Kärhö

Äsken vähän sateli - kiitos ja ylistys - ja tulin hetkeksi sisälle taukoa pitämään. En muutenkaan näin lepopäivänä aio mitään raskasta hommata, olen vaihtanut mullat pelargonioille ja vielä muutamalle muullekin meininki laittaa tuoreet mullat. Josko myös tohtisin istuttaa loput kesäkukat. Sopivan kevyttä ja mieltä rauhoittavaa mutta samalla virkistävää puuhaa. Kannoin sateeseen vintiltä loput talvetusruukut. Kaikkia ananaskirsikoita en tohdi kaikin mokoman kantaa kasvihuoneeseen. Niissä kun oli talven mittaan jotain kirvantapaisia ötököitä, joita en halua kasvihuoneeseen pesimään.

Lisäsin oheisen kuvan äsken yhteen vanhaan blogitekstiini (Aamuhetki), mutta halusin vielä jatkaa kärhöaiheesta pari riviä. Sen lisäksi, että ihastuin ikihyviksi viinikärhön paluusta elävien kirjoihin, olen ihaillut ja ihmetellyt tuota valkokukkaista alppikärhöä. En jaksa käsittää sen kasvua. Vähän niinkuin humalakin kärhö kasvaa joka kesä hiukan isommaksi kuin edellisenä, vaikka se joka kerta aloittaa kasvunsa nollasta, maan pinnan alta. Olin ehtinyt jo vähän kateellisena ihailla tässä kylällä erään pihan kärhöä, joka on ollut paljon kookkaampi kuin Kanttorilan kärhöt. Mutta tänä keväänä tajusin, että ainakin tuo alppikärhö aikonee kasvaa joka vuosi entistä ehommaksi. Jonain kesänä se jatkaa kasvuaan portin yli, kenties tuolloin viinikärhö sen yhyttää ja ne yhdessä muodostavat sen kukkaportin, josta unelmoin.
Aurinko paistelee, voisin palata askareilleni.

Pyöreät perennapenkit

HAA! Sain sittenkin äntihin ruveta sönkkäämään älykännykän kanssa, ja löysin tavan julkaista kännykän kuvia blogissa! Painelin saman tien räiskimään puutarhakuvia 😀 😁😊

Aloitan parilla kuvalla viime kesän (ja osin tämän kesän) perennapenkkiprojekteista. 

Ylemmän kuvan penkki tuli muuten jo syksyllä valmiiksi, mutta tuo reunuksen rakentaminen jäi keväälle. Eikä se kyllä vieläkään valmis ole. Haaveenani on valaa muovilaatikoihin sementtilaattoja, jotka koristelisin mosaiikilla. Ne tulisivat penkin keskelle käytäväksi.

Alemman kuvan penkki valmistui jo viime kesänä. Kolmessa kohdassa anilliininpunaisena kukkiva tupas on rantalaukkaneilikka, joka riehaantui kasvamaan ja kukkimaan varmaan saatuaan penkin uusimisen yhteydessä tilaa ja lisävoimaa. Yksi tämän kevään ja kesän ilonaiheistani.

Kivilaattoina olen saanut käyttää navetan lattiasta irrotettuja paloja. Olisi ollut fiksua samalla vaivalla  tehdä pohjatyö kunnolla, jottei kohta taas olisi heinää kivien raoissa. Mutta käytin niitä värkkejä ja välineitä, joita mulla sattui valmiina olemaan. Kivien alla on kyllä katekangasta, mutta ei se kauaa rikkoja pidättele. Mutta onpa mulla saumarauta, Millanin synttärilahja parin vuoden takaa.

The second breakfast

Menin sitten uudestaan makookaamahan ja nukuinkin vielä puolitoista tuntia, kunnes nousin syömään toista aamiaista. Nyt on kello yhdeksän ja apteekki aukesi. Mies lähti ostamaan minulle allergialääkettä. Jotain tuohon kutinaan täytyy löytyä. En jaksanut lähteä mukaan. On se kumma, miten pieni kurkkuoireilu vie ihmisestä mehut. No, ehkä tuollainen katkonukkuminenkin.
Tänään Kanttorilaan tulee joku edustaja jostain maalämpöfirmasta. Toivon mukaan tutkimaan, onko tähän tontille mahdollista asentaa maalämpöputket syvyyssuunnassa. Paikkakunnalla on ainakin aiemmin kuulemma tehty vain vaaka-asennuksia. Sellainen kuitenkin tuhoaisi niin omena- kuin muidenkin puiden ja pensaiden juuret. Perenna- ja kohopenkeistä ynnä muista viljelyksistä puhumattakaan. Toivon mukaan edustaja kiertelee vain pihalla, kun ei minua huvita vielä siivota. Mies sentään eilen oli tehnyt tilaa niin eteiseen kuin makkariinkin järjestelemällä paikoilleen yhtä sun toista muuttokuormastamme jalkoihin jäänyttä. Eilen hän oli muutenkin tehokas täällä sisällä ja vaihtoi keittiön kaappien paikkaa. Kanttorilan tiskikaappi on ollut epäkäytännöllisessä paikassa: tiskikoneen eikä tiskialtaan yläpuolella Millanin ex-miehen asennuksen jäljiltä. Me kun tiskaamme enimmäkseen käsin, niin huuhtelualtaasta on joutunut pujottelemaan tiskejä avoimen oven taakse kuivauskaappiin. Välillä tiskialtaan yläpuolella olleesta kuiva-ainekaapista on pudonnut jotain alla olevaan vesialtaaseen. Meinasin ensin toppuutella, että pitääkö ne kaapit just nyt tyhjätä ja irrotella, mutta onneksi annoin miehen toteuttaa aikeensa saman tien. Eihän siihen mennyt edes kauaa aikaa. Olin kuvitellut, että se olisi koko päivän homma. Ehkä olin vähän odotellutkin, josko kaappijärjestys piankin vaihtuisi, vai miksihän olin jättänyt purkamatta talvikodista tuomani kuiva-ainepakkaukset kaappeihin. Nyt on leveä kuivauskaappi tiskialtaiden yläpuolella, niin kuin niiden kuuluukin. Mies heti testasi toimivuutta huuhtelemalla tiskit kaappiin. Itse asiassa hän sai kipinän tiskatessaan: ”Pitäisikö siirtää kaappi ennen kuin huuhtelen tiskit sinne?”
Ensi- tai seuraavaksiko yöksi povailtiin hallaa, joten en vielä istutakaan loppuja kesäkukkia, vaan kannan ne tänään kasvihuoneeseen. Pitänee kantaa sinne ensin Millanin metallihylly, että saan kaiken mahtumaan. Lattiatilaa ei ole liiemmälti. Hyvin tomaatit ja muut pärjäsivät loppukevään päineen viikonloppukastelun turvin. Mutta kyllä oli tomaateissa paljon isoja varkaita katkottavana. Olisikohan tomaatti aiheuttanut yltyneen käsien kutinan? Toki käsissäni on ollut kutisevia näppyjä jo useamman päivän, vaikka enimmäkseen olen muistanut pitää suojahanskoja pihatöissä. Enimmäkseen  ei taida olla tarpeeksi...
Kirjoitin äsken, etten ollut vielä muokannut kasvimaata keväällä. Jotain sentään olin kylvänyt kohopenkkeihin jo ennen lomaa, härkäpapua ja salaattia nimittäin, ja ne porkkanat mansikkamaahan. Viikko ennen lomaa kylvin sitten punajuurtakin, kun lämmintä oli piisannut jo pitkään. Sain Millanilta lehtikaalia taimia, jotka istutin samaan kohopenkkiin punajuuren, härkäpapujen ja salaatin kanssa. Loman alettua kylvin sitten naurista syksyllä kylvämieni porkkanansiementen tilalle. Kyllä se sai nyt olla viimeinen kerta, kun yritän porkkanoiden syyskylvöä tällä tontilla. Liian höttöä ja kuivaa. Samaan naurispenkkiin kylvin myös lisää salaattia ja tilliä. Penkissä on myös kukkasipuleista kylvettyä valkosipulia. Eilen sitten istutin loput purjot ja samaan penkkiin mukulaselöereitä, joita riitti toiseenkin kohopenkkiin. Molemmat penkit olivat niin kuivia pintaa syvemmältä, että kaivoin taimille kuopan, jonka täytin kastellulla puutarhmullalla. Mies kävi ostamassa ”sadattelijan” jonka laitoinkin toviksi pyörimään pariin kohtaan. Odottelen, josko Taivaan Isä jossain vaiheessa kastelisi reilummin. Pinnalta kosteaan maahan sadevesikin paremmin imeytyisi.
Kohta miehen pitäisi tulla apteekki- ja kauppareissulta. Pitänee minunkin jo vaihtaa yöpaidan tilalle jotain asialtaasempaa kampetta.

Aamuhetki

Heräsin kesken unien siihen, että raavin kutisevia käsiäni. Unta ei enää riittänyt, joten nousin tentehilleni. Nyt kun poden lievää opettajan kesäflunssaa, enkä jaksa riehua pihalla siihen malliin kuin mieli tekisi - ja ehkä olisi tarpeenkin - niin joudan vihdoin taas kirjoitella.

Luin äsken edellisen pidemmän postaukseni kevätkiireistä (ja koetin korjailla kaikki virheet, jotka ”äple” oli tehnyt tekstiini). Sen postauksen jälkeen kävimme kahtena viikonloppuna Kanttorilassa ennen kuin tämä kaivattu kesäloma alkoi. Ekaksi oli se siskoni synttäriviikonloppu kotipuolessa. Silloin olimme täällä melkein koko perheenä, hyvänä lisänä tyttären uusi uljas poikaystävä (joka vaikutti sanalla sanoen ihanalta). Kuopus poimittiin juhliin matkan varrelta. Palasimme lauantaina Kanttorilaan vasta sunnuntain puolella ja aamupäivä meni lähtötohinoissa, niin mitään kastelua suurempaa en joutanut sinä viikonloppuna tehdä. Seuraavanakin viikonloppuna teimme reissun kotipuoleen, tällä kertaa isäni lapsuusmaisemiin. Isämme entisen kotitalon tontilla on keskimmäisen veljen kesämökki, joka on odottanut ulkomaalia jo kymmenkunta vuotta. Kun veli täytti 60 vuotta äidin hautajaisten aikoihin ja kun kyselimme, miten voisimme häntä myöhemmin juhlistaa, niin hän pyysi meidät maalauskökkään toukokuussa. Meillä oli sisaruspariskuntaporukalla mukava ja työntäyteinen lauantai, johon mieheni kanssa sisällytimme myös yhden afäärin ennen kökkää. Olin jo talvella sopinut yhdessä facekirppisryhmässä, että käyn ostamassa ja hakemassa kangaspuut kökkäviikonloppuna, kun olemme kahdestaan liikkeellä. Mies sai ahdettua soholot osina auton peräkonttiin, tosin takaluukku piti jättää auki. Sain - kuulemma huutokauppakeisarilta huudetut -kangaspuut kahdeksallakympillä. Mutta toistaiseksi ne saavat lojua peräkamarissa ennen kuin navetta on remontoitu mattoateljeeksi - ja ennen kuin löydän jonkun, joka tulee auttamaan soholojen kokoamisessa! 

Kökkäviikonlopun päätteeksi tein ne kaksi hommaa, joita silloin edellisessä postauksessani haikailin: istutin uuteen kohopenkkiin neljä maissia ja kolme kesäkurpitsaa, jotka tietty suojasin kateharsolla poissaolomme ajaksi, ja sitten mullistin sen perennapenkin syrjän. Ravistelin käännetyt ruohotuppaat, jotka kärräsin risuaidan päälle, lippasin puutarhamultaa ruohotuppailta jääneeseen ojanteeseen, johon sitten kylvin kosmoskukkaa, komeaklarkiaa ja silkkikukkaa. En tosin taaskaan viitsinyt merkitä, mihin kohtaan mitäkin kylvin, mutta lauantaina tänne palattuamme näin, että kosmoskukka oli jo itänyt. Jospa niistä toisistakin jotain nousee, kun nyt olen ollut täällä kastelemassa kylvöksiä. 

Sinä viimeisenä viikonloppuna Kanttorilassa ennen lomaa  sain useammankin upean yllätyksen Taivaan Isältä. Ensimmäinen oli jo aiemmin antanut lupausta tulevasta: vihdoin tänä keväänä rantalaukkaneilikkaan oli ilmestynyt kukannuppuja. Viime kesänä uusiessani sen pienen pyöreän perennapenkin, jonka reunassa rantalaukkaneilikka oli siihen asti koettanut kitkutella hengissä ruohon keskellä, sijoitin kolme tupasta uuteen multaan eri puolelle penkkiä. Nyt ne kaikki ovat kasvaneet oikean kokoisiksi ja kaikissa on kukkia, sieviä ja somanvärisiä. 

Toinen yllätys löytyi vanhan pihakeinun päädyistä kyhätyn kukkaportin juurelta. Millanilla oli siinä kohtaa aikanaan kukkaportti, jonka juurelle molemmin puolin hän oli istuttanut John Cabot -ruusut sekä kaksi kärhöä, toiselle puolen alppikärhön ja toiselle sinikukkaisen viinikärhön. Viime kesänä viinikärhö ei kuitenkaan enää lainkaan noussut maasta, ja oletin sen menehtyneen vaikean talven takia. MUTTA reilu viikko sitten suureksi yllätyksekseni bongasin kyynäränmittaisen viinikärhön verson!

(Kuvan lisäsin myöhemmin, viinikärhö oikealla tuskin näkyvänä keppiin tukeutuen.)

Kaikkein ihanin yllätys odotti entisessä maa-artisokkapenkissä maatiaispionin likellä. En ole tänä keväänä joutanut enkä tohtinutkaan muokata kasvimaata. En ole tohtinut kuivuuden takia. Turha muokata maata kuivumaan, jos ei sitä pysty kylvön jälkeen säännöllisesti kastelemaan.Se on ollutkin toisaalta siunattu asia, sillä nyttemmin maasta on noussut yhtä ja toista itsekylväytyneeneä. Palsternakkaa nyt tietenkin, mutta myös salaattia ja tilliä (ja persiljakin oli ekaa kertaa säilynyt talven yli). Mutta miten kummassa kasvimaalta löytyi myös NUKKAPÄHKÄMÖ?? Se katosi perhosperennapenkistä pari kesää sitten, mitä harmittelin kovasti. Norjassa käydessämme ihastelin kateellisena korkeiksi kasvaneita ”lampaankorvia”. Mutta oliko Millanin istuttama nukkapähkämö ehtinyt jossain välissä siementää metrin päässä olevalle kasvimaalle? Oikein muuten en osaa selittää lampaankorvan ilmestymistä takaisin uudessa paikassa.

###

Ohessa linkki toiseen blogiin, jossa kuva risuaidanpätkästä.
Klikkaa risuaitaa.

###

Kevätkiireitä

Kiirusta pitää, niin töissä kuin harrastuksissakin. Koulussa odottaa arviointi ja pihatöissä... niin, pihatyöt.
Edellisen postauksen jälkeen olemme ehtineet käydä jo kolme kertaa Kanttorilassa - vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan tässä välissä olisi pitänyt olla vain yksi käyntikerta, pidennetty vappuviikonloppu. Mutta sitten päätimmekin helatorstain aattona työpäiväni jälkeen lähteä yhdeksi yöksi Kanttorilaan, koska meillä molemmilla poltteli erinäiset urakat. Miehellä oli autoprojekti ja minulla kasvihuoneprojekti. Riskipelillä päätin jo istuttaa tomaatit, munakoisot ja pari kurkkua, vaikka ne joutuvatkin olemaan hoidotta viikot kesäkuun alkuun asti. Peittelin ne kateharsolla ja rustasin kasvihuoneeseen termostaattilämmittimen.
Äitienpäivänä meidän oli tarkoitus ajella pohjoisen suuntaan tervehtimään anoppia, mutta sitten hän joutuikin leikkaukseen, oli edelleen äitienpäivänä toipumassa sairaalassa eikä jaksanut ottaa vastaan. Niinpä päätimme lähteä TAAS, perjantain työpäivän jälkeen, ajelemaan Kanttorilaan, kun oli niin upeat säätkin ja kun autourakka oli vielä kesken.
Aloitin lauantaipäivän tyhjentämällä molemmat lämpökompostorit, jotka olivat höyrynneet 50 asteessa jo useamman viikon. Kärräsin löyhkäävänkuuman mömmön tekeillään olevan kohopenkin kukkuralle. Päällimmäiseksi kohopenkkiin kärräsin kasvihuoneesta tyhjäämäni mullat. Tekeytyköön siihen asti, että tohdin istuttaa sinne maissintaimet ja kesäkurpitsat, joista - siis kesäkurpitsoist - minulla on tosin vasta toive, Kanttorilassa on yksi kylvösiemen purkissa kasvihuoneen lattialla ja tänään panen multiin vielä muutaman varasiemenen täällä nykyisesssä helteisenkuumassa kortteerissamme. Minulla on vielä jäljellä siemeniä, joita otin talteen jokin vuosi sitten omasta kesäkurpitsasta, niin raaskin käyttää siemeniä vähän reilummin.
Lauantain mittaan ehdin tehdä vielä kaksi muutakin hikistä hommaa ja niiden lisäksi kevyempiä välitöitä. Kylvöt olivat niitä kevyitä, kaivuu ja aidanpano ne raskaammat. Millan sanoi pari vuotta sitten, että kai olin huomannut, että hänellä oli jäänyt yhden perennapenkin takareuna kesken. No, en ollut huomannut, mutta nyttemmin sitä olen hieman jatkanut ja lauantaina kaivoin koko penkin pituudelta lapionleveyden verran ruohotuppaita irti. Jätin mättäät nurin niille sijoilleen, jottei penkki alkaisi suotta kuivua ennen kuin ehdin saada sen valmiiksi (= lisätä multaa ja kylvää/istuttaa kesäkukkia). Jos olisi ollut enemmän aikaa ja voimia, olisin varmaan jo kylvänytkin kosmoskukkaa, mutta nyt asetin kukkien edelle sipulit ja perunat, molempia istutin muutaman. Kumppanuuskasvivihjeiden perusteella raivasin mansikkamaalle tilaa sipuleille kaivamalla sieltä pois rönsyleinikkiä, kurjenpolvea ja osan parvitulppaaneista. Tulppaanit ja kurjenpolvet istutin Lavia-omenapuun juurelle, revittyäni sieltä ensin irti maanpeitteenä olleen, sammaloituneen huovanpalan. Koska porkkanat vuorostaan sopivat kasvamaan sipulin kanssa, niin päätin kylvää vähän porkkanaakin. Puolen neliön alalle kylvin keskelle ensin porkkanaa spiraalimuotoon ja sen ympärille ne kahdeksan viimekesäistä pikkusipulia - jotka siis viime kesänä kasvatin siemenistä. Peittelin kylvöksen kastelun jälkeen harsolla, sillä aion yrittää kaikki luomukonstit välttääkseni viimesyksyisen porkkanariesan toistumisen (”juurimato”).
Illan viimeinen urakka oli risuaidan rakentaminen. Ensin tein ja etsin aidanseipäitä, mikä oli sikäli haastavaa, että Kanttorilasta löytyi vain irtoteräkirveitä. Navetan takana oli isoja pihlajasta katkottuja oksia, joista naputtelin pikkuoksat irti ja pari pidemmän oksan tynkää koetin kirveellä teroitella, mutta kyllästyin irtoilevaan terään. Onneksi vanhasta kuusiaidasta löytyi muutamia sopivanmittaisia pystyynkuolleita pikkurunkoja, jotka irtosivat heiluttelemalla.
Talon nurkalta löysin rautakangen, pystytin neljä aidanseiväsparia, jotka muodostivat noin metrin levyisen risuaidan rungon. Niiden väliin aloin rehata risuja eri puolilta tonttia. Välillä piti käydä levähtämässä, ja jatkoin risujen kuskaamista vielä sunnuntaina kirkon ja äitienpäivälounaan jälkeen.
Olen tyytyväinen, että keksin lopulta paikan risuaidalle. Tähän asti olen piilottanut tontin tuottaman risumatskun kohopenkkeihin tai pienistänyt kirveellä hakkeeksi, mutta risua tulee enemmän kuin ehdin työstää, joten nyt voin koota kaiken ylimääräisen aitaan, joka painuu kasaan ja joka vähitellen lahoaa. Samalla sain isohkon hyönteishotellin.
Ensi viikonloppuna en ehdi juurikaan pihatöitä Kanttorilassa tehdä, sillä silloin on juhlaviikonloppu. Pikkusiskon synttärit. Sitä varten saamme taas lapsiammekin Kanttorilaan.

Onnellista väsymystä

(Tämä teksti piti julkaista jo eilen lauantaina illalla, mutta kone jumitti eikä antanut enää jatkaa tekstiä, otsikko jo ehti vanhentua, mutta olkoon siinä.)

Vielä kun jaksaisi pesulle, niin olisipa tosi mukava köllähtää petiin!
Aloitimme päivän autoretkellä naapurikuntaan, kun sieltä sai todella edullisesti puutarhamultaa. Ostettiin Millanin kanssa puoliksi, niin kumpikin sai kolmekymmentä säkkiä. Mies ajeli traileria hissuksiin vetäen, niin saatiin kuorma turvallisesti perille.
Kotiin päästyämme keitettiin ja syötiin lohikeittoa, sitten painuttiin pihahommiin. En tiedä tarkalleen, mitä puuhia miehellä riihen ympäristössä oli, mutta minua poltteli parikin projektia. Syksyllä uusimani pyöreä perennapenkki on odottanut kivireunusta. Kärräsin penkin viereen sementtilattian palasia, joita mies on navetasta purkanut. Palapelin kanssa vuorotellen tein myös uutta kohopenkkiä, tällä kertaa eri tavalla ja eri paikkaan. Talvella kaadetun pahanmakuisia omenoita tuottaneen puun alustan halusin peittoon helpolla konstilla. Peitin kannon ja sen roskainen ympäristön pahvilaatikoilla (jotka oli tyhjänneet mädistä omenoista kompostoriin), pahvin päälle risuja leviäätte ja korkiaatte, sitten mättäitä painoksi (en millään saanut palautettua mieleen, minkä tieltä olin ne syksyllä kaivanut ja laittanut talteen odottamaan uusiokäyttöä). Raskain homma oli kuljettaa risujen päälle kolme valtavan isoa jätesäkillistä märkiä maatuvia lehtiä. Yhtä säkkiä jouduin ensin vajentamaan ennen kuin sain sen keploteltua kottikärryyn. Nyt kuupano odottaa mahdollista hevosenlantakuormaa. Olisi toiveissa saada hakea läheiseltä tallilta.

Tuossa siis eilisiltaisia tunnelmia. Tänään pyhäpäivän ratoksi kävimme paikallisessa. Kirkossa siis. Nyt minua odottaa mm. koulinta. Purjot toin mukanani, kun ajattelin koulia ne täällä ja jättää jo kesää varten valmiiksi. Sipulikasvien olettaisin kestävän pidempiäkin kasteluvälejä. Millan antoi mukaani koulittavaksi ahkeraliisaa ja mäkitervakkoa. Lisäksi toin jo muutaman pitkäksi hurahtaneensa tomaatintaimen, jotka ajattelin istuttaa isompaan purkkiin ja lisätä kastelukiteitä multaan, niin sillä kurin toivon niidenkin selviävän viikot ilman kastelua. Millan on luvannut käydä myös tarvittaessa kastelemassa, ja äitienpäiväviikonloppuna joudunkin turvautumaan hänen puunsa, sillä aiomme viettää äitienpäivän pohjoisessa. Mutta ennen multahommia ajattelin leipoa kaurakeksejä. Kirkkoherra kutsui kylään, niin voitaisiin viedä niitä tuliaisiksi.