Omenatarha

Omenatarha

torstai 15. joulukuuta 2022

Joulun ajan kepeästä viihteestä

Televisiosta on jo viikon parin ajan tullut  päivittäin vähintään kaksi uudella mantereella tehtyä "romanttista jouluelokuvaa". En ole niitä aktiivisesti katsonut, mutta koska meidän huushollissa on yksi parantumaton romantikko ja telkkarin suurkuluttaja, en ole täysin tietämätön mainitun tyylisuunnan piirteistä. 

Päinvastoin, olen päivät pääksytysten mielessäni analysoinut ja luetteloinut kaikkea, mikä niissä on ärsyttävän kliseistä ja itseään toistavaa: lyhyesti sanottuna juoni, näyttelijät, roolit, lavastus ja johtoajatukset  eli filosofia, ns. sanoma.

Muutamia esimerkkejä. Näyttelijät ovat kuin samasta muotista (tietysti missimittoja ja rantaleijonia), ja äitiä ja aikuista tytärtä näyttelevät näyttävät enempi sisaruksilta. Lavastuksen suhteen en nyt puutu ylenpalttiseen joulukoristeluun, kylläpä se tiedetään, mutta se oli suorastaan kuohuttavaa, kun yhdessä elokuvassa vietiin toista tusinaa joulutähteä - siis sitä kasvia - ULKOSOMISTEEKSI!! Toki elokuvaa tehtiin studiossa, mutta antaa nyt tuollaista mallia, että jo pelkälle vedolle arkaa kasvia voisi surutta tökätä lumihankeen.

Juonesta ei tarvitse sanoa mitään, kun tyylisuunnan määritelmä 'romanttinen jouluelokuva' paljastaa kaiken. 

Mitään sen syvällisempää joulun sanomaa elokuvissa ei tuoda esiin kuin perhe, traditiot (kuuluuko oikeasti myös "rumin jouluvillapaita -kilpailu" uuden mantereen jouluperinteeseen?), ilo, toivo, ja jokin epämääräinen joulun ihme ja taika. Mistä milloinkin sanotaan "this is what Christmas Spirit is all about" - eikä kylläkään viitata Pyhään Henkeen saati enkelten paimenille julistamaan ilosanomaan. 

Ei tässä nyt tullut kaikkea, mille olen puuskahdellut, mutta riittäköön tällä erää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti