Lumikello ❤️

 Ostin pari syksyä sitten jostain poistomyynnistä himoitsemieni lumikellojen sipuleita, niitä oli muutama pieni kuiva pipana pussissa. Suurin toivein istutin ne perhospenkkiin mahdollisimman suotuisalle paikalle. Seuraavana keväänä odottelin hartaasti, nousisiko mitään. Toki nousikin, mutta vain pelkkiä lehtiä. Ajattelin, että ehkäpä sipulien pitää kerätä voimia ennen kuin ne jaksavat kukkia. Ja niin taisi ollakin, sillä tänä keväänä vihdoin yhdessä lumikelloista on kukka. Ehkä ensi keväänä jo lisää. 

Ken tästä käy...

 Väsäsin aikanaan, miehen avustuksella, portin kärhöjen ja köynnösruusujen tueksi entisen puutarhakeinun päädyistä. Oman aikansa se tekele kesti ja toimitti virkaa.  

Tästä klikkaamalla näkee ko. portin komeimmillaan. (Mutta myös ränsistyneimmillään ennen lopullista luhistumista.) 

Silloin kärhö alkoi olla kasvanut niin isoksi, että se painoi porttia lysyyn, puhumattakaan siitä, ettei portista mahtunut kulkemaan. Viime talvena portti oli jo aivan hojaantunut, ja päätin että uusi täytyy laittaa. Sainkin ajatuksen, että hyödynnän vanhoja joustinpatjoja. Minulla oli jo ennestään yksi valmiiksi revittynä odottamassa ja sittemmin revin huonoimmaksi valikoimastani patjasta päälliset (kunhan ehdin, nekin jollain lailla kierrätän/ uusiokäytän). 

Tänään sitten kirkon jälkeen oli sopivasti kaunista säätä puuhailla vielä jotain pientä pihassa, ja ehdotin miehelle, jos nyt pystytettäisiin uusi patjaportti ennen kuin alppikärhö alkaa avata lehtinuppujaan. Mies ryhtyi heti puuhaan. Se kävi sukkelaan ja portista tuli niin komea kuin toivoinkin. 

Kuvan ottamisen jälkeen sitaisin kärhön varsia hieman kiinni patjaan, saa siitä sitten ruveta itsekseen kapuamaan ja kärhimään. 

Västäräkit, vähäsen hassuja

Tulimme äsken tandemilla kirkosta. Oli taas hyvä ja palkitseva reissu. Jo pelkästään siksikin, että bongasin kirkkomaalla ensimmäiset västäräkkini tälle keväälle. Sitten lähtiessä sattui vielä jotain hassua. Tapulin seinässä olevan vaivaisukon lähimaastossa kiilteli useampi kolikko. Keräsimme kouran täyteen ja lähdimme takaisin kirkkoon suntion puheille ihmetellen, mitä oli voinut tapahtua. Tuskin rosvoja asialla, koska rahat oli jätetty ympäriinsä lojumaan. Olisiko jokin eläin, orava tai lintu asialla? Suntio kiitti rahanpalautuksesta (diakonialle) ja kertoi itsekin aiemmin keränneensä jonkin kolikon ja pudottaneensa ne takaisin vaivaisukon sisuksiin. Kirkkotarhan portilla jäimme vielä seuraamaan, noinkohan näkisimme jonkin linnun lentävän vaivaisukkkoon. Ja eikös vain kohta sen sisältä lehahtanutkin västäräkki kuusen oksalle. Ne tunnetusti tekevät pesänsä usein aika outoihin koloihin. Viime kesänä oli mm. samaisen kirkkotarhan kiviaidassa västäräkki pesimässä. Mies lähti sitten vielä uudestaan kirkkoon suntion puheille ehdottamaan, että vaivaisukkoon voisi laittaa kyltin, ettei nyt pidä pudotteleman sinne rahaa, jotta lintu saa pesimärauhan. Suntio lupasi hoitaa asian. Se oli päivän hyvä työ, pelastettiin linnun pesintä ja ainakin kymppi diakonialle. 

Keväinen perjantaiehtoo

 Ilta sen taas paljasti... Olin toki huomannut viikko pari sitten, että nuppuja on taas muodostumassa, mutta enpä olisi hoksannut nostaa katsetta ylös ja bongata kukkia, ellen pihalta tullessani olisi havainnut keittiössä voimakasta suloista tuoksua.

Tuossapa taas yksi syy (posliinikukan jokakeväinen kukinta), miksi niin kovasti tahtoisin viettää kevätkaudet Kanttorilassa. Äsken tuolla puutarhassa kiertäessä ja kyykkiessä (ja vähän jo perennapenkkejä rapsutellessa) huomasin haikailevani aikaa, jolloin voisin olla koko kevään täällä, ja kesän, ja syksyn... Ajankulua ja mielenkiintoista seurattavaa kyllä riittäisi. 

Viikko sitten jäi kaikki hommat alkuunsa, kun "piti" levätä taudin uuvuttamana. Tänään sitten muistin ituperunat kellarissa ja hairasin ne istutettavaksi. Kymmenkunta mukulaa sinne tänne kasvimaalla ja yksi kasvihuoneeseen ämpäriin. Pitääkin laittaa muutama härkäpapu yöksi likoamaan ja kylvää niitä sitten istutettujen perunoiden liki - kunhan muistan, mihin niitä piilotin (no, näkyyhän se, myllätyt kohdat). 

