Iloisia vilkutuksia oli vastassa, kun linja-auto kaarsi tänä aamuna vastaanottokeskuksen pihaan noutamaan oppilaita. Silti ihan kaikki oppilaat eivät vielä tänään olleet jaksaneet lähteä kouluun, taisi joilekin jäädä lomamoodi ja väärä unirytmi päälle. Vahvistamattomien tietojen mukaan yksi oppilaistani ei olisi enää lainkaan tulossa kouluun, vaan on lähtenyt muualla. Just kun minulla olisi ollut hänelle kolmekin reppua, joista valita mieluinen. Tähän asti hänellä oli pienehkö olkalaukku, kun kaikilla muilla oppilaillani on jo reppu. Mutta odotan nyt rauhassa vahvistusta, ja kyllä aika tavaran kaupittee, jos nämä kaikki kolme reppua nyt jäävätkin käsiini.
Aloitimme "miniluokkani" kanssa sydänpurkin täyttämisen; minulla oli mukanani pienehkö lasipurkki, suurinpiirtein lastenruokapurkin kokoinen, ja pussillinen sydänmakaroneja. Selitin, että aina kun jokin asia menee hyvin, aina kun on jotain mistä voin kiittää oppilasta, laitan yhden makaronin lisää purkkiin. Ja kun purkki on täynnä, pidetään luokan juhlat. Sain mm. tämän idean vinkiksi sieltä koulunkäynninohjaajien koulutupäivästä, kun kyselin heiltä keinoja tukea lasten ryhmäytymistä, itsetuntoa ja moraalikehitystä. Eka-kolmasluokkalaisilleni keino upposi täysin.
Vaikka koulupäivä oli mukava ja kutakuinkin harmiton, olin silti aivan naatti kotiin päästyäni. Taitaa olla minullakin vielä lomamoodi päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti