Luulin saattaneeni kylvöt päätökseensä, kun toissapäivänä kylvin vajaaksi jääneiden sokerihernerivien päihin lisää tilliä - jota yhden vajaan rivin lisäksi olin kylvänyt aiemmin myös gladiolusten ja kasvihuonekurkkujen juurelle - ja tammenlehtisalaattia, jota olin kylvänyt salaateissa ensimmäisenä vajaan metrin verran ja jonka jälkeen olin seuraavaksi kylvänyt Baby Leaf -sekoitusta ja viimeksi keräsalaattia.
Tänä aamuna sateen aikaan nostin syrjään kateharson, jolla olin peitellyt suurimman osan kasvimaastani kohta kylvön jälkeen, lähinnä suojatakseni naurista ja porkkanaa mahdollisilta tuholaisilta. Sen lisäksi, että harson alta paljastui hurjasti perattavaa eli kitkettävää, esiin tuli myös vielä kaksi kylvämätöntä rivin päätä. Tein lyhyet kylvövaot sateen kasteltavaksi ja lähdin hakemaan sisältä - yllätys yllätys - tillin ja tammenlehtisalaatin siemeniä.
Lisäksi otin ruokakaapista vajaan pussin alfa-alfan eli sinimailasen siemeniä. Olin aikanaan ostanut ne idätystarkoituksessa ja muutaman kerran niistä olin idättänytkin. Kun nyt muutama päivä sitten ruokakaappia järjestäessään törmäsin pussiin, niin yhden siemenannoksen laitoin likoamaan ja kun olen sittemmin niitä koettanut idätellä, niin totesinpa, että ei vanhentuneilla siemenillä ole kummoinenkaan itävyysprosentti. Silloin tuli mieleeni, että voisihan ne yrittää edes kylvää, maanparannuskasvihan sekin on. Tillit ja salaatit kylvin säällisesti riviin, jotka muistin samantien merkatakin nimikylteillä. Mutta alfa-alfat nakkelin ruohonsiemenen tapaan hajakylvönä sille kapealle alueelle, joka kasvimaan ja kohopenkin välissä oli vielä tyhjillään, jättäen hyvin kapean kävelyreitin kohopenkin juurelle. Loput siemenet levittelin kahden eri kohopenkin kyljelle, toivoen sinimailasen itäessään toimivan elävänä katteena.
Sen lisäksi, että olen melkein kaikki kylvörivit muistanut merkitä nimilapuilla tai tikuilla, pitäisi varmaan piirtää jonkinlainen kartta tai kaavio kasvimaasta kohopenkkeineen. Muistiin ei voi oikein luottaa, sehän huomattiin jo punajuurien kanssa.
Tänään löysin ilokseni kaksi itänyttä härkäpapua, joita olin muutaman kylvänyt samaan kohopenkkiin maissin- ja kesäkurpitsantaimien kanssa. Kauan odotin niiden itämistä ja olin jo ajatellut siirtää perunamaasta penkkiin härkäpapua, mutta ei nyt tarvitsekaan. Mutta nostin kuitenkin kaksi härkäpavun tainta pottumaasta purkkeihin, kun ajattelin huomenna viedä siskolle ne. Hänellä kun eivät härkäpavut itäneet ollenkaan. Vien toki muitakin taimia, kun sisko ei ole voinut kissojen takia esikasvattaa tomaatteja tai mitään muutakaan. Millan ei nyt pysty lähtemään perinteiselle taimiretkellemme, koska hänellä on pahin niveltulehdus aikoihin, ja se on räjäyttänyt myös sähkökivut infernaalisiksi 😢
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti