimaata. En ole tohtinut kuivuuden takia. Turha muokata maata kuivumaan, jos ei sitä pysty kylvön jälkeen säännöllisesti kastelemaan.Se on ollutkin toisaalta siunattu asia, sillä nyttemmin maasta on noussut yhtä ja toista itsekylväytyneeneä. Palsternakkaa nyt tietenkin, mutta myös salaattia ja tilliä (ja persiljakin oli ekaa kertaa säilynyt talven yli). Mutta miten kummassa kasvimaalta löytyi myös NUKKAPÄHKÄMÖ?? Se katosi perhosperennapenkistä pari kesää sitten, mitä harmittelin kovasti. Norjassa käydessämme ihastelin kateellisena korkeiksi kasvaneita ”lampaankorvia”. Mutta oliko Millanin istuttama nukkapähkämö ehtinyt jossain välissä siementää metrin päässä olevalle kasvimaalle? Oikein muuten en osaa selittää lampaankorvan ilmestymistä takaisin uudessa paikassa.

###

Ohessa linkki toiseen blogiin, jossa kuva risuaidanpätkästä.
Klikkaa risuaitaa.

###

Kevätkiireitä

Kiirusta pitää, niin töissä kuin harrastuksissakin. Koulussa odottaa arviointi ja pihatöissä... niin, pihatyöt.
Edellisen postauksen jälkeen olemme ehtineet käydä jo kolme kertaa Kanttorilassa - vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä välissä olisi pitänyt olla vain yksi käyntikerta, pidennetty vappuviikonloppu. Mutta sitten päätimmekin helatorstain aattona työpäiväni jälkeen lähteä yhdeksi yöksi Kanttorilaan, koska meillä molemmilla poltteli erinäiset urakat. Miehellä oli autoprojekti ja minulla kasvihuoneprojekti. Riskipelillä päätin jo istuttaa tomaatit, munakoisot ja pari kurkkua, vaikka ne joutuvatkin olemaan hoidotta viikot kesäkuun alkuun asti. Peittelin ne kateharsolla ja rustasin kasvihuoneeseen termostaattilämmittimen.
Äitienpäivänä meidän oli tarkoitus ajella pohjoisen suuntaan tervehtimään anoppia, mutta sitten hän joutuikin leikkaukseen, oli edelleen äitienpäivänä toipumassa sairaalassa eikä jaksanut ottaa vastaan. Niinpä päätimme lähteä TAAS, perjantain työpäivän jälkeen, ajelemaan Kanttorilaan, kun oli niin upeat säätkin ja kun autourakka oli vielä kesken.
Aloitin lauantaipäivän tyhjentämällä molemmat lämpökompostorit, jotka olivat höyrynneet 50 asteessa jo useamman viikon. Kärräsin löyhkäävänkuuman mömmön tekeillään olevan kohopenkin kukkuralle. Päällimmäiseksi kohopenkkiin kärräsin kasvihuoneesta tyhjäämäni mullat. Tekeytyköön siihen asti, että tohdin istuttaa sinne maissintaimet ja kesäkurpitsat, joista - siis kesäkurpitsoist - minulla on tosin vasta toive, Kanttorilassa on yksi kylvösiemen purkissa kasvihuoneen lattialla ja tänään panen multiin vielä muutaman varasiemenen täällä nykyisesssä helteisenkuumassa kortteerissamme. Minulla on vielä jäljellä siemeniä, joita otin talteen jokin vuosi sitten omasta kesäkurpitsasta, niin raaskin käyttää siemeniä vähän reilummin.
Lauantain mittaan ehdin tehdä vielä kaksi muutakin hikistä hommaa ja niiden lisäksi kevyempiä välitöitä. Kylvöt olivat niitä kevyitä, kaivuu ja aidanpano ne raskaammat. Millan sanoi pari vuotta sitten, että kai olin huomannut, että hänellä oli jäänyt yhden perennapenkin takareuna kesken. No, en ollut huomannut, mutta nyttemmin sitä olen hieman jatkanut ja lauantaina kaivoin koko penkin pituudelta lapionleveyden verran ruohotuppaita irti. Jätin mättäät nurin niille sijoilleen, jottei penkki alkaisi suotta kuivua ennen kuin ehdin saada sen valmiiksi (= lisätä multaa ja kylvää/istuttaa kesäkukkia). Jos olisi ollut enemmän aikaa ja voimia, olisin varmaan jo kylvänytkin kosmoskukkaa, mutta nyt asetin kukkien edelle sipulit ja perunat, molempia istutin muutaman. Kumppanuuskasvivihjeiden perusteella raivasin mansikkamaalle tilaa sipuleille kaivamalla sieltä pois rönsyleinikkiä, kurjenpolvea ja osan parvitulppaaneista. Tulppaanit ja kurjenpolvet istutin Lavia-omenapuun juurelle, revittyäni sieltä ensin irti maanpeitteenä olleen, sammaloituneen huovanpalan. Koska porkkanat vuorostaan sopivat kasvamaan sipulin kanssa, niin päätin kylvää vähän porkkanaakin. Puolen neliön alalle kylvin keskelle ensin porkkanaa spiraalimuotoon ja sen ympärille ne kahdeksan viimekesäistä pikkusipulia - jotka siis viime kesänä kasvatin siemenistä. Peittelin kylvöksen kastelun jälkeen harsolla, sillä aion yrittää kaikki luomukonstit välttääkseni viimesyksyisen porkkanariesan toistumisen (”juurimato”).
Illan viimeinen urakka oli risuaidan rakentaminen. Ensin tein ja etsin aidanseipäitä, mikä oli sikäli haastavaa, että Kanttorilasta löytyi vain irtoteräkirveitä. Navetan takana oli isoja pihlajasta katkottuja oksia, joista naputtelin pikkuoksat irti ja pari pidemmän oksan tynkää koetin kirveellä teroitella, mutta kyllästyin irtoilevaan terään. Onneksi vanhasta kuusiaidasta löytyi muutamia sopivanmittaisia pystyynkuolleita pikkurunkoja, jotka irtosivat heiluttelemalla.
Talon nurkalta löysin rautakangen, pystytin neljä aidanseiväsparia, jotka muodostivat noin metrin levyisen risuaidan rungon. Niiden väliin aloin rehata risuja eri puolilta tonttia. Välillä piti käydä levähtämässä, ja jatkoin risujen kuskaamista vielä sunnuntaina kirkon ja äitienpäivälounaan jälkeen.
Olen tyytyväinen, että keksin lopulta paikan risuaidalle. Tähän asti olen piilottanut tontin tuottaman risumatskun kohopenkkeihin tai pienistänyt kirveellä hakkeeksi, mutta risua tulee enemmän kuin ehdin työstää, joten nyt voin koota kaiken ylimääräisen aitaan, joka painuu kasaan ja joka vähitellen lahoaa. Samalla sain isohkon hyönteishotellin.
Ensi viikonloppuna en ehdi juurikaan pihatöitä Kanttorilassa tehdä, sillä silloin on juhlaviikonloppu. Pikkusiskon synttärit. Sitä varten saamme taas lapsiammekin Kanttorilaan.

Onnellista väsymystä

(Tämä teksti piti julkaista jo eilen lauantaina illalla, mutta kone jumitti eikä antanut enää jatkaa tekstiä, otsikko jo ehti vanhentua, mutta olkoon siinä.)

Vielä kun jaksaisi pesulle, niin olisipa tosi mukava köllähtää petiin!
Aloitimme päivän autoretkellä naapurikuntaan, kun sieltä sai todella edullisesti puutarhamultaa. Ostettiin Millanin kanssa puoliksi, niin kumpikin sai kolmekymmentä säkkiä. Mies ajeli traileria hissuksiin vetäen, niin saatiin kuorma turvallisesti perille.
Kotiin päästyämme keitettiin ja syötiin lohikeittoa, sitten painuttiin pihahommiin. En tiedä tarkalleen, mitä puuhia miehellä riihen ympäristössä oli, mutta minua poltteli parikin projektia. Syksyllä uusimani pyöreä perennapenkki on odottanut kivireunusta. Kärräsin penkin viereen sementtilattian palasia, joita mies on navetasta purkanut. Palapelin kanssa vuorotellen tein myös uutta kohopenkkiä, tällä kertaa eri tavalla ja eri paikkaan. Talvella kaadetun pahanmakuisia omenoita tuottaneen puun alustan halusin peittoon helpolla konstilla. Peitin kannon ja sen roskainen ympäristön pahvilaatikoilla (jotka oli tyhjänneet mädistä omenoista kompostoriin), pahvin päälle risuja leviäätte ja korkiaatte, sitten mättäitä painoksi (en millään saanut palautettua mieleen, minkä tieltä olin ne syksyllä kaivanut ja laittanut talteen odottamaan uusiokäyttöä). Raskain homma oli kuljettaa risujen päälle kolme valtavan isoa jätesäkillistä märkiä maatuvia lehtiä. Yhtä säkkiä jouduin ensin vajentamaan ennen kuin sain sen keploteltua kottikärryyn. Nyt kuupano odottaa mahdollista hevosenlantakuormaa. Olisi toiveissa saada hakea läheiseltä tallilta.

Tuossa siis eilisiltaisia tunnelmia. Tänään pyhäpäivän ratoksi kävimme paikallisessa. Kirkossa siis. Nyt minua odottaa mm. koulinta. Purjot toin mukanani, kun ajattelin koulia ne täällä ja jättää jo kesää varten valmiiksi. Sipulikasvien olettaisin kestävän pidempiäkin kasteluvälejä. Millan antoi mukaani koulittavaksi ahkeraliisaa ja mäkitervakkoa. Lisäksi toin jo muutaman pitkäksi hurahtaneensa tomaatintaimen, jotka ajattelin istuttaa isompaan purkkiin ja lisätä kastelukiteitä multaan, niin sillä kurin toivon niidenkin selviävän viikot ilman kastelua. Millan on luvannut käydä myös tarvittaessa kastelemassa, ja äitienpäiväviikonloppuna joudunkin turvautumaan hänen puunsa, sillä aiomme viettää äitienpäivän pohjoisessa. Mutta ennen multahommia ajattelin leipoa kaurakeksejä. Kirkkoherra kutsui kylään, niin voitaisiin viedä niitä tuliaisiksi.

