Omenatarha

Omenatarha

lauantai 21. toukokuuta 2016

Retkellä

Meillä oli tänään  Millanin kanssa taimiretkipäivä. Mieheni oli kuskina, kun menimme Millanin autolla käymään isosiskoni luona. No poikettiin kyllä matkalla yhdellä kirppiksellä, minäkin sovitin paria paitaa, mutta ostin sitten vain palapelejä. Löytyi sopivasti joka oppilaalle, ja riittävän samanlaisia, jottei tule kateutta - ainakin sopii toivoa.

Matkan aikana sateli aina välillä, niin ei tullut matkanteko tukalaksi, ja Millanin kermanvaalea lapparityttökin jaksoi hyvin auton kyytissä. Millanilla oli siskolleni eri sortin tomaatteja, minulla muuta sorttia: kesäkukkia, joku selleri, pari tomatilloa ja yksi ananaskirsikka. Onneksi Millanin autossa on tilava takaloosteri.

Siskollani oli taas upea kattaus mitä maistuvampia kasvisherkkuja, lihansyöjiäkään unohtamatta. Oli ilo saada tavata taas myös kummityttö ja hänen rakkaansa.

Kävimme navetassakin ihastelemassa, miten sisko serkkutytön kanssa oli sen raivannut. Oli puhetta, että kesempänä raivauskohteeksi tulee vintti, ja silloin voisin minäkin olla avuksi.

Paluumatkalla poikettiin kaupassa, jossa kassaneiti ihmetteli, kun ei ollut muita asiakkaita kuin me. Sillä välin, kun minä jäin vielä hyllyjen välin, mies piipahti viereisessä kaupassa (koska siellä on yleisövessa), ja siellä oli yhtä hiljaista, mutta mies tiesi syyn: jääkiekko-ottelu oli viime minuuteillaan. Olipa mies kuullut tilanteenkin. Kelpasi sitä sitten Kanttorilaan saavuttuamme kelata tallennusta ja katsoa pelkät maalit. Rationalisointia ilman hermoja raastavaa jännitystä.

Minun ei tarvinnut katsoa edes maaleja, vaan puin kumpparit ja sadetakin ja kävin sulkemassa kasvihuoneen oven, enkä tietenkään malttanut olla kiertämättä kasvimaakatselmustakaan. Härkäpapu, mustajuuri, palsternakka ja retiisi pinnassa. Samoin uuninpankolla pari kesäkurpitsaa ja ruusupapua.

(Myöhemmin olen tullut todenneeksi, ettei mustajuureksi luulemani alut olleetkaan muuta kuin jotain rikkaa. Vanhentuneet siemenet eivät itäneet. Retiisin siemenipussin lopunkin vein siskolle. Kyllä mun nyt jo täytyy uskoa, ettei tällä kuivalla mäellä kannata retiisiä yrittää, kun ei matoisista karvaista pallukoista ole kenellekään iloa, vaivaa vain.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti