Omenatarha

Omenatarha

maanantai 1. elokuuta 2016

Kahden marjan kakkua

Juhlimme tänään hieman etukäteen miehen synttäreitä. Aamulla leivoin kakkupohjan (ja toki piti uuniin taas tehdä samalla muutakin). Laitoin taikinaan kokeeksi vähän kaakaota. Sillä välin, kun kakku jäähtyi ja omenapiirakka paistui, kävin noukkimassa kakuntäytteeksi ensin mansikoita, loput muutamat "sefyyrit", joiden päältä jätin viimein verkonkin pois, sekä kuukausimansikoita, ja sitten toista kerrosväliä varten keräsin vadelmia. Kostukkeeksi tuli melkein pelkkää vettä, ihan vähän tirautin laimennettua omenamehua ja puolukkaa mauksi. En halunnut liikaa happamuutta, koska tarkoitus oli, että kakku sopisi myös Millanille. Olimme ostaneet vaahdotettavaa "soijakermaa", koska Millanilla on maitoallergia. Sen pakkasin vatkaamatta mukaan, ja arvelin kakunkoristeiden löytyvän Millanin vatukosta, josta jo viime viikolla kävimme noutamassa pakastimentäytettä.
Koska lähdön edellä nakkas taas jonkin piskon, vaihdoimmekin kulkupeliksi tandemin sijaan auton. Niinpä hain vielä kitarankin mukaan, jonka olin luvanut tuoda, mikäli tulemme autolla. Pyörän kyytis ei kuulemma olis tarvinnut sitä rehata. Lisäksi nippu nuotteja, kasa kirjoja, hiukan herneitä sekä salaatinlehtiä. Kirjoja olin valkannut Millanille kirjaston ilmaislaatikosta heti kirjaston ovien avauduttua puolilta päivin. Hän ei ole nyt itse sellaisessa sähkökunnossa, että kykenisi kylille ja poistokirjoja penkomaan. Valitsemistani melkein kaikki kelpasi. Yksi Anu Kaipainen hänellä oli jo hyllyssä, ja Danielle Steeleä hän ei kuulemma suurin surmin lukisi. Kyllä niille jatkosijoituspaikka löytyy.
Me rupesimme Millanin kanssa harjoittelemaan lauluja (viisi lauluvalintaa molemmilta), ja sillä välin synttärisankari kävi puskemassa leikkurilla Millanin ylipitkäksi kasvaneen ruohon. Sähkökunto ei ole sallinut ruohonleikkurin käyttöäkään, sekin aiheuttaa pyöriessään jonkin magneettikentän tai jotain. Kun ruoho oli leikattu ja laulut käyty läpi, minä rupesin vatkaamaan soijavaahtoa, Millan häipyi vatukkoon ja mies latasi kahvinkeittimen. Vanhasta tottumuksesta hän keitti koko pannullisen, niin oli siinä meillä kittaamista ;)
Kakkua kehuttiin. Makuyhdistelmä suklaa, mansikka, vadelma ja soija oli siis onnistunut, vaikka arpapeliä olikin. Tavallisesti kun teen vain niitä hillakakkuja.
Paluumatkalla poikettiin vielä pikkulenkki metsätiellä. Löysimme yhden kantarellin, hyvälaatuista mustikkaa, raakoja puolukoita, jotka toki jätimme kypsymään,sekä vatukoita, jotka jätimme toisten tyhjättäväksi. Yhdestä vattupöheiköstä kuuluikin naisen äänellä "päivää", kun mies oli kovaan ääneen kehunut lähistölle pysäköityä sitikkaa...
Ties vaikka vielä innostuisimme oikeasti mustikkametsään tässä loman viime hetkinä. Tänään noukimme vain kädestä suuhun purkkien puuttuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti