Rutiinit

Murehdin taannoisessa kirjeessäni Millanille, että pitäisi varmaan minunkin joinkin suunnitella ajankäyttöäni, vaikka vapaalla olenkin nyt vielä vuoden päivät. Nyttemminkään en ole itselleni mitään aikataulua - saati LUKUJÄRJESTYSTÄ - laatinut, mutta olen rauhoitellut mieltäni toteamalla, että onhan minulla ajankäyttösuunnitelma: niin kauan kuin kesää piisaa ja maa on sulana, teen puutarhahommia. Sitten kun laidunkausi päättyy ja siirrytään sisäruokinaan, rupean askartelemaan ja ompelemaan. Lukeminen on mulla ollut ohjelmassa nyt kesälläkin. Tällä hetkellä menossa A. Christien Kissa kyyhkyslakassa (älköön kukaan paljastako murhaajaa!)
Ompelemisesta puheen ollen: käytiin ostamassa tänään paikalliselta helluntaikirppikseltä polku-Singer, jonka jo viime viikolla bongasin, mutta jota emme tandemin kyydissä pystyneet kuskaamaan. Se tuli tänään autokyytillä samalla, kun vietiin kirppikselle vintiltä pois jaloista käyttämätön suihkukaappi. Viime viikolla lupasivat sellaisen huolia myytäväksi. Olin päättänyt, että jos polkukone on vielä viikon perästä myymättä, niin sitten ostamme sen. Saimme vielä kaupantekijäisiksi yhden sadevesitynnyrin lisää (sekin on jo täynnä viimeisen ukkoskuuron ansiosta).
Mutta tuskin tätä Singeriä käytän varsinaisesti ompelemiseen - tällä hetkellä se palvelee tietokonepöytänä - vaan meinaan kuskata sähkökäyttöisen ompelukoneeni kaikkine tykötarpeineen tänne Kattorilaan ensi talveksi.
Mitä tulee rutiineihin, niin onhan niitä tuossa puutarhanhoidossakin. Vähintään kerran päivässä, yleensä aamulla, kierrän kasvihuoneessa pölyttämässä tomaatinkukkia. Kastelu on toinen välttämätön rutiini, riippuen säistä, sen teen iltaisin, koska aamulla nukun niin myöhään, että lämpö on jo ehtinyt nousta liikaa, jolloin haihtumista tapahtuu turhan paljon. Kitken tuolloin tällöin, yleensä päivittäiskierrosten yhteydessä nyhdän jokusen peltoemäkin, pihasaunion, suolaheinän ym. rikkakasveiksi laskettavia. Eilen vielä laittelin herneille tukikeppejä johtoajatuksena "parempi myöhään kuin ei milloinkaan". Sadonkorjuu laskettaneen myös puutarhahoitorutiineihin. Päivittäisten salaatti- ja ruokavärkkikeruiden lisäksi olen kerännyt kuivumaan oreganoa, tilliä, ranskalaista rakuunaa ja vähän minttua. Eilen keitin taas "roskaruokaa" eli punajuurien naateista keitettyä keittoa, jota lisähöystin lehtikaalilla, -mangoldilla ja -sellerillä sekä lipstikalla, valko- ja ruohosipulilla. Olen harventanut punajuurta vähin erin sitä mukaa kuin olemme saaneet poisharvenettua syötyä, kuten olen jo aiemmin kertonut.
Hei! Aurinko alkoi paistaa! Painun pihalle. Voisi ottaa vaikka hetkeksi taas muovin pois eilen kuivumaan ripustamiltani matoilta.

Sukulaisseuraa ja tiistain touhuja

Tänään aamulla oli sopevan viilakka sää, mutta äkkiä se siitä taas lämpeni. Välillä ukkosti ja satoi, mutta kohta taas sen jälkeen alkoi hiostaa.
Saimme pitää tänään taas vieraitakin Kanttorilan kulmilla, kun siskoni kävi miehensä kanssa katsomassa tälle työpaikka-asuntoa tuosta naapurikunnasta. Sisko toi tuliaisiksi munkkeja ja pussillisen herneitä ja sai puolestaan kotiin viemisiksi kesäkurpitsan ja kasvihuonekurkun. Sisareni oli ties kuinka mones, joka ihasteli ja ihmetteli mustia tarhaorvokkeja, joiden siemeniä sain toissavuonna Millanilta. Niistä en nyt tähän hätään löytänyt kuvaa, mutta sen sijaan muutama vanhempi kännykkäkuva.

Kellohunajakukan kukinta alkaa olla jo lopuillaan, kuvanottoaikaan vielä kukoistuksessaan. Se on pölyttäjähoukutin. Kylvin sitä keväällä sen kohopenkin päähän, johon myöhemmin istutin avomaankurkkua.

Viheliäistä vuohenkelloa yritän pitää aisoissa mm. noukkimalla sitä ahkerasti maljakkoon. Kukinnan jälkeen koetan ehtiä katkoa kukkavarret kompostiin ennen siementen kypsymistä. Yksi ruusumalvan oksa taittui perennapenkissä, mutta mukavasti nuput aukeilivat (ja tuoksuivat) maljakossa.

Liljat ovat nyt komeimmillaan, mutta tuo kuva on otettu jo viime viikolla, kun ne vasta aloittivat loisteliasta kukintaansa. Toivon myöhemmin saavani tänne kuvia tämänhetkisestä kauneuesta.
Mutta otsikko lupailee jotain touhujakin. Olen nyt illan viettänyt lapion kanssa. Millanin tekemästä kivikkopenkistä (joka oli päässyt heinittymään) olen kaivanut ylös rikkoa, pisamakelloa ja jotain peippiä. Nyt täytyisi vielä palata työmaalle, kastella penkki ja sitten istutella kellot ja peipit takaisin. Rikon ja jonkin toisenkin kellojen seasta löytyneen kivikkolajin istutin jo paikoilleen. Samassa penkissä olevan rönsytiarellalle ja kevätkaihonkukalle tarttis jossain vaiheessa tehdä sama juttu, mutta vasta syksymmällä, jotta saan samalla viedä Millanille pitsimyssyä, kunhan hänellä on sille paikka rustattuna.

Ukkosluontoisia sadekuuroja

Olimme viikonlopun poissa Kanttorilasta, hengellisissä riennoissa. Oli tukahduttavan kuuma viikonloppu, kuten kaikki huomasivat. Säätiedotuksen mukaan "erittäin tukalaa hellettä". Kun sitten eilen illalla palasimme keskiyöllä ja kun kävin ensi töikseni tarkastamassa tilanteen kasvihuoneessa, totesin etten ollut antanut riittävästi vettä ennakkoon. Kaatelin saman tien sangolla vettä pahiten lotossa oleville tomaateille. Aamulla ne olivat jo tointuneet, mutta aamukierroksella (aamu? höpöhöpö, pääsin ulos vasta kymmenen jälkeen) näin, että pitkin pihaa kärsittiin kuivuudesta. Kantelin hieman ensiapua, mutta kiitos Taivaan Isälle, Hän on huolehtinut nyttemmin perusteellisesta kastelusta.

Sokerimaissi ja kesäkurpitsa Parthenon

Rouskuttaja

Toissapäivänä kun keräsin oreganoa kuivattavaksi, havahduin kuuntelemaan jostain läheltä kuulunutta rouskutusta. Kyykin vanerisen yrttilaatikon vieressä (josta levinnyttä oreganoa siis keräsin). Yhdistin rapinan äänen vaneriin ja päätin uskaltaa varovasti kurkistaa, millainen hirvitys levyn takaa paljastuu. Pyynnöstäni mies tuli ottamaan kuvan, vaikka hän aika tavalla ampiaisia pelkääkin.

Mies arveli, että se jauhoi värkkiä pesäntekoa varten. Miten noin pieni eläin saikaan aikaan niin hurjan äänen.

Lamopeikonkello

Eilen kävelytin miestä kameroineen Kanttorilan kulmilla. Olin edellispäivänä huomannut, että alkaa olla jo kiire, jos meinaa ehtiä saada lamopeikonkellon kuvaan.

Se on siitäkin viehko kellokukka, että pitää kumarrella ja kurkkia sen sisälle, jotta näkisi nuo merkilliset värit ja kuviot. Millan aikanaan vinkkasi salaisuuden jäljille.

Kirsikoita ja kesäkurpitsaa

Otsikko paljastikin jo kaiken olennaisen. Mutta josko silti taas muutteesta kirjoittaisin jokusen rivin.

Sosiaalisuudesta:
Olemme saaneet pitää kahdetkin vieraat täällä sen jälkeen kun palasimme Norjanmatkalta viikko sitten. Ensin tiistaina tulivat kesäkotiamme ja meitä katsomaan kaupunkikotimme naapurit (ja tyttäremme toiset kummit) motskarilla, he kun ovat molemmin kotoisin tuosta naapurikunnasta, jossa heillä on kesämökki. Heillä oli tuliaisina leipää ja herkullista kranssia naapurikunnan paikallisleipomosta. Istuimme kahvittelemassa ja praataamassa kunnes heille tuli kiire lähteä paluumatkalle ennen ukkoskuuroa.
Lauantaina poikkesi siskoni miehensä ja keskimmäisensä sekä koiran kanssa kotimatkalla sukuloimasta, lankomiehen sukulaisia olivat rookanneet ihan nokko heidän lapsuudenkodissaan. Siskon kanssa tehtiin tietty perusteellinen kiekka puutarhassa (niin kuin toki naapurin emännänkin kanssa). Maisteltiin suklaakirsikkaa ja lehtimangoldia, nimettiin, hypisteltiin ja nuuhkittiin kukkalajeja. Kasvihuoneesta annoin kasvihuonekurkun kotiin viemisiksi, ja muovipussiin pari penkistä karannutta ranskantulikukkaa. Miehet olivat sillä aikaa kiertäneet ainakin riihen ja vintin, lanko on ollut rakennusalalla. Meidän puutarhakierroksemme aikana mies oli saanut kahvin keitettyä, katettiin nisun lisäksi riisipiirakoita ja leipää päällysteineen, ja oli pöydässä päivällä keräämiäni herneitäkin, jotka nekin maistuivat. Heillä oli jäljellä vielä parin tunnin kotimatka, joten kahvien jälkeen halusivatkinjo päästä jatkamaan matkaa. Oli mukava saada pitää heitä täällä. Niin kuin muitakin sukulaisia ja ystäviä, joita kesän mittaan on käynyt jo neljät eri vieraat, joista kenestäkään ei muistettu ottaa kuvamuistoa. Kaappikellon tuojista sentään on todistusaineistoa.
Niin, ja mitä sosiaalisuutee tulee, niin olemmehan ehättäneet käydä taas Millanillakin kylässä. Tarkoitus oli alkaa talkoilla hedelmätarhan pohjan kaivuuta, mutta Millan oli lähestyvien ja väistyvien ukkoskuurojen takia niin huonossa kunnossa, että siirrettiin talkoot tuonnemmaksi.

Puutarhan antimista:
Edellämainittujen herneiden ja kirsikoiden lisäksi olemme syöneet omasta pihasta tietenkin salaatteja, lipstikkaa, tilliä ja persiljaa, mutta myös lehtikaalta, ensimmäisen kesäkurpitsan ja punajuurta. Annoin nimittäin punajuuren kasvaa alkukesän harventamatta. Aloitin harventamisen viime viikolla samalla kun tein kasvisborschia. Varmaan huomenna pitäisi tehdä taas punajuurinaattikeittoa, jotta saan harvennettua lisää. Ainakin parin keiton ainekset kahdessa punajuuririvissäni vielä on harvennettavissa.  

Pikaisesti lyhyesti pitkästä aikaa

Kasteluviritelmät olivat koetteella Norjan reissun aikana viime viikonloppuna (to-ma), kokeen tulos: vesi ei ollut kunnolla valunut pulloista. Olisi pitänyt sittenkin puhkoa neulalla tms. ilmareikiä pullojen pohjiin. Ensi kerralla sitten. Mitään katastrofia ei kuitenkaan ollut ehtinyt kehkeytyä, yksikään tomaatti, munakoiso tai kurkku ei ollut lotossa (= nuupallaan).
Reissusta aloin jo kirjoittaa matkapäiväkirjaa toiseen blogiini. 
Aina lyhyenkin poissaolon jälkeen puutarhassa ehtii tähän aikaan vuodesta tapahtua. Olin eri hyvilläni, että pioni ehti availla nuppujaan ennen lähtöämme. Kukinta alkoi olla ohi palattuamme.

Myös lamopeikonkellon kukkia ehdin käydä kurkkimassa jo viime viikolla. Ne toki jatkavat kukkimistaan (joten kuvallakaan ei ole kiirettä. En juurikaan enää vaivaudu itse räpsimään nololla känykamerallani kuvia, kun miehellä on paremmat laitteet ja taidot kuvaamiseen. Joku päivä tarttee viisata miehelle, missä lamopeikonkello lymyää.)
Nyt tutumaan. Joka aamu on armo uus, se on helppo huomata joka-aamuisella puutarhakierroksella.