Helluntai

Eilen todistusten jaon ja lähtöhalausten jälkeen ehdin kotiin jo ennen kymmentä. Mutta niin vain venähti aika pakkailussa ja muussa järjestelyssä, että pääsimme liikkeelle kohti Kanttorilaa vasta viideltä. Olisi sittenkin pitänyt olla se peräkärry mukana... Mutta onneksi kuopus oli myös lähdössä seuraavana päivänä eli tänään kohti etelää ja lupasi tuoda niitä kampsujamme, mitä emme saaneet autoomme mahtumaan, kun sinne piti tukkia kuusi taimilaatikkoa. Taannoin näin kaupungissa erään kerrostalon pihalla ammattikäytöstä poistetun ruumisauton, ja silloin pitkästä aikaa ellen ihan ensi kertaa halusin ostaa tietyn auton. Ruumisauton kyytiin olisi mahtunut monta taimilootaa päällekkäin ja vierekkäin ja vielä paljon muutakin maallista kateutta. 

Perillä todettiin, että ruohonleikkuu odottaa. Kannoin taimilaatikot suoraan kasvihuoneeseen ja peittelin ne yöksi kateharsolla. Samalla tsekkasin, että viikko sitten istuttamani tomaatit, chilit ja munakoisot olivat hengissä. Jotain hyvääkin tässä viileähkössä ja pilvisessä säässä, eivät olleet läkähtyneet taimiparkani. Millan oli käynyt kastelemassa taimeni sisällä, joten nekin olivat friskissä kunnossa. Sisäkasvien kastelun lisäksi en sitten juuri muuta eilen illalla tehnytkään, puutarhapasteerailun lisäksi. Kai sen verran väsytti taakse jäänyt lukuvuosi, pakkaamisstressi ja autossa istuminen. 

Pyhäaamun alkajaisiksi kanniskelin peräkamarista aiemmin tuomani taimet pihalle, kasvihuoneen seinustalle. Mies kantoi taimista tyhjentämäni metallihyllyn kasvihuoneeseen, niin tuli vähän tilaa peräkamariin. Ennen kymmentä mies kaivoi tandempyörän esiin ja polkaistiin helluntaikirkkoon. Kirkon taannoisen remontin yhteydessä seurakunta oli hankkinut myös uudet kirkkotekstiilit, ja nyt pääsin näkemään upeat punaiset tekstiilit. Kirkkoherra oli vapaalla, mutta kirkossa vaimonsa ja kahden, oletettavasti nuorimman, lapsensa kanssa, pienin oli kantokoppaikäinen, hän äänteli ilmeikkäästi ihanan kirkkaalla äänellä. Välillä isä kanniskeli pienokaistaan. Vanhempi lapsi kysyi kuiskaten "isä, menemmekö ehtoolliselle?" ja lähti samantien rientämään kohti alttaria. Olipa hyvä, että mies sai minut lähtemään kirkkoon. Harvemmin tilanne on noin päin, niin en ääneen viitsinyt vastustaa ajatusta. 

Messun jälkeen polkaistiin kotiin kaupan kautta, kun maito oli loppumaisillaan. Ja osteltiin sitten muutakin ruokavärkkiä. Kaupassa ehti tulla niin nälkä, että teimme pikaruuan eli hampurilaiset oivalluksesta ja härkäpapupihveistä, salaattia, tomaattia ja kellarista suolakurkkua väliin. Sitten takaisin ähräämään taimien pariin. Kannoin kasvihuoneestakin useimmat taimet ulos, istuttelin ruukkuihin pistokkaita ja ruukkusalaatin, kasvihuoneeseen tomatillon, pari kurkkua ja hunajamelonia.    Pistokkaita vapautuneeseen lokerikkoon laitoin sitten taas muutaman pistokkaan juurtumaan, yhden muratin, kaksi ananaskirsikkaa ja yhden verenpisaran lisää sekä kokeeksi oliivin lehvän. Jos se vain tekee juuret, niin Millan saa ekan oliivipistokkaan. 

Sitten olikin jo aika alkaa laittaa päivällistä. Pesin ja keitin kaupasta ostetut varhaisperunat, jos vaikka kuopus ja tyttöystävänsä tarvitsisivat myös ruokaa tässä poiketessaan. Mies raivasi huushollia hivenen, mikä ajoittuikin osuvasti, koska ennen kuopuksen tuloa meille ehti muitakin vieraita. Ohikulkumatkalla Jorma poikkesi iltateelle. 

Vieraat jatkoivat jo matkaa ja on iltauutisten aika. Ei sillä, että aikoisin niitä katsoa. On mulla muutakin tekemistä päivän päätteeksi. Ennen vieraita ehdin tehdä iPadin kanssa puutarhakierroksen ja lisäsin nipun kuvia Facebookin kukkakansiooni. Erityisesti ilahduin havaitessani tarhavarjohiipassa kukannuppuja. Se ei ole ennen minun aikanani kukkinut. Olin jo ehtinyt miettiä, mitä sille pitäisi tehdä, ihanko vaihtaa paikkaa, jotta se innostuisi kukkimaan. Mutta saa se nyt olla niillä sijoillaan.