Vihmoo räntää. Kylvin erinäisiä perennoja ja vein ruukut kuistille. Jos ne tarvitsevat kylmäkäsittelyä, niin siinäpä saavat. Koulimani leijonankidat näyttävät terhakoilta, ehkäpä pian rohkenen koulia myös hieman myöhemmin kylvämäni leijonankidat. Tai siis ei se ole niinkään rohkeudesta kiinni, vaan lähinnä tilanpuutteesta. Mies kuitenkin lupasi rustata keittiön ikkunan eteen hyllyn taimilaatikoita varten, parista hyllynpidikkeestä ja laudanpätkästä. Kun hylly on valmis, ryhdyn koulimaan.
Tänään oli kaiken kaikkiaan hyvä päivä koulussa. Se alkoi sikäli hyvin, että meillä synkkasi heti aamusta sen murheenkryynipoikani kanssa. Toki hän ei nytkään jaksanut ruveta kirjoittamaan suomea (funtsasinkin tuossa, että huomisesta alkaen annan hänelle tehtävät pikkupaloina, kas kun A4-tehtäväpaperikoko lannistaa hänet). Ennen ruokaa muutkaan oppilaat eivät enää tehneet yhtään sitä mitä piti, vaan tytötkin menivät luokan taakse pöydän alle piiloon, eikä kukaan tuntunut kuulevan kehoituksiani siirtyä omalle paikalleen omien tehtäviensä pariin. Turhautumistani purin ensin karjumalla ja sitten olemalla hiljaa ja pidättelemällä itkua. Suurin osa oppilaista ymmärsi siinä vaiheessa, että nyt kannattaa istua hiljaa omalle paikalleen. Kun itkun pidättely ei ihan onnistunut, niin tuo murheenkryynipoikani tuli halaamaan minua. Minä halasin takaisin. Hän ja toinen poika halusivat lohduttaa/ hyvitellä minua siivoamalla työpöytäni. Ja kun palasin ruokavälitunnilta ulkovalvonnasta, oppilaat taputtivat ja hurrasivat minulle kuin synttärisankarille, ja luokan taululle oli ilmestynyt nimiä ja sydämiä... Halasin vielä kaikkia - ja sitten oppilaat halusivat auttaa minua siivoamalla koko luokan :)
Eihän loppupäivän paperinvalmistamisesta ihan ongelmitta selvitty, mutta kaikki kuitenkin pääsivät tekemään viiralla muutamia arkkeja. Ja lattian kuivaamiseenkin sain siivoojalta lainaksi kunnon vehkeet. Huomenna toivon mukaan on eilen sanomalehdellä ja liisterillä peitetyt ilmapallot kuivuneet, että päästään tekemään niistä naamarit torstain naamiaisia varten.
En sitten suotta yrittänytkään oppilaille vastata kysymykseen "miksi sinä itket?" selittämällä, että näihin vaihdevuosivaivoihin kuuluu myös mielialavaihtelut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti