Viimein viimeistely

Minulla oli kivikkoperennapenkin uusiminen pitkään kesken, ensin sen takia, että multaa jäi uupumaan. Sain kylläkin multaa lisää jo viikko sitten torstaina, kun mies haki meidän vanhimmat pojat junalta ja kävi samalla siinä kaupassa, josta olemme muutkin isot multaerät hakeneet edullisesti. Mutta sitten meillä on ollut vientiä kuin sammakolla äkehen alla. Perjantaina tehtiin poikien kanssa koko päivän retki synnyinseudulleni. Ehdin osallistua kahteenkin suvun juhlaan, ensin aamupäivällä surujuhlaan, illalla siskontytön maisterikonserttiin ja niiden välissä kierrettiin maisemakohteissa.
Lauantaina sitten lähdimme viemään poikia takaisin pohjoisen suuntaan ja käytiin samalla miehen kanssa kunnostamassa kaupunkikodin pihaa asuntonäyttöä varten. Ruohonleikkuuta ja kasvimaan perkausta. Samana iltana lähdettiin takaisin Kanttorilaan, niin ei tarvinnut rehata mukanaan yöpymis- eikä ruuanlaittovehkeitä tyhjään tupaan.
Sunnuntai oli lepopäivä, maanantai ja tiistai olivat festaripäiviä, kun kävimme kolmestaan, Millan mukanamme, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Mukavat reissut molempina päivinä. Mutta sitten olikin jo korkea aika jatkaa projektia.

Ensimmäiseksi kaivoin ylös loputkin perennat, lisää rönsytiarellaa, kevätkaihonkukat ja tarhavarjohiipan. Kaivoin vanhaa multaa ja puunjuuria pois. Taas pätkä suodatinkangasta, jonka päälle tuoreet mullat, reilusti vettä ja sitten se mukavin vaihe, kasvien takaisin istutus. Hain edellä mainittujen lajien lisäksi talon pohjoisnurkalta siskolta saamiani kalliokieloja, joita istutin takareunaan, kuunliljareunuksen jatkoksi. Ensiksi uusimani penkin pätkän ja loppupään väliin jätin edelleen tyhjän kohdan, vaikka siihenkin multaa olisi nyt runsaasti riittänyt. Ajattelin funtsia rauhassa, mitä tuohon ensi kesänä laitan. Tällä hetkellä olisin sitä mieltä, että siinä voisi olla paikka joko kesäkukkakylvölle tai sitten istutan siihen talvetettua verenpisaraa ja murattia. Mutta ei kannata levittää siihen vielä multaa, kerää vain turhaan koivun ym. siemeniä.

Toissapäivänä sitten miehen suosiollisella avustuksella sain tehtyä reunuksenkin. Mies kärräsi minulle sekä kiviä että kivituhkaliejua, johon kivet ”muurasin”. Tuo kivituhkalieju on peräisin maalämpökaivon poraamisesta. Se maalämpöseikkailu onkin sitten jo ihan oman postauksensa arvoinen stoori.

Vielä itselleni muistutukseksi; penkin alkupäässä on pisamakelloa, kangasajuruohoa, mäkitervakkoa ja niiden takana yksi isomaksaruoho. Kivireunusten välissä eri maksaruohoja, mehitähteä, tuntemattomaksi toistaiseksi jäänyttä pientä karvattia sekä punaista patjarikkoa. Mutkassa keltapeippiä, sammalleimua, rönsyleimua, hopeahärkkiä ja mamman harsokukkaa, jolle en tiedä oikeaa nimeä.
Penkistä jäi yli niin pisamakelloa kuin rönsytiarellaakin. Annoin yhden satsin pisamakelloa siskolleni, joka poikkesi Kanttorilassa yötä paluumatkallaan Kaustiselta. Lopuista perennoista ja myös ylimääräisiksi jääneistä krassin taimista pääsin eroon Facebookin kirppisryhmän avulla.

Jäi vaiheeseen

Eilen sain lapioitua perennapenkistä vanhaa multaa monta kottikärryllistä (perunoiden multaukseen yms. ), sitten levitin maisemointikangasta pohjalle, jonka päälle tyhjäsin multasäkkejä. Laskeskelin, että jäljellä olevat kymmenen säkkiä eivät riitä koko L-kirjaimen muotoiseen penkkiin, enkä siksi ollut vielä kaivanut toisen sakaran perennoja - rönsytiarellaa, kevätkaihonkukkaa ja tarhavarjohiippaa - ylös.

Konsultoituani Millania kyläreissulla keskiviikkona päätin vaihtaa perennojen keskinäistä järjestystä.Pisamakello on muiden campanula-lajikkeiden tapaan lahjakas leviämään, ja olen ollut huomaavinani, että se leviää kohti valoa. Niinpä sijoitin sen eteläisempään päähän penkkiä, ja sen taakse isomaksaruohon ja eteen kangasajuruohoa, jonka arvelen hyvinkin pitävän pintansa pisamakellon rinnalla. Pisamakellon oikealle puolelle laitoin mäkitervakon taimet. Jos ne vain selviävät talvesta, niin niidenkin pitäisi menestyä hyvin tuossa ajoin paahteisessa paikassa. Erottelin tuollaisella kivireunuksella sellaiset lajit, joiden välistä on kovin hankala perata niin rikkaruohoja kuin muiden lajien siementaimiakin. Mehitähden ja patjarikon tunnistin itsekin, mutta Millan osasi arvella nimiä parillekin maksaruoholajille, joista yksi saattaa olla neidonmaksaruoho, yksi kaukasianmaksaruoho ja yksi turkestaninmaksaruoho. Mutta täyttä varmuutta ei ole. Niiden lisäksi tuolla alueella mehitähtien vasemmalla puolella on pieni mätäs jotain karvaista pienilehtistä.

 

Isomaksaruohon lisäksi istutin takariviin takaisin kuunliljoja, mutta nyt enemmän ja useampia lajeja kuin aikaisemmin. Sain kesälomareissulla paluumatkalla äidin serkun luona kyläillessämme mukaani ihananväristä kuunliljaa, jonka lehtien keskusta oli valkoinen. Niitä sijoitin lähinnä ällänmutkaan, varjoisammalle puolelle, toivoen valkoisen värin siellä hehkuvan edukseen.

Ennen sadetta minulla oli sen verran kiirus, etten enää ottanut kuvaa jatko-osasta. Patjarikon jälkeen tein toisen kivirajauksen, jonka toiselle puolelle istutin maanpeitekasveja, sammalleimua, rönsyleimua ja niiden taakse jotain kirjavalehtistä peippiä, ehkä... löytäisinköhän sen nimen Millanin blogista? Kanttorilan puutarhassa -blogilla on sivu Kanttorilan kasvit, josta on ollut minulle paljon hyötyä, vaikkakaan enää täällä ei ole niitä kaikkia lajeja, joita Millanin aikana oli. Lisäksi istutin mutkan ulkosyrjään hopeahärkkiä lapsuudenkodista, samoin jotain toistakin mamman istuttamaa harsokukkatyyppistä peittokasvia. (Kurkkasin Kanttorilan kasvit -sivulta - kirjavalehtinen on keltapeippi, ei vain ole minun aikanani kertaakaan kukkinut, että olisin nähnyt sen keltaisena.)

Penkin loppupäätä varten minun pitäisi leikata vielä sopivanmittainen jatkopala maisemointikangasta. Nyt peittelin vajaamittaisen maisemointikankaan loppupään kivillä. Aion jättää mutkakohdan toistaiseksi ilman multaa, niin kivet saavat olla täytteenä sen aikaa. Kolme multasäkkiä jäljellä. Ehkä tohtisin yrittää saada sen riittämään varjokasveille. 

Ajattelin lisätä penkin loppupäähän vielä yhden varjolajin, jota penkissä ei aikaisemmin ole ollut. Sain siskoltani jokunen vuosi sitten kalliokieloa, jota minulla on ollut talon pohjoisnurkalla. Mies kuitenkin tahtoisi seinustoilta kaikki kasvit pois, niin kalliokielo saattaisi hyvinkin sopia pensaan ja tarhavarjohiipan väliin. Viimeksimainitusta minulla on toiveet korkealla; jospa se uuteen multaan päästyään alkaisi levitä lupausten mukaisesti ja tehdä vielä toiste kukkiakin. Kunhan se uusi multa nyt riittäisi sille asti. Saattaa olla edessä vielä yksi mullanhakuretki. Neljäkymmentä säkkiä sitä on jo tänä kesänä Kanttorilaan kärrätty. Tosin muutaman säkin olen vienyt tuliaisiksi.

Vaiheessa

Vuotuinen kesälomareissu on tehty ja juhannus vietetty, molemmista voisi tietty kirjoitella jotain enemmän kuin tuo toteamus, ehkä joskus. Nyt olen kuitenkin päässyt aloittamaan uuden puutarhaprojektin. Tarkoitukseni olisi ehtiä uusia yksi perennapenkeistä sopivasti ennen sateita, joita taas on luvassa. 

Millan teki Kanttorilaan heti pihaantulon viereen pensaiden juurelle kivikkokasvipenkin, jossa on erilaisia maksaruohoja, patjarikkoa, mehitähtiä ja lisäksi mm. pisamakelloa ja varjossa viihtyviä lajeja; rönsytiarellaa, kevätkaihonkukkaa ja tarhavarjohiippa. Penkin muoto seurailee pensaiden reunaa ja muodostaa pyöreäreunaisen L-kirjaimen. Joku kesä sitten nostin ällän toisen sakaran varjolajit ylös ja perkasin ruohon pois, mutta nyt koko penkki alkaa olla taas niin ruohottuneena, että halusin sille jotain radikaalia tehdä vielä tänä kesänä. Päätin aloittaa, kun säätiedotus lupaili loppuviikolla viileämpää ja sateista, jolloin uudelleen istutetut perennat eivät niin herkästi nääkähdä, vaan jaksavat varmemmin juurtua.

Tässä lähikuva heinittyneestä rönsytiarella-alueesta. Se on kukkinut pitsimyssyillään jo alkukesästä.

Tässä vaiheessa, tiistaina otetussa kuvassa osa penkistä on jo nostettu. Laittelin perennoja lajeittain purkkeihin ja muovilaatikohin märkään multaan. Puutarhakalusteillekin tuli käyttöä, kun lippasin laatikot niiden päälle, ettei ruoho tallaantuisi laatikoiden alla.

Jatkoa seuraa.

Punapäivänkakkara

Millanin tekemässä ”perhospenkissä” on koottuna useita perhosia houkuttelevia lajeja. Itsekin kyllä niistä tykkään. Vaikkapa tästä punapäivänkakkarakavalkadista. Neljää eri punaisuutta, viimeinen niin vaaleanpunaista, että näyttää melkein valkoiselta päivänkakkaralta. Tänä keväänä kokeilin kylvää keräämiäni punapäivänkakkaran siemeniä purkkiin, ja nehän itivät. Koulin niitä viikolla ja myöhemmin niiden vahvistuttua aion istuttaa niitä tienvarren ojaan. Olen jo alkanut raivata siitä pois lupiinia, kukinnot jo keräsin ja muutamia juurakoita olen repinyt. Muitakin lajeja aion istuttaa lupiinin tilalle. Sellaisia, jotka eivät ole yhtä röyhkeitä leviämään ja muita tukahduttamaan kuin pahamaineinen vieraslaji.

Pyöreän penkin kiveys

Eilen viimein sain ison pyöreän perennapenkin uusimisen valmiiksi asti. Viime kesänä kaivoin kaiken ylös, oli niin heinittynyt. Vaihdoin uudet mullat reunuksella vuorattuun krooppiin, jätin leveän reunuksen ”palomuuriksi” ja istuttelin ison osan perennoista takaisin, ei ehkä ihan samoille paikoilleen. Halusin jättää keskelle kulkureitit, että jatkossa rikkakasvien kurissapito onnistuu helpommin ympäriinsä. Ja tarvittaessa kastelukin. Koetin asetella perennoista siten, että korkeammat tulivat pohjoisreunaan ja matalammat auringon puolelle, eli tuohon kuvassa näkyvään kapeampaan/ pienempään lohkoon.

Loppusyksystä sitten aloin rakentaa penkin ympärille samanlaista kiveystä kuin olin vähän aiemmin rustannut pienimmälle ympyräpenkillekin. Navetan sementtilattian palasista oli hauska tehdä palapeliä. Alle laitoin maisemointikangasta, josko se vähän hidastaisi heinittymistä. Syksyllä istutin penkkiin myös muutamia tulppaanin sipuleita, joita sain Millanilta.

Tulppaanit kukkivat kahdessa erässä, ensin nämä kuvassa näkyvät aikaisemmat ja pian niiden jälkeen oli kukassa kymmenkunta anilliininpunaista tulppaanit, joista tähän nyt en hoksannut laittaa kuvaa.
Minun oli tarkoitus jatkaa kiveykset rakentamista keskikäytävän osalta tänä kesänä siten, että valaisin sementtilaattoja, joihin upottaisin posliinilaattojen sirpaleista mosaiikkia. Mutta eilen sitten, kun otin asian puheeksi, mies totesi tarvitsevansakin kaiken sementin itse, navetan lattian rossipohjan rakentamisessa. Niinpä ryhdyin kokoamaan keskikäytävääkin samaisista lattian palasista, joista reunuksen on koottu. Kauan minä niitä mallailin ja sovittelun eri järjestykseen ennen kuin mieleisekseni. Sitten vain kaivamaan hiekkamaata alta pois ja sovittelemaan kiviä maan tasalle.

Ison pyöreän penkin vieressä on vielä keskikokoinen ympyräpenkki, jota sitäkin olen kurmoottanu -yrittäen hävittää vuohenkello. Mutta sen ympärille en ole laittamassa navettalattian kiviä. Jatkoin kiveystä viitteellisesti upottamalla muutaman valkoisen tiilenpuolikkaan jatkoksi sementinpalasille aloittamaan kierrosta penkin ympäri. Mutta viimeisen ympyräpenkin ulkomaita on ilman kiveystä, ja saanee niin ollakin. Siellä kasvaa rentoakankaalta, joka saa rauhassa levittäytyä nurmelle.

Tuoksukameraa odotellessa

Erityisesti iltaisin on Kanttorilan kulmilla  tuoksunut ihanalta viime päivinä. Epäilen erityisesti näitä. 

                                                         Tuoksuköynnöskuusama

Illakko, viehko ja hyvin menestyvä ja leviävä perinneperenna. Nimi uskoakseni johtuu juuri tuosta iltatuoksuilusta. Hain kaksi oksaa lupiinin seuraksi maljakkoon, mutta se oli melkein liikaa. 

 Muutamia päiviä sitten huomasin rakkaan posliinikukkani jälleen tehneen nuppuja, ja heti useamman tertun kerralla. Neljä löysin, yksi niistä katossa asti. Tänään ensimmäinen nupputerttu oli auennut. Iltatuoksua odotettavissa lisää myös sisätiloissa.

Kaivopenkki navetan päädyssä

Millan rakensi aikanaan Kanttorilaan kymmenkunta perennapenkkiä. Navetan päädyssä oli kaksi vierekkäistä vanhaa kaivoa, jotka edelliset asukkaat olivat täyttäneet kaatopaikkajätteellä. Millan maisemoi kaivot multakuorman ja kivien avulla spiraalimaisesti kohoavaksi perennapenkiksi, jonka korkeimmalle kohdalle kaivonrenkaan päälle hän laittoi multaa kivikkokasveja varten: jotain maksaruohoa (joita Millan istutti useita eri lajeja eri penkkeihin ja joita en ole vieläkään oppinut tunnistamaan, muita kuin keltamaksaruohon ja komeamaksaruohon) ja suikeroalpia. Nyttemmin kaivonrengas on ruohottunut ja sitä on ollut hankala perata alpia ja maksaruohoa repimättä. Mutta tämän kevään kuivuus on melkein tehnyt tehtävänsä ja tappanut ruohon suurimmaksi osaksi. Avitin asiaa kapinalla kuivuminen mullan pois renkaan päältä suuremmaksi osaksi. Pieni alue on vielä alustana maksaruoholle. Jonain päivänä siirrän sen evakkoon ja aivan loputkin mullat kaivonrenkaalta. Kaivonrenkaan keskellä olevaan reikään aidoin ensin risuja ja muuta maatuvaa vähän kuin kohopenkkiin. Sitten täytin reiän mullalla ja istutin siihen Millanilta saamani isohirvenjuuren (tai vastaavan perennan) taimet. Mietin, voisinko yrittää sementillä muurata kaivonrenkaan reunaan vanhoja kiuaskiviä reunukseksi, joka pitäisi paikallaan mullan, jota ajattelin myöhemmin uudelleen lipata renkaan peitoksi, maksaruohoa ja kenties vaikka sammalleimun kasvualustaksi. Kuvissa ruskeana näkyvä kumpare on se jäljellä oleva maksaruohomulta.

 

Millan sai aikanaan minulta rohtoraunioyrtin alun. Tai ainakin uskomme sen olevan rotoraunioyrttiä. Millan oli sijoittanut sen viisaasti navetan päätyyn perennapenkin taakse, jossa se saa vapaasti rehottaa ja levitä ja josta se näkyy muita korkeampana ennen kuin syksymmällä kanadanpiiskut peittävät kaiken muun taakseen. Raunioyrtin kukinnot ovat viehättäviä monivärisiä kiehkuroita.

Viime kesänä navetan päädyn perennapenkin reunaa rustatessani löysin useita pieniä unikon alkuja, joita koetin sitten varjella. Se maksoi vaivan. Useita kukannuppuja. Espanjanunikkoa taisi Millan sen sanoa olevan. Aivan sama vaikka olisi siperianunikkoa, somia kasveja joka tapauksessa.