Riihen ulkoverhoilu

Edellisen, elokuun alun kirjoituskerran jälkeen  koulua on ehditty käydä jo kolme viikkoa ja syyskuu häämöttää. Puoleksi uuden ja lukumäärältään tuplaamtuneen luokan kanssa yhteiselon käynnistäminen ja uuden luokkahuoneen järjestely on työllistänyt ja syönyt voimiakin, niin etten ole alkuviikosta aina edes ehtinyt/ jaksanut töistä palattua kunnon pihakierrosta, häthätää kesäkukkien ja kasvihuoneen kastelua ja joinakin iltoina sinne kynttilän sytytys. 

Mies on sen sijaan ehtinyt poutapäivien ansiosta ahkeroida ulkorakennuksen ulkoasun fiksauksessa. 

Riihen seinien alaosissa on kuulemma ollut paikoin lahonnutta, jota on joutunut uusimaan ennen maalausta. 

Sopivasti tuosta seinustalta karsin alkukesällä tuoksuköynnöskuusaman kuolleita versoja, mies typisti niitä vielä lisää ja sai seinän maalattua siten helposti myös kuusaman takaa. Toivottavasti se alkaa taas kukoistaa. Myös Ruusurannan ruotsinköynnöskuusama oli kärsinyt viime talvesta niin, että luulin sen jo vallan menehtyneen, sittemmin sekin ilokseni nostatti versoa. 

Kultapallot ainakin toipuvat varmasti, vaikka nyt ovatkin lakoontuneet urakan alla. Mies sai hienoa jälkeä aikaan, vaikka päädyssä häiritsikin kukkapenkin alla olevasn maa-ampiaisten (?) pesän kuhina ja pörräys. Maali loppui kesken, takaseinien maalaus jatkunee ensi kesänä. 

Muistiinpanoja ja suunnitelmia tomaatin kasvatukseen liittyen

Ajatukset käylähtävät aina välillä tulevassa kesässäkin, josko Herra sellaisen jälleen soisi. Sitä (uutta kesää) varten olen tehnyt istutuksia ja kylvöjä, ja myöhemmin syksyllä aion kylvää ja istuttaa vielä lisää. 

Ensi kesää varten olen miettinyt myös kasvihuoneasioita. Tomaatin kasvatuksen ongelmia tänä kesänä ovat olleet ainakin latvamätä ja kasvuston homehtuminen. Niihin ongelmiin täytyy varautua ensi kesänä paremmin. Puutarhuri neuvoo, että tomaatin kasvualusta kannattaa paahteella suojata, ettei multa pääse kuumumaan liikaa. Se on yksi syy, joka hankaloittaa hivenaineiden imeytymistä ja siten voi aiheuttaa latvamätää. Niinpä täytyy muistaa ensi kesänä levittää ainakin ruohokatetta tomaattien juurelle. Toki tasainen kastelu pitää myös muistaa. Sen takia harkinnassa, ettei mentäisikään ensi kesänä festareille peräkkäisinä päivinä, jotta välipäivinä ehtisi ja muistaisi huolehtia kasvihuoneesta. 

Homehtumisongelmaan ratkaisuksi aion kokeilla harvempaa kasvustoa. Se toteutuisi ensinnäkin siten, että istutan muutamia lajikkeita ulos (Outdoor girl, Evakko ja Vienatar). Paikaksi niille aion järjestää tilaa jasmikkeen eteläpuolelta. Sieltä pitää raivata mäkimeiramia - ja juolavehnää - pois ja keksiä jokin tukirakennelma. Toiseksi ajattelen viedä Ruusurannan kasvihuoneeseen enemmän taimia kuin tänä kesänä. Siellä on pidempi kasvihuone kuin Kanttorilassa. Vaikken ole päivittäin käynyt siellä hyysäämässä, niin kaikkein surkeimmat taimet ovat siellä kasvaneet komeasti satoisiksi. "Potattomat"-lajike alkoi jopa kypsyttää satoa nopeammin kuin Outdoor girl, joka yleensä on ollut ensimmäinen. Kolmanneksi voisin  vähentää varkaita enemmän kuin viime vuosina, enkä antaisikaan jokaisen taimen tehdä sivurunkoa. 

Muistin tueksi vielä pari asiaa:

Pastel sleeves on se lajike, joka tekee pitkulaisia hedelmiä, tällä hetkellä näyttää, etteivät ne tulekaan punaisiksi. Olen koettanut pitää silmällä kypsyysastetta tunnustelemalla. 

Dr. Carolyn on kärsinyt tänä vuonna ainakin siitä, että sen versot ovat yltäneet seinään (kennomuoviin) asti, ja auringon puolella kosketus on polttanut jopa sen kukinnot. Uusi sijoituspaikka sille ensi vuonna. 

Tällä hetkellä minulla on ollut kasvatuslaatikot kolmessa rivissä, ensi kesänä voisin tyytyä kahteen riiviin ja silläkin tavoin luoda paremmat kasvuedellytykset joka taimelle.