Vappu - meni omasta erestänsä

 Viikonlopun viettoon lähtiessä minulla oli jo vähän onhoonen olo, väsytti ja särki jäseniä. Autossa yritin torkkua. Perillä Kanttorilassa käynti postilaatikolla, puutarhan kautta, otti voimille ja vilutti. Sisällä oikaisin sohvalle ja mies rupesi minua passaamaan, peitteli, kantoi minulle kuumaa mehua, särkylääkettä ja kuumemittarin ja viritti tulen takkaan. Myöhemmin toimitti vielä syömistäkin. Nukuin koko illan sohvalla ja yöksi siirryin sänkyyn nukkumaan. Yöllä heräsin juomaan vettä tuon tuostakin. Aamulla eikä myöhemminkään lauantaina ollut enää kuumetta, mutten silti rohjennut itseäni rasittaa puutarha töillä saati muillakaan. Enkä olisi jaksanutkaan. Iltapäivällä kävin hitaan katselukierroksen kasvimaalla ja ympäri perennapenkkejä pyntättynä mm. villahousuihin, toppapukuun ja lapasiin. Tänään en ole senkään vertaa vappua juhlistanut, muuta kuin olemalla radiokirkossa. Kohta jo lähdetään takaisin pohjoiseen, mutta kuitenkin mutkin Millanin kautta, että hän saa keijunmekot äitienpäiväksi istutettavakseen. Siinä onkin tarpeeksi vapun juhlistamista. Eikös se ole ystävyyden ja kukkien juhla? 

Krookukset ❤️

Yalta vasta availee nuppuaan kolmiopenkissä.

Kanttorilassa on runsaasti Millanin istuttamia krookuksia, kuten yllä olevat omenapuiden luona kukkivat ja tuo krookuspöheikkö pari kuvaa ylempänä. Mutta viime syksynä viimein minäkin ostin ja istutin 95 krookuksen mukulaa/sipulia. Tosin en ihan kaikille silloin keksinyt paikkaa Kanttorilan kulmilla, vaan istutin muutaman työmaakopin pihaankin. Mutta ensi syksynä voisin hankkia vielä vähän lisää ja istutella nurmikkoon ja ikkunan alle niihin paikkoihin, jotka ensimmäisenä vapautuvat lumen alta. 

Ostin myös ns. kasvitieteellisiä krookuksia. 

Humauttipa huhtikuu viimein

 Melkein osasi - lämpöaallon jälkeen - odottaakin, että lumi on huvennut vähiin Kanttorilassa viikon aikana. Mutta silti yllätyin, kun sekä kasvimaa että kaikki perennapenkit olivat jo esillä. Siitäpä tietenkin ensimmäiselle puutarhakierrokselle jo ennen kuin vaatteitakaan ehdin vaihtaa.

Suurin osa syksyllä ostamistani ja istuttamistani krookuksissa oli vähintään nupullaan. Olikin hyvä hajasijoittaa niitä eri puolille, varjoisempiin ja aurinkoisempiin penkkeihin. Siten kukinta-aika venyy pidemmälle ajalle ja pörriäisille riittää niistä evästä kauemmin.

Nyt pitäisi kaivaa puutarhakansio esiin ja toivoa, että sieltä löytyy muistiinpanoja syksyn istutuksista ja kylvöistä. Koska olen uusinut taas yhden penkin, niin en voisi mitenkään muistaa, mitä missäkin on, ellen tsekkaa "penkkikartasta". Mutta olenko tehnyt kattavat muistiinpanot, se on saappanähärä.

Otin äsken kuvia vain valkoisista kukista, jotka suorastaan hohtivat pilvisenhämärässä illassa. Krookuksethan eivät ole enää tähän aikaan päivästä auki. 

Eilen ja tänään olen tehnyt "lumitöitä". Mies huolehti lumenluonnista koko talven, nyt minä puolestani lippasin lunta jäljellä olevista kasoista sadevesitynnyreihin. Olen ottanut vaarin menneistä kuivista keväistä ja yritän nyt erilaisia temppuja kuivuuden varalle. Täysinäiset astiat peittelin sitten kansilla tai verkoilla, etteivät vähäiset ötökät hukkuisi sulaveteen. Niitä varten jätin vähän lunta myös matalampaan astiaan. 

Paljon muuta en sitten ole tehnytkään (no eilen pyykkäsin villavaatteita ja tänään korjasin miehen takin kyläreissun jälkeen), aivan liikaa olen hussannut aikaa netissä. Osittain kyllä ihan oikeilla asioilla, kuten etsiessäni sopivaa laivakyytiä mahdollista Norjan matkaa varten. Olisi ihana päästä tapaamaan ystäviä kahden koronakesän aiheuttaman tauon jälkeen. 

No sen verran tuuskasin mullan kanssa, että ruukutin kellarissa talvettuneet ruostekukat ja istutin pari pistokasta (vaaleanpunainen pelargoni ja tuoksupelargoni). Ehkä tässä illan päälle ehtisi vielä ruukuttaa daliat ja onnenapilatkin. 

EDIT. En sitten löytänytkään mitään piirtämiäni karttoja, koska en ollut tainnut piirtää... Mutta onneksi olin kirjoittanut selonteon blogiin.