Omenatarha

Omenatarha

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Matkapäiväkirja III osa, synttärit

Lauantaiaamuna terassilla aamukahvilla annoimme synttärilahjaksi tuomamme lapiopaketin Dalian avattavaksi. Minulla oli siinä sellainen ketunhäntä ojassa, että ajattelin pyytää lapiota heti kohta lainaksi testattavaksi... Aamupäivän Dalia vietti keittiössä valmistellen synttäritarjottavia. Minä puuhastelun ulkosalla, vaikka siellä olikin auringon puolella miltei tukalan kuuma (en valittanut, se oli mukavaa vaihtelua tämän kesän säihin...) Istutin kesäkukkia laatikoihin ja kaivoin seinänvierustan perennapenkistä pätkän ylös (fiskarsin kevytlapio pelitti hienosti), laitoin alle katekankaan ja sitten päälle uutta multaa, johon istutin takaisin ylöskaivamiani kukkasipuleita ja joitakin tuomiani perennoja. Pyysin Dalia ottamaan keväällä kuvan minunkin nähdäkseni, mihin järjestykseen kukkasipuleita menivät. Minä kun en häävisti tunnista kukkia pelkän sipulin perusteella, niin lopputulos voi olla hyvinkin kaoottinen. Miesväki ajeli asioilla, varaosia autoon ja ruokavärkkiä emännälle. Heidän palattuaan ja minun saatuani hikisen multaurakkani valmiiksi ja käytyäni suihkussa söimme edellisiltaisia left overeita hyvällä halulla, jotta jaksamme siihen asti, kun loput vieraat tulevat synttäripöytään. Esikoinen lähti hakemaan vieraita: tyttäriä, kuopusta ja Dalian veljeä. Nuorin poika oli ollut siskojen luona Oslossa, josta he tulivat bussilla asemalle. Olisi ihana nähdä pitkästä aikaa koko ystäväperheemme, tällä kertaa olimme tähän mennessä saaneet nauttia esikoispojan ja toiseksi nuorimman pojan hurmaavasti seurasta - molemmat ovat hulvattoman hauskoja supliikkimiehiä.
En ihan ehtinyt vaihtaa ylleni juhlavaatteita ennen kuin esikoinen toi kuopuksen ja enonsa. Tytöt olivat jääneet vielä kaupunkiin tekemään lahjaostoksia. Samalla kun viettäisimme jälkikäteen Dalian synttäreitä, juhlittaisiin myös vanhimpien lasten synttäriä pari päivää etuajassa, joten tytöt halusivat ostaa veljelleen lahjan. Olin ottanut kansallispuvun mukaani juhlaa varten, mutta onneksi minulla oli muutakin kelvollista juhla-asua, sillä tuuterinpukuni olisi ollut tukala niin sään kuin omien lämpötilavaihtelujeni takia. Sivumennen sanoen reissumme ajan kärsin tähän asti karmeimmista menopaussioireista, hikoilun lisäksi yöunta häiritsivät mitä kauheimmat painajaiset.
Ystäväperheemme lapset ovat ihania, ja jopa hankalimpina ikäkausinaan he ovat kaikin tervehtineet meitä halaamalla tai poskisuudelmin tavatessamme vuosittain milloin missäkin maassa. Hiljaisin ja ujoin on nuorimmainen, mutta yhtä reipas ja herttainen kuin muutkin. Varsinainen hymypoika ja unelmaoppilas. Häntä ja toiseksi nuorimmaista en saanut tilaisuutta opettaa Suomessa, he kun olivat silloin vielä alle kouluikäisiä.
Tytärten saavuttua käytiin ruokapöytään, jossa oli mm. neljänlaista eri salaattia, broccoli-, peruna-, waldorfin- ja tuoresalaattia. Meinasin vallan unohtaa jättää tilaa jälkiruokakahville ja snickerskakulle.  Herkuttelun jälkeen lapset saivat omat lahjansa, Dalia jakoi kaikille myös tuomamme TV-mixit, joihin lapset tykästyivät Suomessa. Myös suomalainen sininen suklaa on tykätty tuliainen. Hauskuutta riitti myös vihkoista, jotka olin tuonut mukanani. Olin vuosia sitten ottanut talteen lasten suomenkielen vihkoja, ja nyt palautin tyttöjen vihkot. Dalialle annoimme oman muistamisemme vasta kun väkeä oli paikalla vähemmän. Vain Dalia ja tyttäret olivat kuulemassa, kun lauloimme hänelle psalmin 1 sanoin: " Hän on niinkuin istutettu puu vesiojan tykönä. Ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Lauluun liittyi kortti, johon olin kirjoittanut ko. jakeet romaniaksi ja suomeksi ja jonka välissä oli norjalaista valuuttaa. Dalia liikuttui, koska kyseiset jakeet ovat aina olleet hänelle tärkeitä. Sitä en tiennyt, jostain vain oli tullut mieleeni Eshter Horeshin säveltämät jakeet, kun yritin miettiä sopivaa onnittelulaulua. Oli hän aika otettu rahalahjastakin. Senkään osalta emme kyllä olleet aavistaneet, kuinka suureen tarpeeseen se tuli, kun heille oli tullut aika iso jäännösvero maksettavaksi.
Pitkin iltaa lueskelin taas vieraskirjaa ja aloitin jo myös kirjoittamisen. Joka vuosi olen kirjoittanut siihen pitkähkön selostuksen vierailumme aikaisista tapahtumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti