Sain pari vuotta sitten sisaruksiltani synttärilahjaksi mm. omenapuun, kukkien ja herneen siemeniä sekä pari kätevää puutarhatyökalua. Toinen oli hara, jonka päähän voi vaihtaa toisen työkalun ja toinen oli jämeräleukaiset pitkävartiset oksasakset, joita tarvitsin nyt syksyllä myös kaupunkikodissa, kun siellä kaadettiin pihapuita viemäröinnin tieltä. Oksasaksilla karsimme puut ja pienen osan oksista ehdin sulloa silppuriin. Silppurin vieressäkin pitää olla oksasakset koko ajan saatavilla.
Tuossa talvella oli puhetta Millanin kanssa, että voisin tulla taas pajutalkoisiin oksasaksineni. Kerran jo olin menossa, mutta kökkä peruuntui, kun Millan olikin poikkeuksellisen huonossa kunnossa. Siinä vaiheessa rupesin vasta haeskelemaan oksasaksiani, jotta ne olisivat valmiina ennen vesakontorjuntakökkäämme. Vaan eipä löytynyt työkaluani eteisen nurkasta, jossa olin tavannut saksia pitää, eikä myöskään navetan ovipielestä, jossa myös olin niitä säilyttänyt. Olinko sittenkin unohtanut ne kaupunkikotiin syksyn urakoinnin jäljiltä?
Talkoot sitten tulivat ja menivät, ilman fiskarsin vipuvoimaa, mutta katkesivat pajut pienemmilläkin oksasaksilla. Pääsiäisenä kaupunkikodissa koetin haeskella synttärilahjaani, mutta turhaan. Olivatko fiskarsit kuitenkin jääneet jonnekin pihalle lojumaan ja makasivat nyt lumihangen alla. Vai olisiko peräti käynyt niin nolosti, että joku ohikulkija olisi hyötynyt unohdetut sakset mukaansa :(
Taannoisena syntymäpäivänäni sitten töistä palattuani mies tuli pihalta keittiöön kädet selän takana ja sanoi: Minulla on sinulle synttärilahja. Ja mikä ihana yllätys! Mies oli löytänyt kateissa olleen työkaluni, jonka sain nyt sitten uudestaan lahjaksi. No, sain minä suklaatakin, vaikka olin sanonut, etten mitään tarvitsisi. Mutta mies osasi taas yllättää mukavasti, siivoamalla navetan markin perinpohjaisesti ja löytämällä tärkeän kapistukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti