Tuli aamu ja tuli ilta ja niin meni ensimmäinen lomapäivä. Ja katso, se oli sangen hyvä

 

Oi Kanttorila! Oi loma!

Vaikka eilinen koulupäivä olikin parituntinen ja vaikka pääsimme liikkeelle puolilta päivin, olimme perillä Kanttorilassa vasta puoli viideltä, kun alkumatkasta poikettiin esikoisen uudella asunnolla viemässä muutaman huonekalun ym. Mies asensi  olohuoneen kattoon pojalle tuomamme tuuletinlampun. 

Peräkärryn veto ja helle saivat matkan tuntumaan tavallistakin pidemmältä, mutta ehkä sekin vaikutti, että olin malttamaton näkemään, miten kevään mittaan tuomani taimet olivat selvinneet tavallista pidemmästä viikosta. Olin vetänyt valoverhot ikkunoille hieman varjostamaan. Ja onneksi Kanttorila pysyy miellyttävän viileänä helteelläkin. Suurin osa taimista oli selvinnyt kunnialla tai vähintään hengissä. Pari vainajaa oli, en enää niitä tunnistanut, mutta olettaisin niiden olleen samettikukkaa, joita on muutama aiempienkin viikkojen aikana nääkähtänyt. Onneksi on särkymävaraa. Viimeiset samettikukat toin nyt loman alkaessa. Oli minulla vähän muutakin kasvia mukanani, sillä sain muutamilta oppilailta niin leikkokukkia kuin ruukkukasvejakin. ❤️

Piha oli ihanan vehmas, kiitos aiempien sateiden ja niiden jälkeisen lämpöaallon. Taimien kastelun jälkeen kannoin niistä jo osan ulos karaistumaan. Sitten istutin kohopenkkeihin maissit, kesäkurpitsat ja neljä avomaankurkkua ja peittelin istutukset. Hyttysiltä piti suojautua vaattein ja sitruunanhajuisella öljyllä. Sitten pystyin vielä kylvämään punajuuria. Ehkä myöhemmin kylvän vielä yhden rivin keltajuurikastakin, kun eilen jaksu loppui kesken. Rankka (=siivouspitoinen) työviikko, huonosti nukutut yöt ja matkustus helteessä veivät mehut, mutta siitä huolimatta uni ei meinannut tulla. Varmaan kovin  tapahtumarikkaan ja tunteikkaan päivän jälkeen mieli meni ylikierroksilla.

Seurasimme jumalanpalvelusta jälleen striimattuna, vaikka paikan päällekin olisi luultavasti voinut mennä. Sitten kävimmekin visiitillä Millanin luona. Mies sai lainaksi kasvihuoneen rakentamisessa tarvittavan mattoveitsen, kun oma on kateissa. Jospa huone alkuviikosta valmistuisi. Taimien karaisemisen ja kylvöjen lisäksi olen ehtinyt vähän myös pyykätä. Äsken vähän ripsaisi sadetta pyykeilleni, mutta se ei lainkaan hatuta, vähäkin sade avittaa taas luontoa. 

Tätä kirjoittaessani Suomi-Kanada -maailmanmestaruusottelu on juuri alkamassa, mutta käy siinä miten tahansa, tämä päivä on minulle ollut sangen hyvä. 

Sammalleimun aika

No, ohops! En ehtinyt julkaista tekstiä, kun Suomi jo teki avausmaalin. Mutta edellinen kommenttini pitää silti yhä kutinsa.

Piskoja paossa

Pieni sadekuuron ripaus ajoi minut sisälle. (Ja onhan nyt muutenkin jo aika hiljentyä pyhän viettoon.) Tähän asti onkin mennyt pihatöissä jo neljättä päivää. Kas kun anoin ja sain palkatonta perjantaiksi, niin pääsimme Kanttorilaan jo keskiviikkona iltapäivällä, ja liki helteisessä säässä oli lysti aloittaa puutarhan kesä. 

Mies aloitti suururakan: uuden kasvihuoneeni kokoamisen ja pystyttämisen. Pitkälle hän jo on ennättänyt, mutta mm. kennomuovien laitto jää ensi viikonloppuun.