Kas, kuvaa

Tämäpä nyt lystiä! Olen pitkähkön aikaa harmitellut sitä, kun en enää iPad-aikakaudella ole osannut lisätä kuvia tänne blogiini. Pitäisi viitsiä avata pöytäkone, joka on varsin oikukas jo vanhemmalla iällä. Lisäksi pitäisi ladata vanhasta kännykästäni koneeseen kuvia, joita en ole juurikaan viitsinyt enää edes ottaa kuvien huonon laadun ja kännykän mitättömän muistin takia.
No, kun tänään kävin vanhalla blogillani, koska en halunnut Kanttorilaan blogissa avautua työasioista, niin tulin kokeilleeksi, miten siellä nykyään toimitaan kuvien liittämisen kanssa. Ja kas, siellä pystyikin tallettamaan ja liittämään tekstiin kuvia suoraan iPadin kuvakirjastosta! Niinpä laitoin sinne pari Kanttorilassa ottamaani kuvaa. Harmi, etten tullut ottaneeksi iPadilla kuvia jouluruusuista enkä krookuksista. Mutta tiedänpä vastaisuudessa, miten voin ainakin linkittää vuodatukseen laittamiani kuvia tänne. Klikkaa alla olevaa värillistä tekstiä, jos haluat nähdä kuvat kompostorista ja kuorituista mukuloista ja yhdestä juureksesta.

Kas, kuvaa

Ensimmäisiä kevätpuuhia

Mikä hurja muodonmuutos Kanttorilassa olikaan tapahtunut, kun palasimme tänne perjantaina kahden viikon tauon jälkeen. Kevät!
Kaksi viikkoa sitten koko piha ja puutarha oli vielä lumen alla, nyt lunta ei ollut kuin varjopaikoissa aurauskasoissa. Lähdin oitis vuoden ensimmäiselle puutarhakierrokselle, enkä suotta. Ensimmäisenä minut yllätti kukkiva jouluruusu. Ja toinenkin! Sitten silmien eteen avautui krookusmeri. Miten en ollut sitä huomannut ajaessamme sen ohi pihaan?
Meillä oli auton kyydissä hiven hullunkurinen ja aika sottainen kuorma. Kaupunkikodin pihasta tyhjätty kompostori oli kyllä huolellisesti putsattu, mutta ne muovisäkit, joihin kompostorin sisältö oli sullottu ja jotka myös olivat kyydissä, olivat päässeet vähältä vuotamaan. Onneksi alla oli kumimatto. Ensimmäinen urakka kuorman purkamisen jälkeen olikin kompostorin uudelleen täyttö. Nyt meillä on Kanttorilassa kaksi lämpökompostoria - vaikkakin tästä toisesta on kannen saranat rikki, niin joutuu aina nostamaan koko kannen pois, kun haluaa täyttää kompostoria.
Kevään mittaan tarttee koettaa vähitellen kuskata muutakin kesän aikana tarvittavaa kampetta Kanttorilaan, että sitten kesäloman alkaessa autoon jäisi mahdollisimman paljon tilaa taimille.
Tänään oli lämmin päivä auringonpaisteessa. Siivoilin joitakin perennapenkkejä, haravoin vähän ja tyhjäsin niitä autoon vuotaneita kompostisäkkejä kasvimaalle.
Iltapäivällä pesin ja kuorin kasvimaalta kaivamiani maa-artisokkia ja palsternakan sekä kellarista viimeisen mukulasellerin. Keitin niistä meille päivälliseksi sosekeittoa, jonka höystin sulatejuustolla.
Mieskin on ennättänyt lastin purkamisen jälkeen monenlaista. Tänä aamuna hän teki jotain erityisen tärkeää: osti meille laivamatkat Norjan reissua varten. Nyt illemmalla hän rullasi riihessä koko talven seisseen auton trailerin päälle ja kävi viemässä sen paikalliselle korjaamolle hoitoon. Ties vaikka siellä saisivat sen jollain konstilla käyntiin.
Ensi viikonloppuna tulemmekin vähän pidemmäksi aikaa, kun minulla on vapunaattokin vapaata töistä. Silloin ehkä jo kylvän härkäpapua.
Ai niin! Puutarhayllätysten lisäksi minua odotti mukava yllätys myös vintillä: esikasvamaan laittamani dalia oli noussut pintaan, samoin gladioluksista näkyi nirkkoja. Tänään laitoin verenpisaran pistokkaita juurtumaan, kun nyt on kuulemma kylvöille ja pistokkaille otollinen kuunvaihe.

Tyhjän kodin syndrooma

Tyhjän kodin syndrooma:

Huomasin, etten ole huhtikuussa vielä tähän mennessä kirjoittanut tänne yhtäkään postausta. No, enpä kirjoita nytkään. Sen sijaan koetan linkittää postaukseen, jonka kirjoitin äsken vanhimpaan blogiini, jonne myöskään en ole aikoihin (pariin vuoteen?) kirjoittanut.