Ei mies sitten malttanutkaan odottaa kesää ja nuohoojaa. Hän yleensä haluaa löytää ongelmiin ratkaisun kerralla. Niinpä hän kantoi riihestä puutavaraa, jonka avulla tuki alumiinitikkaat pysymään tukevasti paikoillaan, jotta tohti kavuta räystään yli katolle asti. Näytti hurjalta katsoa hänen etenemistään ja lopulta kurkottelua piippua kohti. Ja kylläpä hän vain tonki piipun sisuksista ulos sammalta, heinää ja risuja niin paljon kuin ylsi. Pari naakkaa kaarteli katon yllä huolestuneen oloisina, mistä uusi pesäpaikka, vieläkö sen ehtii väsätä. Moskaa varmaan jäi vielä aika tavalla, koska vieläkään piippu ei ihan kunnolla vedä. Mitään estoverkkoa piipun nokkaan ei nyt sitten tullut. Mies joutui laskeutumaan toista kautta, koska talon etupuolen katolla olevista puisista tikkaista osa jo ylös mennessä meinasi kuulemma liukua alta pois. Ja niin ne sitten tulla rämähtivätkin alas pikku kiskaisulla.
Minulla oli omaa kivaa puuhaa pihamarkilla. Käänsin lapiolla kasvimaan ja keräsin samalla monivuotiset rikkaruohot juurineen pois. Muutaman voikukankin sain raudalla kangettua juurineen irti. Sain Kanadan serkun pojalta hyviä vinkkejä voikukkaraudan käyttöön. Kostea maa ja hidas irrotus. Kääntäessä löysin pari palsternakkaa, jotka näyttivät syömäkelpoisilta. Kokeillaan maa-artisokan kanssa sosekeitoksi myöhemmin.
Oikeastaan hyvä, että tuo lumi suli vähitellen, niin saatoin edetä vähitellen, enkä ahnehtineet kerralla liikaa hommia. Meinaan vielä jossain välissä, huomenna tai vappuna, hakea vintiltä kateharsoa ja peittää sillä kääntämäni maapläntin. Sillä ajatuksella, että jos tässä parin viikon sisällä harson alla alkaa rikkaruohot itää, niin saan ne harattua pois ennen kylvöjä.
Nyt taidan painua pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti