Pääsiäisen kirkas aamu koitti

 Kylläpä pihalla alkoi nopeasti lumi huveta. Eilen oli vähän esillä rönsytiarellan lehtiä, nyt samasta perennapenkistä oli paljastunut pari metriä lisää. Tänä aamuna oli jo myös ensimmäiset krookukset auki. Sietää ollakin, sillä perhoset jo myös lekuttelevat ympäriinsä ja jotain särvintä niidenkin pitäisi löytää. 

Nämä krookukset ovat keittiön kuistin juurella, mutta bongasin lisää postilaatikkoreittini varrella, vaikka siellä on vielä enimmäkseen täysi hanki. 

Kävimme pääsiäismessussa. Siellä oli kaikki muuten ihanaa ja upeaa, mutta sekin messu sitten aloitettiin ja lopetettiin sillä pääsiäisvirrellä, joka kuuluu inhokkeihini. (Voin minä sen paljastaakin, v. 84, joka monelle muulle lienee pääsiäisaamun "must".) Samoin kuin adventti- ja jouluvirsistä, myös hiljaisen viikon ja pääsiäisajan virsistä usein pitäydytään vain niihin vanhoihin tuttuihin. Ehkä se jopa on kirkkovieraiden enemmistön toive, vaan ei minun. 

Millan kysyi minulta perjantaina, olenko jo jotain pihalla päässyt tekemään. No nyt sain tehtyä yhden homman. Tosin tarvitsin vähän miehenkin apua ja sitten homma jäi vielä kesken. Mutta uuden kärhöportin urakka on kuitenkin hyvällä alulla. Tähän asti alppikärhö on kärhinyt pitkin rakkinetta, jonka alkuvuosina väsäsimme vanhan puutarhakeinun päädyistä, kupariputken pätkästä ja rimoista (=R.U.MA.) Se alkoi olla jo varsin hutera yhä suuremmaksi kasvavan kärhön painon alla ja viime talvenakin se kenotti vinksallaan. Liian matalakin se on, kun kumartamatta ei portista ole päässyt edes tällainen matala taakales. Päässäni oli kehkeytynyt ajatus tehdä uusi korkeampi portti kahdesta vanhasta joustinpatjasta. Nyt sitten aloin purkaa vanhaa porttia. Miestä ja rälläkkää tarvittiin yhden keinuputken katkaisemiseen, että sain pujoteltua kärhön kokonaisena päädystä irti. Uuden portin pystytyksen verran urakka jäi kesken. Odotellaan, että lumi ja routa sulaa. Toinen portin puolikas minulla oli valmiiksi kankaista riisuttuna, nyt revin toisestakin patjasta päälliset pois. Kunhan rautakanki pystyy maahan, hommaan  (pyydän mieheltä) jotkin putket/kepit, joiden varaan patjat voi pystyttää. Vielä on keksimättä myös, miten portin yläosa toteutetaan. Siihenkin tarvinnen miehen apua. 

Tänään tulee kahdeksan vuotta isän kuolemasta. 

Toisen päivän iltana

 Ajelimme pääsiäislomalle kiirastorstaina ehtien sopivasti perillä iltakirkkoon. Kiirastorstai on saanut minulle (ja muille sisaruksillemme) lisämerkityksen kahdeksan vuotta sitten. Isä kuoli kiirastorstai-iltana 17.4. 2014. Nyt sitten muistelemme isän kuolinpäivää vuosittain kahteen otteeseen, sekä kiirastorstaina että 17.4. Samaan tapaan kuin mieheni kanssa juhlimme hääpäivää sekä 17.5. että helluntaina. 

Mies jaksoi lähteä kanssani kirkkoon myös pitkäperjantain aamuna, vaikka edellisen päivän aamulenkin jäljiltä oli kuulemma lihakset vielä jumissa. Nyt kun urut eivät soineet, kuulin paremmin, että kyllä kirkossa muutkin laulavat kuin kanttori ja minä. 

Kävimme Millanin luona ja poikkesimme matkalla tervehtimässä hänen leskiäitiään, joka on tehnyt konkreettista surutyötä lajitellessaan miesvainajansa vaatteita ym. henkilökohtaista jäämistöä. 

Tänään olen pessyt koneellisen pyykkiä ja ehdin saada ne kuivana sisälle ennen kuin täällä alkavat kokot savuta. Muutamia virpojia on käynyt. Saimme näin virvoitusta kahden välivuoden edestäkin, kun viime sunnuntaina meidät virvottiin pohjoisen kodissakin kahteen kertaan.

Kevät on edennyt hitaammin kuin monena aikaisempana Kanttorilan vuotenamme (kesällä alkaa kymmenes Kanttorilan vuosi). Tänään tyhjäsin kasvimaalle tuhkat tonkasta, johon ne on talven aikana kerätty. Aamupäivällä oli vielä täysi hankikanto. Parista perennapenkistä pilkistää jokin nurkka jo paljaana. Alkavalle viikolle lupailtiin lämpenevää, ties kuinka vähiin lumi ehtii huveta ensi viikonloppuun mennessä. Paljoa ei puutarhassa ole vielä tekemistä eikä näkemistä, mutta sen ehdin huomata, että viime kesänä istuttamassani lehmuksen taimessa on yhä jäljellä vihreät lehdet.

Millanin taloasiat mietityttävät. Nykyisessä kodissaan hän kärsii sekä öljylämmittimen aiheuttamista sähköoireista että home- ja sisäilmaongelmista.  Hän on mennyt entistä huonompaan kuntoon ja on nyt ahdistunut suunnittelemaan terveemmän kodin hankkimista. 

Ilonpilkahduksia huolen ja surun keskellä

Viime aikoina sieltä täältä lähipiiristä on kuulunut ikäviä uutisia, niin viestejä sairauksista kuin kuolinsanomiakin. Millanin isä kuoli toissaviikolla. Kuolema ei tullut yllätyksenä, mutta nopeasti.

Oman surunsa ja kaikkien sairauksiensa keskellä Millan jaksoi lohduttaa ja rohkaista minua, kun eilen kerroin mieltäni painaneesta koulumurheesta. On suorastaan käsittämätöntä, miten hän jälleen kerran muutamassa hetkessä pystyi palauttamaan iloni ja toimintakykyni, sillä olin ollut kuin lamaantunut monta päivää enkä ollut oikein osannut iloita niistä monista erilaisista ilonaiheista, joita pitkin viikkoa kuitenkin oli ollut (esimerkiksi veljen hyvä ennuste sairaudessaan).

Kun sitten lähdimme Millanin luota, sain taas yhden ilonaiheen; parvi pulmusia pyrähti ajotieltä lentoon. Siitä on yli kymmenen vuotta, kun edellisen - ja ensimmäsen - kerran näin pulmusia. Minä otin valkoisten lintujen lehahduksen Taivaan Isän muistutuksena siitä, että hän on Pojassa puhdistanut meidät kaikesta vääryydestä.

Tänään löytyi kellarista yksi ilonaihe, kun huomasin siellä talvettumassa olleessa syyssyrikässä versoamista. Kannoin sen samantien valoon, annoin vettä ja tuoretta multaa. Viime kesänä syyssyrikkä ei ehtinyt kukkia, kun olin jättänyt sen talveksi niille sijoilleen puutarhaan.

Viikko sitten huomasin samanlaisen ilonaiheen 'Iron cross' -onnenapilassa. Kevään hurmaa.

Iso syy kiitokseen ja iloon on myös se, että mies on saanut yksin tehtyä keittiöremontin melkein valmiiksi. Pystyimme jo palauttamaan sähkölevy Millanille, kun hella on takaisin kytkettynä. Vielä ennen Kanttorilaan lähtöä perjantaina mies sai myös jääkaapin takaisin keittiöön.

Ja tämänpäiväinen iso ilonaihe on se, että parin tunnin kuluttua meillä on mahdollisuus tavata eräs vanha ystävä Eestin ystävyysseurakunnasta.

Ehkä olisi ihan aiheellista ottaa tavaksi kirjata johonkin vihkoon päivittäisiä kiitos- ja ilonaiheita, ettei yksittäinen harmi kasva mielessä suhteettoman suureksi ja lamaannuttavaksi mustaksi möykyksi. 

Päiväpeittoa siniseen kamariin

 Sen jälkeen kun viime keväänä saimme siskon kanssa valmiiksi isosiskon synttärilahjaksi isoäidinneliöistä virkkaa amme päiväpeiton, (olipa kauhea pitkä ja sekava sivulause) aloin sittemmin virkata sinisiä afrikankukkia seuraavaan päiväpeittoon. Kas kun saimme Millanilta sängyn Kanttorilan siniseen kamariin, niin siihen piti saada sopiva päiväpeitto. Urakka on nyt noin puolessa välissä.

Uusia kukkia syntyy automatkojen aikana ja telkkarin ääressä. Kyllä peitto jouluksi viimeistään valmistuu. Sängyn lisäksi kukkien langatkin on saatu, no ei Millanilta mutta hänen äidiltään. 

Talvilomaviikko loppupuolella

Vielä loman aikanakin ehti sadella lisää lunta, mutta eivät silti taida enää tästä kinokset kasvaa. Aikalailla samoihin mittoihin päästiin kuin viime talvena. 

Kun sain eilen tehtyä uuden istumajärjestyksen luokalleni, niin kaikki tärkeimmät aikomani hommat olen saanut lomalla hoidettua - paitsi että pitäisi minun laatia istumajärjestys myös 5.-6.lk:n oppilaille musiikin ja kuviksen tunteja varten, jotka pidän heille omassa luokassani. Yritin eilen, mutta en saanut tehtyä. Jäi sen verran vaivaamaan, että he tulivat uniini. 

Sunnuntaina tulee täyteen kaksi viikkoa kahvittomuutta. Paitsi että olen tänä aikana juonut puoli kuppia kahvia. Kyläilimme keskiviikkona siskojeni luona, niin sallin itselleni sen verran juhlan kunniaksi. Koetan nyt paaston ajan kuitenkin olla muuten kahvitta. Töissä ollessa se on helpompaa, kun ei siellä muutenkaan ole juuri aikaa kahvitella, mutta nyt lomalla lakkoilu on tuntunut psyykkisesti haastavalta, vaikka fyysisiä vieroitusoireita ei enää ole (toki päänsärkyä, mutta siihen on muitakin syitä). En halua pääsiäisen jälkeenkään palata vanhaan kahvinjuontitahtiin, sillä vatsani on selvästi ollut kiitollinen lakosta. Yritän lakon jälkeen pitäytyä yhdessä  päiväkahvikupillisessa. 

Ajatuksenani on tehdä huomenna uuniin makaroni-suppislaatikkoa, jota otettaisiin loman lopussa mukaan pohjoisen kotiin - ynnä kaikenlaista muuta einestä pakastimesta, jotta on, mitä laittaa mikroon. Varmaan menee vielä jonkin aikaa, ennenkuin hella saadaan takaisin rempattavaan keittiöön.

Huomenna mennään kuitenkin myös  kyläreissulle Millanin luo. Viedään kauppa-asioita ja "kahvitellaan" - minä viljakahvilla, jota toinen rakas ystävä lähetti meille joululahjaksi. 

Talvilomaviikko puolessa

Päästiin viikoksi Kanttorilaan pakoon sonkaa ja ahtautta, joka vallitsee osakehuoneistossamme keittiöremontin takia. On pyykätty, ruokittu lintuja, tehty korjaushommia, mies omiaan ja minä omiani. Aloitin korjaamalla yhden rannekorun ja yhden keraamisen linnun, jonka tyhmyyksissäni pudotin takan päältä lattialle. Ompelukoneen ääressä korjasin kahteen takkiin vetskarin. Pojan tekonahkatakissa oli muutakin korjattavaa. Aukiratkotuista vetskarisaumoista pääsin vuorikankaan nurjalle korjaamaan ratkenneita kainaloita. Samalla vahvistin taskupussien reunasaumat. Itse vetoketjun ompelu olikin sitten haasteellisempaa. Kerran katkesi neula, ylälanka puolestaan useita kertoja ties miksi, mutta lopulta sain molemmat puoliskot kutakuinkin kiinni. Toisessa huushollissa mulla on sormustin, siellä täytyy vielä ommella muutamia pistoja käsin vetskarin alareunaan.

Äh, nyt alkoi tulla liian yksityiskohtaista sepustusta. Taidan topata tähän ja jatkaa lomakuulumisia tuohippuolin uudella postauksella, ettei taas juttu venähdä kohtuuttomasti. 

Jo viikko mellastusta

Viime torstaina 24.2. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuhoa, surua, pakolaisia, mutta myös urheutta, myötätuntoa, yhtenäisyyttä. Aika näyttää, mitä vielä tapahtuu ja mitä seurauksia tulee.

Samalla kun maailmalla on melskettä ja tuhoa, meidän asunnossamme on käynnissä myös pienimuotoinen melskaus ja tuho (lue 'purku'). Rivitalo-osakkeemme keittiössä on ollut alkuperäinen kaapisto jostain 60-luvulta. Ei minua sen ulkonäkö ole haitannut, mutta esim. vetolaatikoiden nihkeä kulku on syönyt kärsivällisyyttä. Olen myös alusta asti moittinut asunnon tunkkaista hajua, joka on ilmeisesti pinttynyt lastulevypintoihin eri huoneissa. Mies etsi pitkään netistä käytettyjä keittiökalusteita, joita onkin yllättävän paljon tarjolla ympäri Suomea. Yhtä kalustoa yritimme päästä katsomaankin, mutta varaston numerolukko ei toiminut. Se kalusto olisikin mielestäni ollut liian hieno, kallis ja turhan suuri. Nyttemmin löytyi sopivan läheltä sopivan edullinen ja sopivan ikäinen vaihtoehto, jonka kaapeista osaa mies onkin juuri noutamassa - samalla kun vei peräkärryllä kaatopaikalle edelliset kaapit. Mies on pitkin viikkoa jatkanut keittiön purkamista sillä välin, kun olen ollut töissä. Maanantaina jääkaappi, mikro ym. tuikitähteellinen siirtyi työhuoneeseen, joka toimittaa väistökeittiön virkaa. Eilen lähti sitten tiskipöytä ja tänään viimeisetkin, kattolamppu ja liesi. Tiskit hoituu kylppärissä, ja liettä ei nyt vain käytetä. Onneksi on kattilallinen hernekeittoa, ja mikro.

Kaapiston myyjän oman keittiön purku ja remontti piti tapahtua viikonloppuna, mutta se viivästyi hiukan (siten että ensimmäiset kaapit olivat tosiaan tänään haettavissa). Joten tuskin meidän keittiömme uudistuu ennen perjantain lomalle lähtöä, vaikka mies aikaansaapa onkin. Katon ja lattian laittamiseen menee kuitenkin ensin jonkin aikaa. Sitten voikin olla jo loputkin kalusteet haettavissa.

Itse olen ollut tämän viikon huonolla hapella. Viime viikolla alkaneet vatsavaivat pakottivat minut sunnuntaina päätökseen jättää kahvinjuonti toistaiseksi. Ajattelin, että se olisi tällä kertaa samalla minulle sopiva tapa paastota. Maanantai oli pahin päivä vieroitusoireiden suhteen. Välillä päänsärky aiheutti jo oksetuksen tunteenkin, mitä se ei ole aikoihin tehnyt. Migreeni ei ole vaivannut sitten vaihdevuosien alkamisen. Tädilläni oli sama juttu, mutta hänen migreeninsä oli paljon pahempi kuin omani konsaan. Ylävatsan turvotuksen tunne on helpottanut ja voimatkin ovat alkaneet palata. Tosin päiväunet olen nukkunut joka päivä töiden jälkeen. Päänsärkyä on edelleen, mutta tämänpäiväinen voi hyvin olla niska-hartiaperäistä, liittyen ehkä repunkantamiseen ja virkkaamiseen.

Kohta miehen pitäisi tulla. Hän herätti minut sohvalta soitollaan vajaa tunti sitten kertoakseen olevansa ruokakaupassa ja tulevansa sieltä päin kotiin.

En halua  julkistaa kuvia tästä sekamelskasta enkä edes tyhjästä keittiöstä, sillä kaappien taustat eivät ole mikään siisti näky.

Lomaa odotellessa...