Minulla on riittänyt omaa kivaa. Kun silmät sulkee, niin yhä näkee läjäpäin rikkaruohoja. Nurin (musta puoli ulospäin) käännettyihin tyhjiin multasäkkeihin niitä olen kerännyt, melkein kymmenen säkillistä on tämän kevään mittaan jo kertynyt. Suuri osa kertyi pitkästä perennapenkistä, jonka keskeneräistä takalaitaa olen nyt jatkanut saadakseni lisää tilaa sekä kesäkukkakylvöille että parille perennalajille, joita olen siemenestä kasvattanut. Eilen olikin hyvä kylvää kesäkukkia, kun illalla alkoi sataa. 

Upea kesäinen sää villitsi kylvämään ja istuttamaan vihanneksiakin: istutin mukulasellerin ja parsan taimet, kylvin hernettä, tilliä ja vähän papua. Täytyisi vielä laittaa kateharsoja kylvösten päälle. Niin, ja istutin muutaman ituperunankin härkäpapurivin molemmin puolin. Rosamundaa laitoin multa-astiaan muutaman kokeeksi, jos vaikka niihinkin ituja muodostuisi. 

Jokin ötökkä tai kasvi aiheutti jo taas ensimmäiset yölliset kutinat ja raapimissessiot. Olin tekemisissä ainakin muurahaisten ja nokkosten kanssa, ja muutaman murkunpureman tunsin saavani. Mutta on tuolla saattanut pörrätä muitakin eläväisiä, jotka pääsivät iholle sanan varsinaisessa merkityksessä.

Töissä on jäljellä kaksi oletettavasti kevätlukukauden kiireisintä/ työteliäintä / raskainta viikkoa, mutta viimeisellä viikolla helpottaa. Töitä silloinkin piisaa, mm. tavaran roudaamista. Mutta sen jälkeen alkaa kahdeksas kokonainen kesä Kanttorilassa.

Onpas taas keikutellut, kevät

 Kuten niin usein ennenkin, vapun seutu on ollut varsin kolea. Jonnekin päin Suomea on taas luntakin luvassa. Otin välillä hetkeksi talvitakin takaisin käyttöön. Kuitenkin kevät hiljalleen etenee, minkä voi uskoa todeksi esimerkiksi sen perusteella, että västäräkit ovat ilmaantuneet maisemaan. Eilen näin perhosen lekuttelevan täällä pohjoisessakin.

Olen viikonloppuisin vienyt aina jonkin verran taimia Kanttorilaan, jottei niitä tarvi sitten loman alkaessa yrittää mahduttaa autoon kaikkia kerralla, kun muutakin mukaan pakattavaa silloin on. Toistaiseksi ne ovat selvinneet työviikoista kastelematta, toki jotkut ovat välillä olleet kovasti lotossa, mutta toipuneet kastelulla (ja hetkellä "happiteltassa").

Mitäs kaikkea siellä - ja täällä - onkaan jo odottelemassa kesää, karaisua ja istuttamista: chiliä, paprikaa, selleriä, tomaattia, orvokkia, parsaa, narsissitupakkaa, keijunmekkoa, kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, päivänsineä, risiiniä, ahkeraliisaa, leijonankitaa, samettikukkaa, revonhäntää, kukontöyhtöä ja uusina lajeina kaukasianpitkäpalkoa sekä omista siemenistä kylvettyä nukkapähkämöä. Lisäksi tilaamistani tarhajaloangervoista kolme on hengissä ja kasvussa. Kylmäkäsittelyssä (eli pihalla astioihin kylvettynä) on juurisikuria ja muutamaa mysteerilajia. Jännää nähdä, alkavatko unelman siemenet itää, ja ovatko viime viikonlopun kylvöt nousseet pintaan (vanhentuneita maissin siemeniä... Ja mikäs se toinen olikaan...? Toivottavasti kirjoitin nimen purkkiin!) 

Toista viikkoa sitten kylvin sittenkin muutaman kasvihuonekurkun, vaikka olin ajatellut jättää sen tänä keväänä väliin, koska uuden kasvihuoneen valmistumisaikataulu on vielä arvoitus. Samasta syystä jätin munakoison tänä vuonna kylvämättä. Purjon laistin ihan eri syistä (= tilanpuute, huono menestys ja huonohko käyttöaste, vaiva ei vastaa hyötyä).

Pari pistokaskokeilua vaikuttaa onnistuneelta, tuoksupelargoni ja värinokkonen. Ensin mainitun emokasvi elää ja voi hyvin, mutta värinokkosesta pelastin yhden latvan, kun talvehtiva kasvi alkoi ensin kukoistaa ja sitten taantua kuoliaaksi.

Tässä värinokkonen vasta kehittämässä juuria, nyttemmin olen sen jo pökännyt multaan, juurrutushormonia vähän kyytipojaksi. 

Edit. Ei se värinokkosen juurtunut pistokas jaksanutkaan sitten elää yrttipurkissa kuistin rappusella. Olisiko karaisu auttanut, vai mistä lie otti nokkiinsa. Ei surra. 

Huomattava hämmästyttävä huvennus

 Jälleen oli riemastuttavaa saapua perille Kanttorilan rauhaan eilen kiirastorstaina. Vaikka uskalsin odottaa lumen vähentyneen viime käynnistä (jolloin trommin hangessa saappaanvarret upoksiin viedessäni tuhkaa mansikkamaalle), niin silti yllätyin, miten paljon paljasta maata olikaan ilmaantunut. Postilaatikolle piti asijauheesta kiertää pidemmän kautta tsekatakseni parin perennapenkin tilanne. Navetan päätyyn on koko talvi kolattu lunta, jota siellä vielä reilusti onkin, mutta seinän vierustalta ja kohollaan olevalta perennapenkiltä lumi oli huventunut niin, että ensimmäiset krookukset olivat jo urheasti kukassa.

Pääsiäisloma taisi tulla tarpeeseen, sillä syötyämme minua alkoi armottomasti nukuttaa. Otin Pratchettin Elävät kuvat ja oikaisin sohvalle lukemaan ja unta odottamaan, joka sitten saapuikin. Herättyäni olikin aika alkaa seurata netistä jumalanpalvelusta. Jatkamme miehen kanssa edelleen etäkirkkovierailua, ainakin siihen asti, että hän on saanut edes ensimmäisen rokotteensa. Jumiksen jälkeen olikin Matteus-passion aika. Missasin alun, mutta Raamatun ja linkin https://www.wikiwand.com/fi/Matteus-passio_(Bach) avulla pääsin kärryille. Muistin lämpimin ajatuksin sitä kuoron kevättalvea, kun harjoittelimme passion koraaleja ja kun kanttorimme lauloi bassoaarian Mache dich mein Herze Rein. 

Illan aikana ehdin vielä vähän järjestää lisätilaa taimikasvatukselle. Toin mukanamme koulittavaksi orvokkia, lisää keijunmekkoa ja sellerit. Koulimisen lisäksi suunnitelmissa vähäisiä kylvöjä. Testaan, itääkö mitään keräämistäni verbenan ja marketan siemenistä. Lisäksi pannaan multihin ruostekukat siemeniä, hyasinttipapua sekä kahta sorttia Asparagusta, nimittäin parsaa ja unelmaa. Lisäksi voisin viedä pihalle kylmäkäsittelyyn pari perennakylvöstä, kunhan saan kylvettyä lamopeikonkellon ja ranskantulikukan siemeniä. 

Mahdoinko jo kertoa, että Millanin onnistuneesta kylvöstä innostuneena minäkin muistin kokeilla viime kesänä keräämieni nukkapähkämön siemenien itämistä. Ja isoksi ilokseni kylvös on ihanasti itänyt. Suloisia lampaankorvia saattaa riittää siskolle asti. 

Kevään ihanat ja työläät kylvö- ja koulintapuuhat

Viikonloppu meni multaisissa merkeissä sekä Kanttorilassa että palattuamme tänne työmaakoppiin. Koulintavaihe menossa. 

Sotkua tuli molemmissa paikoissa, mutta kuvan otin vain Kanttorilan sotkuista. Olin ottanut sinne mukaani kaikki paprikat (chili-, suippo- ja tavalliset) sekä kylvöksen, jossa oli narsissitupakkaa ja keijunmekkoa. Osan paprikoita vein Millanille, samoin pari kumpaakin kukkasorttia, kun olin ne saanut koulittua. Paprikat olin jo kerran koulinut, mutta nyt istutin ne uudelleen isompiin purkkeihin, jotta ne paremmin kestäisivät työviikon ajan kastelematta isommassa multamäärässä. Koulimisen lisäksi laitoin multiin myös ruostekukat, daliat, täplämunkinhuput, onnenapilat 'Iron cross' sekä ne muutamat gladioluksen mukulat, jotka olivat selvinneet talvisäilössä. Mikä lie syynä, kun niin moni näivettyi? 

Hohhoijaa, ikkunatila näytti täyttyvän saman tien. Kuitenkin aion pääsiäislomalla kuskata Kanttorilaan myös kahdeksan tomaatin tainta ('Outdoor girl') sekä sellerit, orvokit ja loput keijunmekot koulittavaksi isompiin purkkeihin. 

Eilen palattuamme iloitsin taimien hengissäpysymisestä, kasvusta ja uusien itämisestä (nukkapähkämö ja kelloköynnös). Iltapuhteena koulin loput koulimattomat: leijonankitaa, ahkeraliisaa, mustasilmäsusannaa, kukontöyhtöä, kaksi risiiniä ja kolme Heavenly blue -päivänsineä. Viimeksi mainitut menivät surkean näköisiksi heti koulimisen jälkeen. Meinasin hätääntyä, mutta sitten laitoin muovipussit taimien päälle pienoiskasvihuoneiksi, ja jo illan mittaan ne näyttivät alkavan toipua ja tänään ne ovat jo aivan ennallaan. 

Nyt pitäisi miettiä, mitä ja milloin seuraavaksi kylvetään.

Pullasta tuli pannukakku

Lomalla leivoin nisua pariinkin otteeseen, loman alussa ja lopussa, ja siinä välissä - jauhopölyn laskeuduttua - leivoin gluteenitonta leipää ja kakkua.  

Ensimmäisenä leipomapäivänä tein aluksi saaristolaisleipäsovellukseni nousemaan. Sen noustessa tein ruuan ja kesäkurpitsakakun uuniin. Kun kakku oli kypsä ja leivät vuorostaan uunissa, aloin tiskata - koska tarvitsin ainoan taikinakaukalon nisutaikinan tekemiseen. Kesken tiskaamisen tuli puhelu. Laitoin kaiuttimen päälle, että sain samalla tiskattua. Silti pääsin aloittamaan nisutaikinan aivan liian myöhään. Niinpä longat eivät ehtineet nousta tarpeeksi, kun hosuin ne kypsien leipien jälkeen uuniin. Aluksi kaikki näytti hyvältä, mutta kun otin nisulongat, ne olivat aivan lättänät. Onneksi olin tehnyt vain kahden leetan taikinan, ja tulihan ne syötyä makoosihin paloohin. Siinä ei ulkonäkö eikä rakennekaan (taikinaisuus) hidastanut. 

Välipäivän jälkeen tekemäni gluteenittomat onnistuivat sentään kelvollisesti, vaikkei kaapista löytynytkään leipärisähtiin kuuluneita rusinoita. 

Lauantaina loman loppumetreillä tein siis uudestaan nisua, jotta saatiin mukaammekin kahvihyvälistä. Ja jotta saatiin lisälämpöä huusholliin. Siitäkin syystä leivoskelen Kanttorilassa mielelläni. Tällä kertaa halusin ottaa nostatuksen varman päälle. Takan päällä taikina nousi hienosti. Vasta kun ensimmäinen lonkapellillinen oli noussut, laitoin uunin lämpenemään ja leetat uuniin nousemaan lisää. Kun sitten olin kaulinut toisen annoksen ja levittänyt levyn päälle omenasoseen valmiiksi, rullasinkin sen epähuomiossa ennen kuin olin ripotellut kaneli-sokeria soseen päälle. Huomasin sen vasta, kun aloin leikata toiseen leetarullaan halkioita. Rullasin molempia auki kappaleen matkaa, jotta sain ripoteltua kanelin makua mukaan. Sitten keksin, että voisinkin pitkästä aikaa maustaa pullaa myös vaniljalla. Voisin laittaa vaniljalla maustettua sokeria sille osalle, jonka ehdin jo silpoa. Sitten kävikin näin... 

 Nämä on helppo sekoittaa toisiinsa...

No, onneksi en ripotellut "vaniljaa" suoraan nisun päälle, vaan laitoin kuppiin sokeria ja vasta siihen lisäsin... ruokasoodan...

Sekaannus johtui osin siitä, että olin jo pakannut tuon vaniljapurkin otettavaksi mukaan loman jälkeen, mutta unohdin sen, ja ihan samannäköinen purnukka oli sopivasti hollilla. Eipä hätää, aioin käyttää ruokasooda-sokerin seuraavaan kesäkurpitsakakkuun, no harm done. Ja sain kuin sainkin pikkupätkän vanilja makuista pullaa.

Nisujen jälkeen laitoin uuniin omenapaistosta, pakastetuista omenoista. Tulipa hyvää, kun käytin siihen viimeisen nokareen kirnuvoista, jonka saimme kesällä tuliaisiksi ja jota olen pakastimesta välillä vajentanut.

Tällä kertaa nisut kuitenkin näyttivät paremmilta, ainakin hetken

Hilpeää lomailua kuolinsiivousta tehden

 Olen perinyt vanhemmiltani ja esivanhemmiltani säästäväisen mielenlaadun ynnä periaatteen, että pannaan talteen kaikki, mille saattaa joskus jollain olla käyttöä.

Useampien muuttojen yhteydessä olen kuitenkin osannut aina jotain karsia poiskin. Siinä vaiheessa, kun meillä oli hetken omistuksessa kolme asuntoa, aloin ajatella tosissani sitä, mitä haluan jättää jälkipolville ja vielä enemmän sitä, mitä en missään tapauksessa haluaisi sälyttää lastemme siivottavaksi minun jäljiltäni.

Olen jo myös alkanut suuntautua kohti eläkevuosia, vaikken ole vielä kuuttakymmentä täyttänyt. Ajatus eläköitymisestä on kuitenkin saanut minut karsimaan ylimääräistä työpaikkakunnan asunnossa. Siellä on vaatehuoneen lattialla muutama banaanilaatikollinen vaatetta ja kamaa odottamassa, että niitä voi viedä kirppiksille - sitten kun on rokotukset kunnossa.

Nyt lomalla olen innostunut aloittelemaan ns. kuolinsiivousta myös Kanttorilassa. Aikanaan kun tänne muutettiin iso osa entisen kaupunkikotimme irtainta, mm. kirjahyllyjen sisältö, niin siinä vaiheessa ne vain siirrettiin, koska Kanttorilassa on ruhtinaalliset kirjahyllytilat. Pari viikkoa sitten innostuin siivoamaan luokassani ja siitä sellainen perkaussiivousvimma alkoi. Se jatkui ensin siellä asunnolla (parin kansion perkauksella) ja nyt lomalla levisi tänne Kanttorilaan.

Kyytiä ovat saaneet mm. vanhat Kirkkomusiikki-lehdet (jotka kyllä selasin ennen lehtikeräykseen siirtoa), laittomat nuottikopiot (ei kannata säilyttää todisteita rikoksista...), opettajan päiväkirjat ja paperiset kaupunkikartat, joita oli paksu muovikansiollinen. Muovikansiokin oli jo niin risa, että se päätyi poltettavaan jätteeseen. Kartoista jätin tallelle muutaman, joille saattaa olla käyttöä tai muistoarvoa, ja muutaman askarteluvärkiksi. Jos vaikka tekisi joskus lisää tällaisia paperihelmiä, joita kokeilin yhdestä kartasta. 

Mistä se hilpeys sitten tuli?  No, esimerkiksi siitä, kun löysin lasten piirusteluja ja viestejä vanhojen papereiden kääntöpuolelta. Tällaisia: 

Vielä hauskempaa on ollut kuunnella c-kasetteja. Muutaman risan kasetin valikoin poistoihin. Mutta suurina aarteina aion säästää ne, joista löytyy lastemme ääniä, lauluja, vitsejä ja kertomuksia. (Juuri äsken nauroimme miehen kanssa sille, kun kesken äidin lukeman Prinsessa Ruusunen -sadun kuuluu taustalta satua kuunnelleen poikamme kauhistelu: "Hyi kauhia, läkää!" Hän oli tietty kaivellut nenäänsä ja kauhisteli löydöstään.) 

Ihmeen hyvin on ääni säilynyt myös itseäänitetyillä musiikkikaseteilla (onkohan niiden äänittäminen jo vanhentunut rikos...?)