Viikko sitten Kanttorilassa pidimme varsinaista työleiriä, kun lämpöä riitti ja töitä. Teimme tavanomaisen viikonloppuvierailumme Millanin luo vasta sunnuntaina, jotta pystyttiin käyttämään koko lauantaipäivä omiin projekteihimme. Tosin tarvitsin ja sain mieheni apua kuvan lavaprojektiin. Hän veisti minulle paalut, jotka sitten rautakangen ja lekan avulla junttasin nurkkiin. Siinä tarvitsin toki mitta-avuksi miehen paikalle kuskaamia vanhoja navetan lattialankkuja sekä kulmaviivainta. Mies sitten ruuvasi akkuporakoneellaan reunalaudat paikoilleen, jotta sain ruveta täyttämään aidattua kohopenkkiä. Ensin pohjalle vuokraukseksi paksusti sanomalehtiä, ja niiden päälle oksia. Risusydämeksi haalin tällä kertaa porraspielestä jo virkansa tehneet kuusenhaot, pitkin kempuraa tuulenriepottamat koivunrisut sekä lopuksi vielä raivasin pensaikosta reitin lipputangon perustuksen luo. Siihen sitten haravoidut lehdet, kompostinsisuksia kahdesta kompostorista (toinen lämpökompostoreista oli jo uuden täytön jälkeen kuumentunut, joten riskillä otin senkin sisukset käyttöön penkin täyttöön), päälle kaksi säkillistä puutarhamultaa ja sen suojaksi vielä hiekansekaiset mullat, jotka olin kaivanut kuopan perustuksista.
Kuvassa sekä otsikossa lehtien ja oksien lisäksi oleva vaate on sitten kateharso, joka saa suojata porkkana- ja sipulikylvöstä ainakin pari kuukautta, ellei koko kesän. Tänä keväänä kylvin kyllä Saint Valeryn lisäksi porkkanalajiketta, joka on jalostettu karkottamaan porkkanakärpästä. Saa nähdä, toiveet ovat korkealla. Niin kuin aina näin keväiseen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti