Loppiaisaatto

Huomenna on epifania, yksi vanhimpia kristillisiä juhlia. Sen kunniaksi vein keittiön matot pihalle tuulettumaan. Ja lakaisin lattian. Ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ja joulun jälkeen. Jo välipäivinä aloin purkaa joulua sen verran, että otin joululiinan pois salin ruokapöydältä, jotta a) saisin koottua pöydällä lahjapalapelini ja jotta b) voisin kaulalta pestyt vieraslakanat - sitten kun palapeli oli valmis ja takaisin laatikossaan. Sittemmin olen riisunut pois yhdet jouluvalot kuistilta (koska rupesin nuukailemaan paristojen kanssa) ja sinisen kamarin joululiinan (koska tarvitsin askartelu- ja ompelupöydän). Aion varmaan karsia pois loputkin joulukoristeet ennen loman loppua, koska Nuutinpäivä ehtii olla ennen kuin tulemme takaisin töiden alkamisen jälkeisenä viikonloppuna.

Aina joulun aikaan Estu-tädin peruja olevan klaffipiirongin kansi saa olla auki, koska sen takana on niin sopeva paikka seimiasetelmalleni. Nyt ryhdyin hyödyntämään klaffipiironkia myös  perinteiseen tapaan, kirjoituspöytänä. Tälläkin hetkellä siinä on levällään keskeneräinen kirje Millanille. (Edellä mainittu lahjapalapeli oli muuten joululahja häneltä. Millan tietää, että olen heikkona sudokuihin, ristisanoihin ja palapeleihin, so. ongelmanratkaisuihin.)

Lukemisen, samaristikoiden ja palapelin lisäksi olen käyttänyt vapaa-aikaani  mm. sukkien parsintaan. Jemmaan oli kertynyt iso muovikassillinen risoja sukkia, joista osan raakasin lavan uusintaan. Tahtoo sanoa, että sellaiset sukat, joita oli jo moneen kertaan parsittu ja/tai joissa oli isoja reikiä ja muutenkin kulumia, siirsin sivuun. Niistä leikkasin lavat pois, jotta sittemmin neulon uudet lavat uusiokäyttökelpoisiin varsiin. Minulla ei ole nyt mukanani sen enempää sukkalankoja kuin neulepuikkojakaan, joten pakkasin varret jo kassiin muiden loman lopussa mukaan otettavien joukkoon. Olen ottanut tavaksi niin Kanttorilassa kuin työasunnossakin viikon tai viikonlopun aikana kerätä isoon kassiin kaikkea kuskattavaa, ettei lähdön hetkellä unohdu tai tule kiirus. 

Sen verran tänään olen pihalla käynyt, että hain pyykkejä sisälle, vein niitä mattoja tuulettumaan ja kävin tyhjäämässä bokashiastian kasvihuoneeseen istutuslaatikoihin. Siinä samalla satuin bongaamaan kuistille unohtamani kaljamäskit. Kun tapanina pullotin toisen erän joulukaljaa, jemmasin mäskin kahteen pakastusrasiaan tulevia leipätaikinoita varten. Vein rasiat pihalle jäätymään... No, onneksi tässä ei ole suojasäitä ollut, joten jäässä olivat vielä. Toisen rasian siirsin pakastimeen, mutta toisen jätin jääkappiin sulamaan. Jos vaikka perjantaina vielä leipoisi saaristolaisleivän muunnelmaa. 

Kävin minä vielä kurkkaamassa lintulaudallakin, että ovatko lintuset saaneet nokittua omenapuuhun sitomaani "rasvakuppia". Olivat. Olin sekoittanut sulatettuun kookosrasvaan auringonkukan siemeniä, vähän seesamin- ja pellavansiemeniä ja kourallisen murskattuja maapähkinöitä. Ennen lähtöä kannattaa varmaan tarjota seuraava kupillinen. Mies haki kaupasta lisää kuorittuja auringonkukansiemeniä. Siemensäiliöiden täyttämisen lisäksi voisimme vielä ladata talipallosäiliöön pari palloa lisää ja ripustaa seuraavan talimakkaran hakattavaksi, niin eiköhän erikokoiset linnut täällä pärjää taas arkiviikon poissa ollessamme. 

Näin ajatuksen tasolla jo valmistaudun loman loppuun, mutta vielä kuitenkin nautitaan vapaa-ajasta ja ennen kaikkea omasta rauhasta. 

Uutta armon vuotta

 Vuoden ensimmäinen päivä oli jo pitkällä, kun vaihdoin yöasusta oloasuun. Enkä ole nokkaani ulos pistänyt, vaikka päivännäköäkin olisi ollut. Aloitin vuoden lopettamalla keskeneräisen kirjan "Heräteostona hevonen", kuuntelemalla pari jumalanpalvelusta ja parsimalla muutaman sukan. Aika hyvin se ehkä kuvastaa sitä, miten viime vuosi meni. Kirkossa ei käyty livenä montakaan kertaa. Jouluaamuna ensimmäisen kerran koko syksynä. Kirjoja olen muistaakseni lukenut useammankin. Miksen ole pitänyt siitä kirjaa? Ainakin paksu nippu Terry Pratchettin kirjoja on ollut uusintana. Ja käsityöt ovat luonnollisesti olleet edelleen ohjelmassa. Päiväpeitto siniseen kamariin on tekeillä virkatuista sinivoittoisista afrikkalaiskukista, jouluksi tein sukat miehelle ja pojille (tytär sai joululahjasukkansa siskoltani) ja yksi erikoisempi käsityö (korjaustyö) odotti kesästä asti. Serkkuni kävi tuomassa  minulle äitinsä eli kummitätini tekemän vihkiryijyn, jossa oli pari koinsyömää(?) reikää. Ihan jouluksi sitä ei saatu seinälle asti, mutta välipäivinä mies kävi ostamassa rautakaupasta sille roikotinkepin ja asenteli ryijyn saman tien takanvierusseinälle. Alunperin oli ajatuksena sijoittaa se kunniapaikalle kaappikellon viereen, mutta ryijy on niin leveä, että kelloa olisi pitänyt siirtää, ja se olisi voinut olla liian iso riski.

Kunhan tuohon eteen saadaan joskus vielä kuskattua tyyliltään sopivampi kirjoituspöytä työpaikkkakunnan asunnosta, niin kyllä ryijyn siinä sitten kelpaa. 

Päättyneenä vuonna saimme useita kuolinsanomia. Näillä ikävuosilla on odotettavissa, että ne edelleen vain lisääntyvät. 

Työsyksy tuntui rankalta, ja koulullekin kantautui huolestuttavia uutisia tulevasta. Mutta paljon tapahtui myös hyviä asioita, jotka haluaisi mieluummin muistaa kuin niitä ikäviä. Mm. hyviä asuntokauppoja tapahtui lähipiirissä (esikoinen, sisko, tytär). Ja meillä autokauppoja... Päästiin eroon sitikalta ja ostettiin ooppeli.

Kannattaisi useammin kirjoitella asioita muistiin, eikä vain vuoden vaihteessa yritä muistella.

Jos oikein hurjaksi heittäydyn, saatan vielä toisenkin kerran kirjoittaa blogiin vielä tämän loman aikana. Jota on jäljellä viikon verran. 

Rauhallista Joulua

 Mihin syksy sujahti?

Lepuutan jalkojani aatonaaton touhujen jälkeen. Nousin kuudelta. Olin saanut automatkalla torkkua univelkoja pois, niin nyt on taas jaksanut. Aamukahvin jälkeen kokosin kuivumassa olleet koristellut piparit rasioihin. Seuraavana oli lasimestarin sillin vuoro, mutta kaljan pullotusta siirsin pitkälle päivään, että ehti paremmin ruveta kuhisemaan.

Kun käynnistin puhelimen, löysin parikin huolestuttavaa viestiä eilisillalta. Toinen oli keskimmäiseltä pojalta, joka oli potenut päänsärkyä ja väsymystä ja aikoi siksi siirtää tänne tuloa ainakin päivällä. Hänen piti alunperin ajella tänne tänään. Esikoinen tuli jo eilen kanssamme ja kuopus on huomenna tulossa.

Ruuanlaittopuuhien välissä kysyin keskimmäisen kuulumisia ja sain huojentavan vastauksen. Olo on jo parempi ja koronatestikin antoi suotuisan vastauksen, joten toiveissa on saada hänetkin tänne huomenna.

Koska en ehtinyt saada seurakunnan laatikkomyynnistä jouluruokia (soitin laatikkotilaukseni liian myöhään, eivät pystyneet ottamaan enempää tilauksia), niin tänään tein sitten itse lanttulaatikkoa ja pitkästä aikaa myös porkkanalaatikkoa, ja ihan ekaa kertaa kokeilin sen tekemiseen kaupan valmista porkkanasosetta. Sitä varten keittämääni kaura-ohra-riisisekoitusta tuli vähältä roveesti, niin ylimääräisen kaveriksi tein teriyakilohta ja -kasviksia, joita nautitsimme päivälliseksi. Lounas meni miehen iltamyynnistä löytämillä eineksillä (kirjolohikiusausta ja lasagnea).

Uunissa on tänään ollut em. laatikoiden lisäksi gluteenitonta leipää Millanille, kesäkurpitsakakku, karjalanpaisti, saaristolaisleipää (sitten kun sain kaljan pullotettua ja siitä mäskin taikinaan), täytekakkupohja punajuuripaistos ja lopuksi 15 joulutorttua.

Aika tiiviisti olen totuttuun tapaan viettänyt aatonaaton keittiössä. Tiskiä on tullut ja mennyt. Sen verran olen pihalla käynyt, että kävin ripustamassa yhdet jouluvalot kuistin tuntumaan. Ai niin, postilaatikolla tarttis vielä illan päälle käydä. Ja sen jälkeen taidan olla kypsä petiin.

Salin matto

Kun Millan kuuli antiikkikalustekaupoistamme, hän kertoi, että hänellä olisi kellarissa joutavana kalusteisiin sopiva matto, jos huolisin sen. Olen saanut häneltä aikaisemmin ihanat joulumatot Kanttorilan saliin. 

Kun tänään poikkesimme Millanilla kaffeella sieniretken jälkeen, hän oli hakenut mattokäärön valmiiksi kellarista. Vaihdossa hän sai takaisin Kanttorilaan aikanaan jättämänsä cd-tornin, jota hän voisi nyt hyödyntää kaiuttimen telineeksi. Hän on nyt pystynyt kuuntelemaan musiikkia, kun on rustannut cd-soittimen toiseen päähän taloa. 

Matto saa nyt hetken tuulettua. Sillä välin minun pitäisi siivota suppilovahveroita kuivuriin - ja tehdä sitä punajuuripestoa, ettei jää vain aikomiseksi. 

Talvitelat

 Syysloma hupenee luvattoman kovaa kyytiä. Jossain loman puolessa välissä kirjoitin listaa, mitä vielä pitäisi ennättää tehdä. Sain listan rastittua loppuun eilen - lukuunottamatta kirjaston kirjojen palauttamista. Omasta pihasta poistuminen meinaa ottaa lujille.

Olen sentään onneksi saanut aikaan enemmänkin kuin mitä listassa luki, muun muassa siivottua kasvihuoneen. Myös kasvimaa alkaa olla valmis talvea varten, kun olen nostanut perunat (sekä ainoan porkkanani) ja  istuttanut valkosipulia. 

Talviteloille laittaminen liittynee oikeasti veneisiin, mutta siitä on muodostunut yleistermi kuvaamaan erilaisia kesänpäättämistöitä. Venettä ei meillä ole, eikä tuskin hankitakaan (ainakin itse vastustan ajatusta hanakasti). Tätä Kanttorilaakaan ei tarvitse laittaa talviteloille, kun melkein joka viikonloppu täällä käydään talvellakin. Sen verran kuitenkin vielä pitäisi täällä sisälläkin valmistautua talveen, että viritän killerön tai pari. Iskin kylläkin jo pistokkeeseen sellaisen laitteen, jonka pitäisi äänellään pitää hiiriä loitolla. Vielä ei ole näkynyt pispanointia, Luojan lykky (tai siis kiitos, kas kun lykky tarkoittaa kotomurteessani neulesilmukkaa).

Eilisilta meni omasta erestänsä, kun hairaannuun ensin vitsi- ja sitten musiikkikirjan pariin. Niinpä tälle päivälle jäi mm. bokashiastian tyhjäys ja punajuuripeston tekeminen. Eilen keitin koko vähäisen punajuurisatoni, pienimmät etikkapunajuuriksi ja loput jäi jääkaappiin odottamaan jatkojalostusta. Pakko siellä kirjastossakin on käydä, palautusluukulla. Yksi kirja on tosin niin paksu, että saattaa joutua menemään omatoimisesti sisälle asti.

Vielä niistä antiikkikalusteista. Mies onnistui lomalle lähtiessämme ahtamaan pojan farkkuautoon molemmat nojatuolit ja pari pikkutuolia. Sohva ei mahtunut luukusta, niin se jäi vielä odottamaan kuskausta. Mutta autoon mahtui silti vielä mm. nypläystyynyni tykötarpeineen, muovilaatikollinen lankoja yms. Autonkorjaushommien lisäksi mies olisi pätevä myös vaikka muuttofirman ahtaajana.

Kohta nähdään, käynnistyykö auto niin kuin pitääkin. Jos remontti onnistui, niin huomenna palataan työmaakopille samalla (pojan) autolla, jolla lomille lähdettiinkin. 

Antiikkikalusteita

 Syysloma on jo ovella. Huomenna työpäivän jälkeen hurautamme taas viikoksi Kanttorilan kulmille. Laina-autolla. Tai siis. Mies vaihtoi hetkeksi pojan kanssa päittäin autoja, kun pojan autoon pitää tehdä vähän jarruremonttia. Loman aikana se mieheltä parhaiten onnistuu, kun miltei kaikki työkalut ovat Kanttorilassa.

Mies hoksasi, että nyt kun meillä on käytössä auto, jossa on vetokoukku, voidaan vuokrata peräkärry, jolla voidaan noutaa hinkuamani sohvakalusto.

Olisihan meillä omakin peräkärry, mutta siihenkin pitäisi tehdä jotain remppaa ja sitten katsastuttaa se. Ja kärry on Kanttorilassa. Ja olihan meillä vielä viikko sitten sellainen autokin, jossa on vetokoukku, mutta - ihme ja ylistys - se tekikin kauppansa. (Siis se kovan onnen sitikka, josta Millan sanoi, ettei Citroenilta temput lopu.) 

Mutta siis se kalusto. Kollega kysyi jotain viikko sitten, satunko tietämään ketään, joka olisi kiinnostunut antiikkisohvakalustosta, josta hän haluaa päästä eroon (ja tehdä tilaa uudelle sohvalle). Aloin kysellä siitä tarkemmin ja kun sitten näin kuvia, niin olin itse erittäin kiinnostunut. Olisi just presiis Kanttorilan miljööhön/miljööseen passeli.

Tiistaina kun muutenkin oli kulkua entiseen kotikaupunkiin, niin vuokrattiin kärry ja paluumatkalla haettiin kollegan kotoa kalusteet kyytiin. Nyt ne ovat väliaikaisesti täällä työmaakopissa odottamassa seuraavaa kärrykyytiä. Aika pienellä raivauksella saatiin mahtumaan, koska kalusto on sironmallinen. Olivat myös keviät nostella ja kantaa.

Kalustoon kuuluu myös pikkutuoleja, kolme ynnä yksi jalkavikainen, mutta en vielä ottanut niistä kuvaa. Otan sitten, kun ovat kaikin päässeet Kanttorilaan.

Lokakuun alun kukkaiskimara

 Vielä ennen pohjoiseen paluuta kiersin kännykän kanssa ympäri pihaa. Lämmin syksy (lyhyen kylmän jakson jälkeen) taisi villiinnyttää eräät lajit uuteen kukintaan. Ja jotkut jatkavat edelleen. Ja jotkut vasta aloittavat.