Heinäkuun vimppa

 

Viikon päästä alkaa työ. Tämä voi hyvinkin olla viimeinen lomapäivitys. Tuossa vielä heinäkuun alun kuva auenneesta maljaköynnöksen kukasta. Nyttemmin sen kanssa samaan tukeen on kivunnut itsekseen kylväytynyt päivänsini.

Vähän korjauksia ja jatkoa heinäkuun kirjoituksiin. Sain kuin sainkin silmälasini korjautettua, vieläpä edullisesti ja nopeasti, odotellessani, tutussa optikkoliikkeessä. Sen sijaan sytykeruusuhanke ei ole edistynyt laisin.

Synttäri- ja hillareissusta tekee mieleni kirjoittaa jotain. Viikko sitten pakattiin ankarasti. Perjantaina aamulla lähdettiin ajamaan kohti Kuusamoa tavoitteena ehtiä kasvisravintolaan ennen sulkemisaikaa. Emme poikenneet kuin tankkaamassa ja jättämässä muutama kesäkurpitsa tyttären ovelle. Ehdimme kuin ehdimmekin. Istuimme syömässä yhdessä seitsenkymppisen juhlakalun kanssa sulkemisaikaan asti. Niinpä saimme sitten vielä nauttia ylimääräisen annoksen vegaanista pehmistä, kun pehmiskone tyhjennettiin. Sen jälkeen pikkuserkkuni vei meidät adventtikirkon alakerrassa olevaan vierashuoneeseen, jossa saisimme yöpyä, ja samalla hän esitteli meille kauniin rukouspuutarhan. Sitten hänen pitikin kiirehtiä vielä puuhiinsa ennen seuraavan päivän juhlia. Me teimme kaksi kävelyretkeä Kuusamossa ennen kuin aloimme iltatoimiin. 

Aamulla ehdimme kierrellä kirkkojärven rantaa ennen kuin aloimme laittautua juhlajumalanpalvelusta varten. Paljon musiikkia, raamattuopetusta ja aivan ihana saarna päivänsankarilta. Sitten herkullinen lounas ja kakkukahvit kasvisravintolassa. Välillä tuli sadekuuroja ja ukkonen jyristeli, sankari totesi, että Jumalakin onnittelee. 

Sitten vielä varsinaiset synttärijuhlat sankarin kotona alkaen lipunnostolla. Ihanan juhlapäivän päätteeksi lähdimme jatkamaan matkaamme kohti osakemökkiä ja hillajänkiä. Petiin perillä päästiin puolilta öin. Aamulla sitten ensimmäinen marjaretki ajoittaisessa tihkusateessa. Pidettiin ruoka- ja kuivattelutaukoa autiotuvan kodalla notskin äärellä ja paluumatkalla tsekattiin vielä yksi jänkä. Ja kun oli hetki levätty mökillä, soudettiin vielä saareen ja sieltä taisimme kerätä saman verran kuin aamupäivän retkellä. Kaikki tutut suot koluttuamme totesimme olevamme valmiit lähtemään kotimatkalle seuraavana aamuna. Emme vaivautuneet edes saunaa lämmittämään, vaan käytiin järvessä kylmiltään. 

Kotimatkalla sitten kyläilimme pitkästä aikaa miehen enon ja tämän vaimon luona. Viihdyimme pitkään. Vierailu kruunasi kaikin puolin onnistuneen lomareissumme.

Kuvia otin reissulla huonosti. Lähinnä vain mökin nurkilla viihtyneestä pikkupupusta räpsin useamman otoksen. Liian kaukaa. Niiden sijaan toinen ajankohtaisempi kukkakuva, joka sekin tosin jäi pilvisenä aamuna tummaksi. 

Kesä ranskalaisin viiruin

 Odottelen sateen taukoamista mennäkseni nostamaan vähän valkosipulia tuliaisiksi. Äsken palsternakkoja nostaessani samaan tarkoitukseen alkoi ensin ripotella, ehdin sisään ennen kuin tuli vettä niskaan. Jospa muutaman rivin pitkästä aikaa joutessani.

Kesälomaa on jäljellä jotakuinkin kaksi viikkoa, niin voisin tehdä lyhyen koonnan kesämme kulusta. Voisi summata, että mitä enemmän on ollut ns. aktiiviteetteja, sitä vähemmän olen muistanut, ehtinyt tai jaksanut niistä kirjoitella.

- vuotuinen Norjan matka, sisältäen tällä kertaa mm. vierailut äidin serkkujen sekä Ruotsin puolella Millanin tädin luona menomatkalla, perillä tutustelua entisen oppilaani pikkulapsiin (esikoinen 2v, kuopus 7kk) ja retki meren rantaan, jota ystäväperheen retkeilijäpoika luonnehti Norjan kauneimmaksi rannaksi

- asuntoyhtiökokousreissu pohjoiseen sisältäen piipahduksia miehen veljen sekä lastemme luona, samalla toimme lahjoitusvaatekuorman sekä pari auringonkukan tainta miniänmoiselta

- taimiretki siskojen luo

- maalaustalkoot vanhimman veljen mökillä, jonne kokoontui koko sisaruskatras + puolisoita 

- Kaustisen festarit, joille osallistuin kolmena päivänä, koska työnantajan lisäksi sain vapaalipun myös ammattijärjestön paikallisosastolta, saimme myös festareilta  yövieraita maanantai-illaksi. 

- rakkaan kummitätini hautajaiset kotipuolessa 

- Millanin pihasynttärit, jonne vein lahjaksi täytekakut 

-  Uusheräyksen kesäseurat Kalajoella, sisältäen paljon ihania kohtaamisia seurapaikalla sekä jälleen piipahdukset myös lasten luona ja asunnolla remontoimassa, minä maalasin seiniä, mies latoi lattialaattoja

- vielä on jäljellä ainakin yhdet synttärit, toiveikas hillastusreissu sekä muuta marjastusta, ja pitäisi ennättää myös tehdä talven varalle sytykeruusuja

- joka välissä olemme kulkeneet Ruusurannassa töissä, kerran tai pari viikossa, omassa pihassakin jotain pientä olen silti jaksanut

Siinä tiivistettynä kesä- ja heinäkuu, jotain ehtii elokuussakin. Tähän vielä kuvat Millanin synttärikakuista, koristelun väri paljastaa täytemarjat, vadelma tai valokki (= hilla, lakka, suomuurain). 

Kakut olivat gluteenittomia ja maidottomia. Sadekuuro loppui jo jonkin aikaa sitten. Valkosipuleita nostamaan siis. 

Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai

Tänään oli hyvä päivä, vaikka aamupäivän olinkin jostain syystä äreä.

Olimme tekstinlukuvuorossa, pappisvuorossa puolestaan oli miehen opiskelukaveri teologisesta. Ennen messua eräs vakituinen kirkkovieras kävi meitä jututtamassa.

Kirkon jälkeen lähdimme Ruusurantaan puuhastelemaan, tällä kertaa miehen ehdotuksesta. Mutta minähän olen heti valmis, kun sellaista ehdotellaan. 

Mies jatkoi aiemmin viikolla aloittamaansa risuaidan kohennusta. Vanha risuaita oli jäänyt piiloon pajupöheikön taakse ja alkanut kenottaa, kun osa aitakepeistä oli lahonnut. Ruohoakin piti taas ajella. Minä  jatkoin porraspielessä aloittamaani raivausta. Viimeksi pesemäni kolme pikkumattoa olivat jo kutakuinkin kuivat, mutta vieläkään ne eivät olleet tyystin tuoksuttomat. Heiluttelin taas hetken myös viikatetta, mutten vieläkään päässyt tontin takarajalle asti.

Tuossa illan päätteeksi ja ratoksi olin vielä hetken tässä kotipihallakin, joka on Ruusuranta-uurastusten takia jäänyt paikkapaikoin "uuruomenehen". Sateiden ansiosta pihatähtimö, eli tuttavallisemmin vesiheinä tai muro, on päässyt rehottamaan, niin sitä revin vähemmäksi kaksin käsin. Harvensin vähän taas myös palsternakkaa ja porkkanaa. Pikkuporkkanoita oli kiva natustella, mieskin kehui makua.

