Kanttorilan puutarhassa -blogi saa tässä tavallaan jatkoa, vaikkakin kirjoittaja on vaihtunut Kanttorilan isäntäväen vaihduttua. Toivon, että puutarha säilyisi edes lähimainkaan yhtä kukoistavana kuin Millanin hoidossa. Turha toivoa kuitenkaan samaa tälle blogille.
Omenatarha
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Tuulikello kilkkaa
Aprillipäivä meni koulussa vaihteeksi taas mukavasti, ja kotiin ehdittyäni energiaa riitti pieneen siivoiluun (mies oli toki siivonnut jo enimmät) ja brita-kakun täyttämiseen. Millan oli tulossa kylään. Niin tulikin ja toi tuliaisiksi yhden kätsyn puutarhatyökalun sekä kuvassa olevan tuulikellon. Hänelle oli jäänyt mieleen, kun taannoin kirpparilla käydessämme olin kysynyt hänen mielipidettään yhdestä vaaleanpunaisesta tuulikellosta, sopisiko tuo lainkaan Kanttorilan tyyliin. Prinsessatuulikello jäi kirpparille, ja Millan oli löytänyt sittemmin minulle lahjaksi Kanttorilan kuistille sopivan ja kaunisäänisen kilkahtelijan.
Voi olla, että huomenna käymme vastavierailulla ja aloitamme samalla tandem-kauden. Jos vain selkäni kestää. Se on nyt viikon verran vihoitellut, huonosta kohtelusta kaiketi (sohva, kudin, kumarassa nostelu, kouliminen kontallaan...) eikä ole oikein antanut yölläkään kunnolla nukkua. Nyt otin aamulla särkylääkkeen ja mies pyynnöstäni länttäsi alaselkääni venäläisen lämmittävän paprikalaastarin. Jokohan niitä saisi suomalaisista apteekeista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kokeile magnesium oil (original) öljyä, sitä on apteekeissa, jos ei noita laastareita (vielä) ole!!
VastaaPoistaLöysin vielä yhden laastarin. Koetan hoidella selkää myös hieromalla, venyttelemällä ja liikunnalla. Eilen pyöräilyn jälkeen tuntui, että pystyin sängyssä illalla kääntämään kylkeä ilman, että sattui. Mutta aamulla oli taas kivuliasta kääntyä. Hyvä tietää, mitä kaikkia troppeja tarjolla onkaan. Jos ei ala hellittää, täytyy asioida apteekissa. Ja jos ei itsehoito ala purra, vihoviimeienä pitänee hankkiutua lääkärin puheille.
VastaaPoista