Myöhäinen kevät

Jossain vaiheessa huhtikuussa lumien sulettua oli ainakin yhtenä viikonloppuna yksi lämmin päivä, jolloin lopulta rapsuttelin perennapenkeistä roskat. Mies on sitten muuten huolehtinut pihan tyhjäämisestä ja haravoinnista, kun hänellä on ollut sitä pölli- ja risusavottaa. Nyt se on risujen osalta jo hyvällä mallilla, pölliurakkaa piisaa kenties koko kesäksi.

Näillä säillä ei ole pahemmin viemistänyt pihahommiin. Mutta vappu oli poikkeus säiden suhteen, kahdessakin mielessä. Tavallisesti vappuna tulee räntää tai vettä. Nyt sattuikin vapulle tähän mennessä lähes ainut ulkoleikkipäivä.

Otin silloin urakakseni kanadanpiiskun ylöskaivuun, se kun on nyttemmin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Sain siten tilaa navetanpäätypenkkiin muille lajeille. Ja samalla kaivoin pois aika tavalla myös juolavehnää. Jotain muuta pienempääkin ehdin pihassa hommailla, ja sitten käytiin miehen kanssa vielä mutka Ruusurannassa. Meillä on aikomuksena ostaa se pois Millanin vaivoista. Vein tontille myyräkarkottimen, tyjjäilin kasvihuoneessa kasvatusastioita, tutkailin kotilotilannetta ja kierrettiin takamarkilla etsimässä tontin rajapyykit.

Tänä viikonloppuna olen taas vähän edistänyt puutarhatöitä, vaikka käytiin eilen kyläilemässäkin Millanin luona. Tein kohopenkin, kylvin porkkanaa, persiljaa, härkäpapua ja jotain salaattilajeja. Istutin veljeltä saamani ja esikasvattamani ilmasipulit porkkanoiden liki, samoin purjon rääpäletaimet.

Tänään oli oikein mukava kirkkoreissu, kun kirkossa oli paljon nuoria. Kirkon jälkeen olen jatkanut kevätpuuhia lähinnä sisällä.

Monien lajien esikasvatus on jäänyt paljon tavallista myöhemmälle. Tänä viikonloppuna kylvin kokeeksi kuitenkin esikasvamaan kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua, tuoksuhernettä, kyssäkaalta, lehtikaalta ja talvikynteliä. Lisäksi laitoin purkkeihin auringonkukkaa, valkoista Galahad-ritarinkannusta, sininataa, lamopinaattia, ruusupapua ja pari omakeräämää siementä tarhavarjohiippaa. Nyt on samettikukat ja kirjokakkarat koulittuna. Viime kesänä en onnistunut kirjokakkaran suorakylvössä, niin päätin kokeilla esikasvatusta. 

Kuistilla on vilpoisessa tarhaverbenaa itämässä. Tänään kylvin kanadanpiiskun tilalle kehäkukkaa ja eilen kamomillasauniota. Navettapenkin reunaan kylvin loput Schneeball-kaukasianpitkäpalon siemenet.

Kasvihuone on yhä siivoamatta. Alkavalle viikolle povataan yhä viileää ja yöpakkasia, joten ei kasvihuoneeseenkaan ole tomaateilla mitään kiirettä. 

Etanantorjunta alkoi jo

Ensimmäinen puutarhaviikonloppu. Puutarhakauden tämänaamuisessa jaksossa alettiin siivota perennapenkkejä, niin siitä sain minäkin pontta aloittaa. Kyllä minä niiden päälle jo katselin eilen töistä tullessa.  Millanilta saamani käsiharava on siinä puuhassa oiva työkalu. Sulimmat ja kuivimmat perennapenkit sain käytyä läpi alustavasti. Mukana kulkivat myös sekatööri ja "rikkalapio" (kapeateräinen käsilapio, jota käytän rikkakasvien irrotteluun juurineen.) Muutaman kerran penkoessani yhytin etanan, kotilon tai etanan munia. Ne kaikki saivat tylyn lopun. 

En malttanut pysyä poissa myöskään kasvimaalta. Kaivoin sinne pari "ojaa", joihin tyhjäsin talven aikana täyttyneet bokashista got ja peittelin mössön mullalla.

Sitten katselin kurkkupenkkikehikon päälle. Rakensimme sen miehen kanssa joitakin vuosia sitten vanhoista navetan lattialankuista. Minua alkoi taas häiritä se, että kehikko on aurinkoon nähden väärässä asennossa jättäen varjoonsa ison maaläntin. Päätin purkaa kehikon ja arvelin, että samalla poistuu etanoilta yksi merkittävä suojapaikka. Aivan oikein, penkin reunamullassa lankkuja vasten oli siellä täällä läpikuultavia etanan munia. Kävin hakemassa niiden keruuseen astian ja muovilusikan. Jälleen pari pientä kotiloakin löytyi murskattavaksi yhdessä munien kanssa.

Toinen kehikko, vähän sirompi ja matalampi jäi vielä kasvimaalle. Taidan senkin poistaa tuonnempana. 

Puutarhassa puuhailu vei heti taas mukanaan. Siinä samalla kehkeytyi ajatuksia tämän kevään kylvöistä sun muista tulevista askareista. Materiaalia olisi taas kohopenkkiinkin, roveesti ainakin risusydämeen. Alustavasti suunnittelin paikkaa sellaiselle melkein keskelle kasvimaata.

Ensimmäiset krookukset ovat kukassa. Nokkosperhonen näytti viihtyvän kaadetun koivun kannolla, joka oli märkänä mahlasta. 

Juhlavalmistelua

Hautajaiset olivat viime sunnuntaina, palmusunnuntaina. Ihan kaikki mummun rakkaat eivät päässeet paikalle, mutta oli meitä silti koolla lähes neljäkymmentä. Tänä sunnuntaina kokoonnutaan täällä Kanttorilassa pienemmällä porukalla, kun meidän lapset ja minun sisarukseni tulevat viettämään pääsiäistä ja synttäreitä. Meiltä on jäänyt pitämättä jo neljät kuusikymppiset pelkästään sisaruspiirissämme, paikataan sitä nyt vähän samalla. 

Pääsin hiljaisella viikolla joka ilta kirkkoon, lisäksi pitkäperjantain sanajumalanpalvelukseen. Mutta huomisen pääsiäispäivän messu jäänee nyt väliin. Siivoukset ovat valmiina, mutta tarjottavien kanssa on vielä valmistelemista

Ruumiillista surutyötä

Tuntuu, että niitä tulee nyt trusapäin, suruviestejä. Nyt me olemme miehen kanssa molemmat täysorpoja, kun anoppi kutsuttiin kotiin myöhään lauantai-iltana. Tätä tiedettiin odottaa, jo ennen edellisiä hautajaisia. Kuten vihjasin jo aiemmassa tekstissä.

Vaikkei suruviesti ollut yllätys, kyllä se silti haikeaksi veti. Sunnuntain selasin hautajaisvirsiä, jopa kirkon penkissä. Sitten selasin myös mummon tekstejä. Anoppi oli ahkera kirjoittamaan, muun muassa muistelmansa ihan kansien väliin. 

Mies on jatkanut koivusavottaa, minäkin siellä olen itseni hiestyttänyt risuja pätkien ja pois jaloista kanniskellen. Jonkinlaista surutyön korviketta saattaa olla miehelle tuo raataminen. Minä mietin noita koivuja. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän, sisältä lahoja vaikka joka kevät silmuista avautui hiirenkorvia. Vaikka sen tiesi jo muutaman vuoden ajan, että ne pitäisi kaataa, ennen kuin itsekseen rysähtävät omia aikojaan, niin ei olisi millään raaskinut. 

Nyt on kuulunut tuolta julkkissaraltakin taas useampia kuolinuutisia, mm. Jungner, Taanila ja KD:n entinen kansanedustaja Leena Rauhala, johon sain itsekin tutustua KD Naisten toiminnassa. 

Saha soittaa ja iskee kirves ynnä oksasakset purevat

Lupasin yhdelle oppilaalleni, että hiihtoloman aikana käyn hiihtämässä. Lupaus on yhä lunastamatta ja voi jäädäkin. Keksin tänään korvaavaa liikuntaa. Mies on huudattanut moottorisahaa nyt jo toista päivää, viimeisetkin pihan lahot koivuvanhukset ovat nyt nurin. Risusavottaa niiden kanssa riittää minullekin. Ja hangessa kahlaamista. 

Tienvieren suurimman koivun viimeinen haara oli niin laho, että se kaatui liian aikaisin ennen kuin mies ehti sitä ohjata. Niinpä se rysähti sinne, minne ei pitänyt, mennessään sivalsi saskatoonia ja vielä pahemmin se kohteli Latvian matalaa. Kirsikkapuusta halkesi useampi paksu haara. Puu oli saanut kasvaa rehottaa omaan tahtiinsa, nyt sitä karsittiin, vaikkakin hallitsemattomasti. Aika näyttää, mitä siitä seuraa. Mutta ajattelin säästää Millania yhdeltä murheelta, enkä kerro hänelle, miten hänen istuttamalleen kirsikalle kävi. Yritin sanoa miehellekin, ettei puhuta siitä Millanin kuullen. Saa nähdä, muistaako hän pitää suuns kiinni. Katkoin osan kirsikan revenneistä oksista ja jätin ne hangelle pupuja varten. Jos tuo puu tuosta tokenee tekemään satoa, niin voi olla, että nyt sitä taas yltää suojaamaan linnulta. 

Toisenkin puunrungon kanssa tuli häihäräppiä. Pihlaja sai osumaa, samoin joustinpatjojen rungoista kasattu kukkaportti, joka oli mennyt taas lysyyn. Taannoin oli lumi painanut sen luokalle. Silloin se nousi  takaisin, että bojoing vain, kun tyhjäsin lumen sen päältä. Mutta nyt tarvittiin oksasaksia ja kahta sorttia sahaa, ennen kuin portti ponnahti pystyyn paksujen oksien alta.

Kuvista näkee, millaiset säät ovat vallinneet lomalla. Ei ole minua eikä sisähommiani haitannut. No, tänään en ole vielä paljoa ehättänyt tuvalla touhuta. Virkkasin muutaman afrikankukan trikoomekkoni tahrojen peitoksi ja keitin pakastimentyhjäyskeittoa (keitinlientä, tomaattia, tomaattimehua, lehtikaalta, härkäpapua, pensaspapua, basilikaa, persiljaa, hapankaalta ja revittyä tofua, ynnä muutama pottu).

Kastelin risusavotassa jo kahdet toppahousut, siis lumessa kahlaamalla. Jos jommat kummat ovat ehtineet kuivua, voisin mennä miehen kaveriksi risuja katkomaan ja raahaamaan risuaidan päälle. 

Tomaattipäivitys

Kysyin Millanilta, milloin hän on tavannut aloittaa tomaattikylvöt. Hän vastasi, että runkotomaattien osalta 28.2. Niinpä minäkin päätin kokeilla, helmikuun viimeistä päivää, joka tänä vuonna onkin 29.2. Olin ostanut tuollaisen tomaattien minikasvihuoneen, johon nyt sitten kylvin pari siementä kutakin lajiketta. 

Kasvihuonekaupan yhteydessä sain lupauksen ilmaisista siemenistä, jos lähettäisin mainoskäyttöön valokuvan pystytetystä, käytössä olevasta kasvihuoneesta. Sillä minulla on nyt sitten muitakin lajikkeita kuin iänikuista Money makeria.

Viime vuonna jo kokeilin kylvää yhden siemenen kutakin valitsemaani lahjalajiketta, mutta silloin Blue Pitts ei itänyt. Nyt kylvin tuplat muista paitsi Kudesnikista. Vaikka siinä on A-vitamiinia (tai juuri siksi), se ei maistunut kovin hyvältä. Jo mainittujen lisäksi minulla on nyt itämässä Pastel Sleeves, The Trace of a Flying Dragon, Dr. Carolyn ja Buffalo's Heart. Minä nyt kylvin kaikki samalla kertaa, kirsikkatomaatinkin (Dr. Carolyn), kun kerta nuo kaikki pelletit piti kerralla turvottaa. 

Kuutentoista turvepellettiin mahtui sitten muutakin, yksi Money maker (kun siemeniä yhä piisaa), viimeinen Balcony yellow ja kolmeen pellettiin talvikynteliä. Nyt vasta hoksasin, että olisin voinut laittaa samaan lootaan myös tomatilloa, mutta sille olisi kuitenkin niin vähän käyttöä, että taidan jättää tänä keväänä väliin. 

Laatikko saa nyt olla jonkin aikaa (itämiseen asti) lämpömaton päällä.

Vintin ikkunalla oleville Outdoor Girl -taimille piilotin tänään ruukkuihin vähän tomaattilannoitetta. Olisi ollut helpompi laittaa sitä valmiiksi ruukun pohjalle koulimisvaiheessa vaan enpä silloin hoksannut. Nyt tökin paksulla kudinvartaalla ruukkujen reunamille koloja, joihin varistelin teelusikalla nokon ravinnetta. 

Lomanviettoa

Samoihin aikoihin, kun maailmalta kuului viesti toisinajattelijan kuolemasta naapurimaan vankeudessa, saimme kuulla muitakin suru-uutisia vähän lähempää, kun parikin iäkästä uskon veljeä, Kalevi ja Esko, oli kutsuttu kotiin - toinen tosin jo marraskuussa, mutta nyt vasta luimme muistokirjoituksen Shalom-lehdestä. Toiselle leskelle soitin ja toiselle lähetin muistamiset postitse. 

Meni muutama päivä ja putosi taas pommi, kun yhdellä sisaruksista saattaa olla syöpä levinnyt. Ja sitten kuultiin, että pikkuserkkumme on menehtynyt nopeasti edenneeseen sairauteen. 

Tällaiset viestit kuuluvat tähän ikään, ei sille mitään voi, mutta ei siihen vain totu. Täti kuitenkin sinnittelee, kuten anoppikin, vaikka molemmille jo saattohoitoa on ehdoteltu. 

Nyt kuitenkin vietän hiihtolomaviikkoa ja tekemistä piisaa, ettei ehdi surra eikä murehtia. 

Aloitin loman lukemalla 480-sivuisen kirjan, jonka olin varannut kirjastosta ja jonka juuri sopivasti ennen lomaa sieltä sain. 

Toinen urakka oli mullanvaihto, jonka siirsin viime keväältä tulevaan. Samoilla sotkuilla sitten koulin eilisiltana lisää taimia. Tomaattikylvökokeiluni koulin jo aiemmin, sitten keijunmekot ja nyt oli vuorossa orvokit ynnä muutama narsissitupakka, purjo ja ruotiselleri. 

Tälle lomalle ei ole suunnitelmissa juurikaan matkustelua. Mies kylläkin ajeli tänään jatkamaan lattiaremonttia asunto-osakkeessa. Itselläni mielessä aloitella raivailu. Haaveenani on kutsua pääsiäissunnuntaiksi lapset ja sisaruksia tänne kylään, niin sitä varten olisi hyvä jo pohjustaa siivousta. Esimerkiksi ompelemalla pois tieltä muutamia keskeneräisiä projekteja. 

Lomaviikon loppupuolella ehkä jatkan kuitenkin multasotkuja sen verran, että kylväisin tomaateista runko- ja pihvitomaattilajikkeita. Toistaiseksi kasvilamppu on ajastimen avulla palanut aamuin illoin, mutta maaliskuussa ei ehkä enää tarvita lisävaloa kylvöille. 

Pakkasjaksot ovat toivon mukaan jo takana. Eilen kirkkoon mennessä oli liukasta (miehellä oli potkukelkka apuna ja minulla liukuesteet kengissä), mutta tänään kirjastossa käydessäni melkeinpä kahlasin sohjossa.