Huomenna saamme siskoni yökylään.

PS. Päivä oli siis muuten oikein hyvä, mutta sellainen häihäräppi tuli, että mun kauaskatsomislasini menivät rikki. Sanka ereepoikki, ei pysty korjaamaan. 

Kukkaistervehdyksiä

Otin asijauheesta joitakin kukkakuvia, kun en niitä ole tänä kesänä juuri joutanut napsia. 

Ekassa kuvassa on uutta ja vanhaa tervehdystä oppilailta. Vasemmalla oleva petunia on luokkani tanhupojalta, sen vieressä piilossa oleva neilikka halailijatytöltä ja orvokin kasvatin viime keväänä lukijatytöltä saamastani orvokista keräämistäni siemenistä. 

Alemmassa kuvassa petuniaakin näkyy vähän enemmän ja etualalla ohjaajaltani saatu upea orvokkipehko, josta olen toistaiseksi nyppinyt kukkineita. Kiitos näiden kouluterveisten minulla oli heti alkukesästä jotain kukkiviakin ruukkukesäkukkia. Omakasvattamista vasta päivänsinet ovat alkaneet kukkia. 

Talvettaminen onnistui! Tämän maljaköynnöksen pelastin syksyllä Millanin tyhjilleen jääneestä kasvihuoneesta. Nyt se on nupullaan ❤️ Maljaköynnöksen uusintakukinta ei ole ennen minun hoivissani onnistunut. 

Lopuksi pari kuvaa Ruusurannasta - osoittamaan, miksi sen nimi on Ruusuranta. Lisää ruusuja mm. maantien puoleisella pihanurkalla. 

Maankäyttösuunnitelmia

Kävimme eilen kahvilla Millanin äidin luona. Hän kysyi, mitä aion ruveta kasvattamaan Ruusurannassa. Sitä olen kyllä jo suunnitellut vähän tulevia kesiä varten. Tänä kesänä olen tyytynyt istuttelemaan sinne pottuja ja mukulasellerit sekä kylvämään härkäpapua, hernettä ja kokeeksi vähän punajuurta, lanttua ja retiisiä (sain keväällä yllätyslahjan mukana mm. lantunsiemeniä, ja retiisinsiemenet ovat peräisin Millanilta).

Kanttorilassa kasvatan jatkossakin mm. niitä vihanneksia, jotka tuottavat satoa pitkin kesää ja joita myös tapaan hakea kasvimaalta jopa päivittäin:

• erilaisia lehti- ym. salaatteja
• ruohosipulia (eikä parsaakaan kannata lähteä siirtämään)  
• tilliä ja persiljaa 
• kesäkurpitsaa
• lisäksi varmaan jonkin verran punajuurta, sillä Millan sanoi, ettei hänellä ole punajuuri menestynyt Ruusurannassa 
• avomaankurkun kasvua ja vointia haluan seurata ainakin aluksi päivittäin, niin sen on hyvä olla silmän alla 
• hernettä varmaan molemmissa paikoissa, samoin kuin valkosipulia myös Kanttorilassa porkkanan lähelle
• siis myös porkkanaa (sitäkin haluan seurata, ja aluksi peitellä harsolla) 

Kun taas Ruusurantaan sopii ensisijaisesti ne lajit, jotka tuottavat satoa syksyllä ja ne, joiden syötävä osa on maan alla - jos ne paremmin säästyisivät kotiloilta:

• Perunaa ja härkäpapua 
• Palsternakkaa
• Valkosipulia 
• Maa-artisokkaa
• Mukulaselleriä
• Porkkanaa
• Lehti- ym. kaaleja
• Ehkä sitä lanttuakin, niin kauan kuin on siemeniä
• Punajuurta, jos tämänkesäinen kylvö osoittautuu onnistuneeksi
• Sikuria voisin siirtää Ruusurantaankin, nyt kun se on tuottanut uusia siementaimia

Mutta ennen kuin voin ajatella noin laajoja kylvöjä ja istutuksia Ruusurantaan, siellä on saatava raivattua kasvimaata esiin rikkakasvien ja niiden juurien vallasta. Se urakka on vasta alkutekijöissään. 

EDIT. Lisäilin listoihin unohtuneita. Tänään käydessämme 26.6. Millan tarkensi, että kyllä hänellä oli kerran onnistunutkin punajuuri, mutta sinä vuonna oli pupuvuosi, ja puput olivat syöneet kaikilta sylinteripunajuurilta kaulan/niskan. 

EDIT. Vielä jotain lisää. Hoksasin tänä päivänä, että tyrni voisi olla oikein sopiva laji Ruusurantaan, siellä kun on avointa, niin riittää auringonvaloa ja tuulta. 

- 

Puutarhan tappioita vuosien mittaan

Kun Millan aikanaan hoiti Kanttorilan puutarhaa ja hankki tänne runsaasti uusia kasveja, hän sisällytti blogiinsa 'Kanttorilan puutarhassa' erillisen sivun otsikolla Kanttorilan kasveja. Minulla on ollut pitkään mielessä kirjoittaa oma luetteloni siitä, mitä Millanin luettelemista täällä ei enää kasva.

Paljon Millanin luettelossa on sellaisiakin kasveja, joita en tunnista tai erota toisistaan, joten ihan täsmällistä luetteloa en osaa kirjoittaa. 

Tästä tulee nyt julmetun pitkä postaus, kun laitan kuvia Millanin luettelon pätkistä ja joka pätkästä kommentoin kadonneet/pois jääneet lajit. 

Vanhoista omenapuista yksi on kaadettu, sen omenat eivät maistuneet hyvältä. Yksi omenapuu on vastaavasti istutettu lisää, synttäripuuni Lavia, jonka menestyminen on vielä kyseenalainen. Kaneliomenoiden lisäksi en tunne muita lajikkeita, kolme syys--tai talviomenalajiketta, joista yksi saattaa olla Antonovka. Luumu- ja kirsikkapuita on molempia kolme, yhdet siirrettiin Ruusurantaan, kun Millan muutti sinne. Marjoista gojit ovat jääneet pois, ja tavallista mansikkaa toin aikanaan mukana, ehkä Sefyriä. Lisäksi linnut ovat istuttaneet punaherukoita. Sittemmin on tullut myös saskatoon. (Tämän piti olla luettelo tappioista, mutta nyt tuli muutama lisäyskin.) 

Kerrottua kurjenkelloa en ole täällä nähnyt, enkä siperiankelloa tunnista, maariankelloa olen joutunut kylvämään uudestaan, ja taas pitäisi. Kunhan ukonkellot aukeavat, varmistuu, onko niitä yhä kahta väriä. Valkoista ainakin on. 

Ainakin yksi akileijalajike katosi, löydän sen nimen myöhemmin, ei kuitenkaan mikään barlow. Arovuokkoa en mielestäni ole nähnyt, sen sijaan kanadanvuokko elää ja menestyy. Bellistä en jostain syystä ole saanut pysymään elossa sen kummemmin täällä kuin edellisessäkään puutarhassani. Viime talvi oli liian vaikea mm. balkaninkohokille. Eikä minulla taida olla siemeniäkään jemmassa 😢 Palloesikon menetin jo aikaisemmin. Lohenpunainen idänunikko oli vaarassa kadota, mutta siitä olin saanut siemeniä, ja tänä kesänä se on kohtalaisen hyvässä kasvussa. Hopeamarunaa en erota koiruohosta, ja olen saattanut molemmat hävittää "rikkaruohona". 

Japaninohdaketta en erottaisi muista ohdakkeista, joita en erityisemmin ole hoivannut. Kaunopunahatun olen menettänyt jo kahteen kertaan, enkä taida enää sitä yrittää tässä pihassa, mutta ties vaikka joskus Ruusurannassa. Kesäkullero siirrettiin aikanaan Millanille, enkä nyt muista tavallistakaan kulleroa nähneeni tänä vuonna. Myös keltakaunokki siirrettiin Millanille, siitä olen maininnut joskus aikaisemmin. En ole nähnyt kissankäpälää enkä kultakärsämöä. Kultatyräkki menehtyi, mutta kuusityräkki (=tarhatyräkki) on voimissaan. Kanadanpiiskua hävitän nyt aktiivisesti, koskapa se kuuluu hävitettävien vieraslajien luetteloon. Tänä keväänä sain kaivettua suurimman osan juurakoista pois, mutta sieltä täältä nousee versoja, kenties vielä tulevina kesinäkin. 

(Ranta)laukkaneilikka katosi edellistalvena, mutta nyt minulla on kukintoja, joissa toivon olevan siemeniä. Jää nähtäväksi, saanko sen takaisin. Aprikoosia lehtosinilatvaa ei ole näkynyt. Eikä minkäänväristä pipoa. Malvansukuiset ovat minulle hankalia tunnistettavia. Oletan, että tontilla hyvin menestyvä on harmaamalvikki, en tiedä myskimalvaa olevan. Nepalinhanhikin sain uudestaan taimina Millanilta, mutta sekin jäi henkiin sitten vain yhteen paikkaan viime talven jäljiltä. (Talvi oli vaikea ilmeisesti myös Kuntalan punaluumulle, jonka oksistoon tuli kovin vähän lehtiä. Onneksi se kuitenkin vesoo elinvoimaisesti.)

Tästä luettelosta menetyksiin on laskettava vissiin vain sinipallo-ohdake, mutta se onkin sitä suurempi menetys, jo toiseen kertaan. Millan kertoi, ettei hänelläkään se ole täällä menestynyt, mutta Ruusurannassapa se näyttää olevan elossa. Mainittakoon kuitenkin, että rönsyleimua olen nähnyt vain punaisena. 

Tarharistikkiä ei ole, ei myöskään törmäkukkaa eikä varjoyrttiä. Tulikellukka katosi joitakin vuosia sitten, villanukkajäkkärä pian muuttomme jälkeen. Verikurjenpolvi siirrettiin Millanille. Neilikoidenkin tunnistaminen on vähän haastavaa, mutta samoisin, ettei vuorineilikkaa ole. Liljoja olen hankkinut lisää, muistaisinpa mitä... 

Koristeheinät ovat tallella, olenpa hankkinut lisääkin, siemenenä sininataa. Yksi alku on lintuallaspenkissä, uusi esikasvatuskylvö odottaa koulintaa. Kivikkokasvienkin tunnistaminen tuottaa vaikeuksia. Sen tiedän, ettei lusikkamaksaruoho säilynyt hengissä. Eikä alppitähti, jonka ehdin nähdä kerran kukkivana. Kangasraunikista luin, että se on luonnonvaraisena erittäin uhanalainen. Taitaa olla tälläkin tontilla... Sitruuna-ajuruohon sijaan meillä on nyt kangasajuruohoa.

Ruusuista persiankeltaruusu menehtyi ensimmäisinä vuosinamme. Toisen John Cabotin mies kaivoi vahingossa ylös tänä keväänä pusikkoa raivatessaan. Muistaakseni jokin ruusu siirrettiin Millanille, taisi olla Last tango. Sain naapurilta tilalle suviruusua. Olisikohan bourbonruusulle käynyt niin, että se olisi ollut perusrunkoon vartettu ja sitten perusrunko on ottanut vallan, kun en ole osannut vahtia. 

Alanko toistaa itseäni todetessani, että sipulikasvien tunnistaminen on haastavaa? Skilloja esimerkiksi en erota toisistaan. Jonkin verran olen hankkinut lisää, mm. krookuksia ja Little Beauty -tähtitulppaaneja. Ja lumipisaran sijaan minulla on nyt lumikelloja, joiden sipulit ostin puolikuolleina puoli-ilmaiseksi. Jättilaukka ei ole menestynyt, eikä ukkolaukkakaan, mutta nyt kokeilen voitonlaukkaa. 

Zilgaa en ehtinyt elossa nähdä. Muuten köynnökset ovat viihtyneet, joskin humalan ja villiviinin paikkoja olen vaihdellut. Yrteistä timjami puuttuu ja ranskalaisen rakuunan hävitin, mutta osan siitä annoin Millanille. Ruusurannassa se näkyy olevan voimissaan.

EDIT. Muutamia päivityksiä 3.4.2026

Viime kesänä bongasin yllättäen gojin elossa lipstikan vieressä, jonne  olin sen siirtänyt. Mahtaneeko olla vielä elossa vaikea talven jäljiltä?

Maariankelloa kylvin viime kesänä, ovat lähteneet kasvuun. Mutta sinistä ukonkelloa Kanttorilassa ei enää ole.

Sain tuonnempana selville, että Bellis perennis on kaksivuotinen. En enää ihmettele, miksi se on minulta (aina) kadonnut.

Kesäkulleron siemeniä keräsin viime syksynä Ruusurannasta, samoin kuin vaaleanpunaisen palavanrakkauden siemeniä, joita annoin myös veljen morsiamelle, vastalahjaksi lyhtykoisosta, joka sekin ehti olla täältä häviksissä.

Rantalaukkaneilikkaa ja tulikellukkaa hankin tänne uudestaan, viimeksi mainittua kasvatin ostosiemenistä, rantalaukkaneilikkaa hankin taimina Toikalta. 

Saha, kirves, rautakanki - hyvää juhannusta!

Eilen juhannusaattona minulla oli leipomapäivä, tai oikeastaan ilta, kun ensin oli sitä sun tätä pihahommia, mm. multa-astioiden pesua. Niitä piisasikin pestäväksi vielä täksikin päivää (ja yhä olisi, mutta kaadoin jo veden pois), koska olimme tuoneet Ruusurannan autotallista reilun säkillisen muovinkeräykseen kuuluvia multa-astioita, jotka olisivat joutuneet poltettavaan jätteeseen, ellen olisi pessyt niitä.

Työn merkeissä juhannusaatto siis meni tälläkin kertaa. Olin sekä eilen että torstaina  välillä todella uupunut, joten tänään olen ottanut rennommin. Torstaina en meinannut jaksaa noustakaan, mutta se johtui ennen kaikkea illalla ottamastani allergialääkkeestä. Olen huomannut aiemminkin sillä sellaisen sivuvaikutuksena.

Paikallisessa kirkossa ei ollut tänään jumalanpalvelusta, joten tyydyin netin antiin. Miehen eilen iltapäivällä keittämää lohikeittoa on riittänyt tälle päivälle, niin ei ole tarvinnut laittaa ruokaakaan. Ison tiskin kyllä aamulla tiskasin, kun eilen illalla en jaksanut. 

Mutta tuo otsikon työkaluluettelo... Mansikat jo punoittaa, niin kuin laulussa sanotaan. Ja linnutkin ovat sen tietysti huomanneet. Eilen ruvettiin rakentamaan suoja-aitaa mansikkamaan ympärille. Olimme torstaina tuoneet Ruusurannasta kapeaa ja leveää myyräverkkoa. Mies kantoi minulle koivukarahkoja, joista sahasin aidanseipäitä. Joidenkin paksumpien päitä koetin kirveellä naputella suipommiksi. Sitten olikin rautakangen vuoro. Mansikkamaani on epämääräisen muotoinen, joten aidastakin tuli varsin moikuliaanen. Siinä olikin miehelle haastetta kattoverkkojen rustaamisessa. Mutta onpahan minullakin sitten haastetta, kun on aika mennä mansikoita poimimaan... En ota kuvaa meidän tekeleestämme. Laitan sen sijaan kuvan tuoksuvasta juhannuskukastani.

Muut juhannuskukat ovat vielä keräämättä. Lupiineja pitäisi käydä taas hakemassa sylikaupalla. Kaikkien!