Ne on täytetty...

... nimittäin sadevedellä, kuta kuinkin kaikki huushollista löytyneet tyhjät astiat, tynnyrit, kanisterit, sangot ja kastelukannut. Sekä 200 litran jäteastia. Ei minun tarvitsekaan yöllä nousta vajentamaan talon nurkilla olevia sadevesisäiliöitä, koska ei minulla ole enää mitään, mihin niitä vajentaisin. Jopa peruna- ja kasvimaata kastelin vielä äsken sateessa, jotta saisi mahdollisimman tarkoin hyödynnettyä sateen. Nyt kun pitkäkestoinen hiljainen sade on kastellut kohopenkitkin pintaa syvemmältä, myös kasteluvesi pääsee kunnolla imeytymään, eikä vain valu pitkin kohopenkkiä. Kaikki on innostunut kasvamaan aivan eri vauhdilla sateen ja lämmön ansiosta. Jopa ensimmäinen peruna pilkisti tänään, mutta minä sen äkkiä piilotin. Siellä Millanin pelossahan perunoita oli esillä jo viikko sitten, mutta siellä maaperä onkin savisena aina vähintään riittävän kosteaa.
Sellainenkin mukava seuraus sateesta on, että kaikki ihanat kesän tuoksut voimistuvat ja kirkastuvat. Päivällä kaupasta pyöräillessämme vedin keuhkot täyteen koivun tuoksua. Kaikkia ihania tuoksuja en edes osaa nimetä. Pääasia, että tällä hetkellä kukkaistuoksu päihittää mm. turkistarhojen lemahdukset.

Mittatilaussadetta Kanttorilan puutarhaan

Aamulla herättyäni menin ensi töikseni kurkkimaan räystäiden alle illalla jättämiin astioihin. Mikä pettymys, yöllä kolmelta ei ollutkaan satanut, vaikka täsmäsää sellaista mulle lupaili. Mutta jo ennen kirkkoon lähtöä ehti ripotella hiukan. Kirkkoon ja takaisin pääsimme kuivin jaloin, johtuen ehkä siitä, että olin ottanut sateenvarjon mukaani. Mutta sen jälkeen onkin sadellut, enimmäkseen hiljaista tiputtelua, mutta sellainen ehtiikin parhaiten imeytyä tuhkakuivaan maahan. Sain myös jo vähäsen kertymään sadevettä tynnyriin rännien alla olevia astioita vajentaessani. Ja alkuviikolle on lupailtu vielä runsaampia sateita, joten toiveissa on saada sadevesivarastot täyteen taas hetkeksi, tynnyrit, kanisterit ja sangot... Vielä ei tarvi turvautua letkuun. Kiitos Taivaan Isälle!

Verkko kireällä

Pihamarkilla olemme viihtyneet miehen kanssa molemmat omissa hommissamme. Sisällä mä olen lähinnä tehnyt ruokaa (siis useammin kuin loma-aikojen ulkopuolella tapaan tehdä) ja mies tiskannut. Eilen mies rustasi liiverinpohjaa, taikka pohjustustyö alkoi jo edellisiltana, kun hän repi katajan juurelta pensaikkoa. Eiköhän se ole rusopajuangervoa, joka leviää ja on sitkeä kuin paju. Liiverin pohjaksi hän kuskasi navetan lattisementin lohkareita ja niiden päälle hiekkaa, sitäkin uusittavan navetanlattian alta. Sitten varsinaiseksi lattiaksi trukkilavoja. Nyt pyhäpäivänä on taukoa rakennushommista, niin kuin puutarhahommistakin - mitä nyt aamulla kuskasin astioita räystäiden alle sadevettä keräämään.
Eilispäivän puutarhaurakkanani oli köynnöskasvien istutus. Sitä varten kysäisin mieheltä, sopiiko minun ripustaa Millanilta saamani köynnöstukiverkko navetan seinustalle. Olin funtsinut varapaikan, koska mies oli puhunut navetan ja riihen maalaamisesta. Ja hyvä että olin, ei kukkien laitto seinustalle  kuulostanut miehen mielestä asialliselta, lahottaa vain seinää entisestään. Toista verkon paikkaa varten tarvitsin kaksi seivästä, jotka mies minulle auliisti pystyttikin kasvimaan laitaan, reunimmaisen ja vanhahkon kohopenkin päihin. Kiristettyäni verkon sijoilleen toin penkkiin säkistä lisää tuoretta multaa, johon istutin neljä päivänsineä, kaksi mustasilmäsusannaa, yhden keijunmekon ja kaksi tuoksuhernettä, keijunmekon keskimmäiseksi ja herneet sen molemmin puolin. Köynnösten eteen istutin vielä viisi pientä krassintainta. Verkon toiselle, kasvimaan puoleiselle kantille, kylvin silpoydinhernettä. Uskon ja toivon, että köynnökset ovat ehtineet juurtua ja alkaa kasvaa kunnolla pituutta ennen kuin herneet peittävät niiltä valoa.
Oli minulla liossa myös sokeriherneitä. Niitä kylvin sitten vielä kaksi riviä edellispäivänä kylvämieni salaatti- ja punajuuririvien viereen, ja kasvimaa alkaakin olla täyteen kylvetty. Jossain on vielä tilaa salaatin ja tillin uusintakylvöille.
Köynnösverkon tieltä minun täytyi kylläkin siirtää kohopenkkiin pari päivää aikaisemmin istuttamani orvokin ja punarevonhännät. Niille laitoin uudet paikat perhos- ja kivikkopenkkeihin. Samalla kylvin perhospenkkiin ihananvärisestä unikosta talteenottamiani siemeniä. Mutta kurkkuyrttiä kylvin purkkiin. Jos itävät, niin mietitään sitten niille paikkaa. Kurkkuyrtti kun on aika kova leviämään.
Jouduin mä kasvihuoneessakin tekemään yhden siirron jo istutettujen kanssa. Millanin kanssa juteltuani muistin, että minullakin tomatillo pärjäsi paremmin ulkona kuin kasvihuoneessa, joten siirsin sen isosta laatikosta ulossiirrettävään ruukkuun, josta vuorostaan siirsin paprikat tomatillon tilalle.
Mutta nyt on siis lepopäivä. Kirkossa käytiin kävellen. Siellä huomiota kiinnitti kattoparrujen ympärillä suihkiva haarapääskynen. Mutta se löysi tiensä ulos (paljon helpommin kuin taannoinen rastaanpoikanen riihiladostamme), peräti kaksikin kertaa. Toisen kerran jälkeen suntio ryntäsikin sulkemaan oven. Ettei enää pyrähtäisi takaisin, ei pääskyn kannata kirkon kartohirsiin pesiä.
Saarnaamassa oli kesäteologi. Kirkosta palattuamme nuorimies naapurikunnasta kävi hakemassa kauan turhanpanttina riihessä lojuneen vaihdelaatikon. Aikoo sovittaa sitä Kadettiin. Hyvä että tavara kiertää.

Ilmoja piisaa, ja istuttamista

Vielä on istutukset kesken. Kylvöjähän aion tehdä muutenkin pitkin kesää lisää, salaattia, hernettä ja tilliä ainakin uusintakylvöinä. Millanilta sain keväällä pussillisen kauraa, johonkin pitäisi niitäkin nakella, jos olisi tilaa. Ehkä perunapeltoon?
Eilen aamupäivällä istutin pienen osan kesäkukista. Portaiden viereen olin kylvänyt aiemmin rivin kosmosta ja malvikkia sekaisin, nyt istutin kylvörivin eteen valkoista leijonankitaa ja mustaa orvokkia vuorotellen. Esikasvattamani sinivarjot istutin ns. perhospenkkiin muiden perhosia houkuttelevien  perennojen sekaan ja muutaman leijonankidan ja orvokin lemmikkien haudalle harjaneilikoiden kaveriksi.
Eilen illalla sain lopulta valmiiksi puolimoos olleen kohopenkin, kun mies leikkasi nurmikkoa ja tyhjäsi keruupussin penkin päälle useaan kertaan. Sen päälle minä levittelin kompostorista tyhjäämäni tökötin, jonka päälle tuli sitten kasvihuoneen tomaattilaatikoista tyhjäämäni sekä kohopenkin viereen lapioimani mullat. Istutin siihen viisi sokerimaissia, kolme Golden Zucchini- kesäkurpitsaa - joista yhden varsi kylläkin rapsahti melkein kokonaan poikki - ja kylvin viisi liotettua härkäpapua. Popparipussista kylvämiäni maisseja istutin kasvimaan toiselle laidalle, jotteivät kovin ristipölyttäisi toisia maisseja.
Viikonlopuksi on luvassa sadetta. Siinä toivossa aion tänään aloittaa samettikukkien istuttamisen kasvimaalle. Pitäisi miettiä paikka myös muutamalle päivänsinille, sekavärisille leijonankidoille, parille mustasilmäsusannalle ja ruukuissa talvettuneille kahdelle äitienpäiväruusulle, yhdelle jouluruusulle. Krassit ovat vasta tulleet pintaan, mutta niillekin pitää jostain varata tilaa. Kasvimaalle nyt ainakin.
Eilen puutarhapäivä keskeytyi romureissun ajaksi. Kävimme peräkärryllä hakemassa Millanin nurmikolta loput kudontakoneen rautaosat hyötyjäteasemalle, naapurin mies oli aiemmin löytänyt kasasta jotain tarvekaluja, samoin Millan löysi köynnöstueksi sopivan "ratin". Oli se naapuri ihmetellyt, millainen supermies oli saanut koneen osat pihalle pikkuluukusta. Samaa oli päivitellyt Millanin isä. Sellainen supermies minulla.
Oli mulla vähän mattopesuakin ohjelmassa eilen, kun edellispäivänä olin jättänyt likoamaan kaupunkikodista tuomani vaalean räsymaton. Matto oli turhan pitkä, niin ennen pesua olin katkaissut sen lyhyemmäksi tahran kohdasta, purkanut matonkuteita kerille ja solminut molempien matonpätkien päät. Lyhyempään jäi tahraa jäljelle, mutta se passaa kynnysmatoksi. Kun kerta mulla oli pesuvesi saavissa valmiina, niin pesin lisäksi yhden Kanttorilan matonkin. Tosin porstasin siitä vain vaaleiden raitojen kohdat, joissa lika näkyi... Matot olisi kyllä kannattanut pestä jo toissapäivänä, niin saattaisivat hyvinkin olla jo kuivia. Sen verran kuumaa ja kuivaa oli vielä eilenkin. Mutta saisi se sade silti kernaasti taas tulla.

Pure parsaa!

Viime kesänä vain yksi parsanjuurakko versoi, sekin varsin vaatimattomasti. Muut neljä juurakkoa olivat syystä tai toisesta (vaikean talven takia?) menehtyneet. Niinpä päätin kokeilla parsan viljelyä toisella tavalla. Tilasin parsan siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä. En kuitenkaan ruvennut niitä kaupunkikodissa esikasvattamaan, kun kuitenkin vasta syksyllä ne istutetaan lopulliselle kasvupaikalleen - jos ovat alkaneet kasvaa.
Aikani pähkäilin, mihin kokeilisin kylvää parsaa. Idea löytyi yhdestä lehdestä, jonka olin saanut Millanilta. Siinä oli juttu kasvatuslavan rakentamisesta. Samoihin aikoihin mies löysi riihtä siivotessaan lavareunuksen, jonka aikanaan saimme mukaamme Norjan reissulta. Nyt olisi aika ottaa se käyttöön. Etsin lavalle tilaa kasvimaalta kohopenkkien välistä, tasoitin pohjaa, pystytin lavan, suojasin sen reunat multasäkkiriekaleilla,  peitin pohjan sanomalehdillä ja sitten aloin täyttää lavaa. Pohjalle kelpuutin maa-ainesta suoraan kasvimaalta, edellissyksyn kohopenkkikaivuista oli jäänyt hiekkaista irtomaata. Sen päälle tyhjäsin muovisäkkeihin jemmaamani ruohosilput, sitten kasvihuoneesta niin ikään säkkeihin keräämääni multaa kurkkujen ja tomaattien kasvulaatikoista ja lopuksi tuoretta puutarhamultaa Halpakaupasta. Neljäntoista liotetun parsansiemenen lisäksi sain mahdutettua lavaan myös mukulasellerit ja loput purjot. Osan purjeista olin istuttanut kaupunkikodin kohopenkkiin, mutta noinkohan ne siellä jaksavat kasvaa, kun alku oli niin viluista touhua.

Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Kolme vihanneslajia samaan lavaan.Varsi- eli ruotisellerit tosin vielä odottavat istuttamista. Ehkä tänään keksin, mihin ne laitan.

Tandemkauden aloitus

Olemme pitäneet tandem-pyörän täällä kesäkodissa, koska se on kesäpyörä. Liukkailla sillä ei tohdi ajaa. Sunnuntaina polkaisimme sillä kirkkoon ja eilen - takakumin pumppaamisen jälkeen - Millanille kylään. Minulla oli tuliaisena satulalaukussa pistokkaasta juurruttamani pepino. Millanilta sain viime keväänä pepinon eli päärynämelonin taimen, joka talvehti vintillä. Mutta hänen oma pepinonsa ei selvinnyt talvesta, joten sain tilaisuuden maksaa takaisin. 

Perille päästyämme mies meni ensi töikseen tutkimaan perunaviljelyksemme ja löysi kuin löysikin pintaan noussutta potunvartta. Kävin itse tarkistamassa, että laji oli oikein tunnistettu, eikä esimerkiksi sitä härkäpapua, jota kylvin perunan kaveriksi. 

Meillä viivähti tavallista myöhempään, kun mies ryhtyi kahvittelujen jälkeen tyhjäämään kellarista aiemmin hajottamansa mattokoneen osia. Tällä paikkakunnalla on melkein tuvassa kuin tuvassa ollut jossain vaiheessa konekäyttöiset kangaspuut. Millanin kellarissa sellaiset veivät vain tilaa, niistä ei olisi enää kalua tullut, joten ne jouti purkaa. Mies sai kuin saikin kellarin ikkunan auki ja sitä kautta nosteltua järkyttävän painavat rautaosat kempuralle. Alunperin hänen piti hakea kellarista vain sinne jättämänsä rautakanki ja muutama koneesta irronnut rautatanko Millanille "aidanseipäiksi", tai siis tukemaan metalliverkosta tekeillä ollutta kompostikehystä. Kyllä mies sitten sen kehikonkin pystytti, mutta siinä sivussa teki sen romukasan, joka meidän täytynee käydä peräkärryllä noutamassa tuohippuolin. Samalla voisi mullata perunat...

Helluntai

Eilen todistusten jaon ja lähtöhalausten jälkeen ehdin kotiin jo ennen kymmentä. Mutta niin vain venähti aika pakkailussa ja muussa järjestelyssä, että pääsimme liikkeelle kohti Kanttorilaa vasta viideltä. Olisi sittenkin pitänyt olla se peräkärry mukana... Mutta onneksi kuopus oli myös lähdössä seuraavana päivänä eli tänään kohti etelää ja lupasi tuoda niitä kampsujamme, mitä emme saaneet autoomme mahtumaan, kun sinne piti tukkia kuusi taimilaatikkoa. Taannoin näin kaupungissa erään kerrostalon pihalla ammattikäytöstä poistetun ruumisauton, ja silloin pitkästä aikaa ellen ihan ensi kertaa halusin ostaa tietyn auton. Ruumisauton kyytiin olisi mahtunut monta taimilootaa päällekkäin ja vierekkäin ja vielä paljon muutakin maallista kateutta. 

Perillä todettiin, että ruohonleikkuu odottaa. Kannoin taimilaatikot suoraan kasvihuoneeseen ja peittelin ne yöksi kateharsolla. Samalla tsekkasin, että viikko sitten istuttamani tomaatit, chilit ja munakoisot olivat hengissä. Jotain hyvääkin tässä viileähkössä ja pilvisessä säässä, eivät olleet läkähtyneet taimiparkani. Millan oli käynyt kastelemassa taimeni sisällä, joten nekin olivat friskissä kunnossa. Sisäkasvien kastelun lisäksi en sitten juuri muuta eilen illalla tehnytkään, puutarhapasteerailun lisäksi. Kai sen verran väsytti taakse jäänyt lukuvuosi, pakkaamisstressi ja autossa istuminen. 

Pyhäaamun alkajaisiksi kanniskelin peräkamarista aiemmin tuomani taimet pihalle, kasvihuoneen seinustalle. Mies kantoi taimista tyhjentämäni metallihyllyn kasvihuoneeseen, niin tuli vähän tilaa peräkamariin. Ennen kymmentä mies kaivoi tandempyörän esiin ja polkaistiin helluntaikirkkoon. Kirkon taannoisen remontin yhteydessä seurakunta oli hankkinut myös uudet kirkkotekstiilit, ja nyt pääsin näkemään upeat punaiset tekstiilit. Kirkkoherra oli vapaalla, mutta kirkossa vaimonsa ja kahden, oletettavasti nuorimman, lapsensa kanssa, pienin oli kantokoppaikäinen, hän äänteli ilmeikkäästi ihanan kirkkaalla äänellä. Välillä isä kanniskeli pienokaistaan. Vanhempi lapsi kysyi kuiskaten "isä, menemmekö ehtoolliselle?" ja lähti samantien rientämään kohti alttaria. Olipa hyvä, että mies sai minut lähtemään kirkkoon. Harvemmin tilanne on noin päin, niin en ääneen viitsinyt vastustaa ajatusta. 

Messun jälkeen polkaistiin kotiin kaupan kautta, kun maito oli loppumaisillaan. Ja osteltiin sitten muutakin ruokavärkkiä. Kaupassa ehti tulla niin nälkä, että teimme pikaruuan eli hampurilaiset oivalluksesta ja härkäpapupihveistä, salaattia, tomaattia ja kellarista suolakurkkua väliin. Sitten takaisin ähräämään taimien pariin. Kannoin kasvihuoneestakin useimmat taimet ulos, istuttelin ruukkuihin pistokkaita ja ruukkusalaatin, kasvihuoneeseen tomatillon, pari kurkkua ja hunajamelonia.    Pistokkaita vapautuneeseen lokerikkoon laitoin sitten taas muutaman pistokkaan juurtumaan, yhden muratin, kaksi ananaskirsikkaa ja yhden verenpisaran lisää sekä kokeeksi oliivin lehvän. Jos se vain tekee juuret, niin Millan saa ekan oliivipistokkaan. 

Sitten olikin jo aika alkaa laittaa päivällistä. Pesin ja keitin kaupasta ostetut varhaisperunat, jos vaikka kuopus ja tyttöystävänsä tarvitsisivat myös ruokaa tässä poiketessaan. Mies raivasi huushollia hivenen, mikä ajoittuikin osuvasti, koska ennen kuopuksen tuloa meille ehti muitakin vieraita. Ohikulkumatkalla Jorma poikkesi iltateelle. 

Vieraat jatkoivat jo matkaa ja on iltauutisten aika. Ei sillä, että aikoisin niitä katsoa. On mulla muutakin tekemistä päivän päätteeksi. Ennen vieraita ehdin tehdä iPadin kanssa puutarhakierroksen ja lisäsin nipun kuvia Facebookin kukkakansiooni. Erityisesti ilahduin havaitessani tarhavarjohiipassa kukannuppuja. Se ei ole ennen minun aikanani kukkinut. Olin jo ehtinyt miettiä, mitä sille pitäisi tehdä, ihanko vaihtaa paikkaa, jotta se innostuisi kukkimaan. Mutta saa se nyt olla niillä sijoillaan.