Kuten uskalsin toivoskella Kanttorilan kulmilla oli kevät edistynyt näkyvästi poissa ollessamme. Sen huomasi jo iltahämärissä saapuessamme, mutta aamulla postinhakureissulla tein vielä iloisen kierroksen ympäri pihan perennapenkiltä toiselle ja lopuksi omenapuiden juurelle, jonne ensiksi ja eniten aurinko on paljastanut maan. Siellä jo näkyi krookuksen hentoja lehtiä (juu juu, tiedänhän minä, että etelämpänä Suomessa ne jo ovat kukassakin). Palattuani keittön porraspäähän - jota ei ehkä tällä hetkellä voi kutsua porraspääksi, kun portaat on hajotettu - löysin lisää krookuksia nousemassa esiin. Kyllä niitä täytyy nyt joka päivä käydä kurkistelemassa, vaikkakin uhittelevat takatalven tuloa vielä loppuviikosta.
Illalla ensi töiksi taimien kastelun jälkeen kävin täyttämässä typötyhjän lintulaudan, jotta aikainen lintu löytäisi syötävää ennen minun heräämistäni. Aamupäivällä sainkin sitten ihastella lintulaudan alla vanhojen tuttujen lisäksi myös mustarastasta ja myöhemmin oravaa. Pikkuruisia vihertävänruskeita lintusia en tunnistanut, vaikka koetin haeskella lintukirjasta. Yläperä vilahti siipien alta keltaisenvihreänä. Muuta mainittavaa tuntomerkkiä en havainnut. Tervetuloa kuitenkin einehtimään myös tuntemattomat pikkusiivekkäät.
Tarkistapa, olisiko se viherpeippo. Meillä on niitä tiaisten, punatulkkujen, närhien ja mustarastaitten kanssa.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, katsoin sen uudestaan vielä toisesta lintukirjasta. Ensimmäisen kirjan antama koko vaikutti liian suurelta (15-17 cm) näkemääni, mutta toisen mukaan viherpeippo olisi varpusen kokoinen, ja se kyllä paremmin passaisi, etenkin jos naaras on koirasta pienempi. Väritys oli naarasmainen.
VastaaPoista