Omenatarha

Omenatarha

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Haipakkata ja hankintoja

Eilinen päiväsydän meni tyystin auton kyydissä. Jotain hommia ehdin kotosalla aamupäivällä edistää tulevaa reissuamme silmällä pitäen, mutta yhden maissa tuli miehelle viesti, että tuonne isoon kaupunkiin oli tullut Nissaniin tilattuja varaosia. Oli suunniteltu, että samalla reissulla tuotaisiin sieltä kirppikseltä mulle astiahyllykkö, jota katselin taannoisella sukulointimatkallamme. Siksi tarvittaisiin mukaan peräkärry. Siispä lähdimme ensin lähempään kaupunkiin vetämään isompaa kärryä katsastukseen. Ajateltiin sieltä jatkaa seuraavaan kaupunkiin. Mutta eihän se kärry mennyt läpi, niin ei sitä tietenkään saanut lähteä vetämään muualle kuin kotiin (tai korjaamolle). Varasuunnitelma käyttöön: takaisin kotiin vaihtamaan perään pienempi, jarruton kärry. Sitä ennen tehtiin kyllä laiton koukkaus katsastusaseman pihalta tien toiselle puolelle hakemaan katsastamattoman kärryn kyytiin puutavarakauppaan tilatut lautapaketit. Olin itse ehtinyt kävellen toimittaa omia asioitani (kasvihuonemuovi ja heräteostoksena daalian mukula puoleen hintaan) sillä välin, kun mies oli katsastuskonttorilla.
Kotiin päästiin turvallisesti. Matkalla oli tullut mieleen, ettemme ole käyneet paikallisella kirppiksellä tsekkaamassa, olisiko siellä ollut tarkoitukseeni sopivaa astiakaappia. Niinpä sadekuurojen välissä käväistiin perään vaihdetun laillisen kärryn kanssa likeisellä kirpparilla, ja heti huonekaluosaston oven suussa oli korkea arkistokaapisto meitä odottamassa. Se oli monin tavoin parempi kuin aikomani avohyllykkö, kun astiat saisi suojaan alasvedettävien ovien taa ja kun hyllyt olivat puolta syvemmät, niin tavaraa mahtuu sisään kivuttomasti. Vaalea puun värikin sopii siniseen valoisaan kamariin tummaa paremmin.
Vähän ehti kaapisto kastua, vaikka sitä pressulla peiteltiinkin. Saatuamme kaapit sisään ja juotuamme eväskahvit, lähdimme uudelle ajomatkalla ilman peräkärryä. Mennessä poikettiin viemään Millanille vettä ja sain mukaani kirjeen ja kasvihuoneesta kurkun.
Perillä kävimme kuitenkin siellä isolla kirppiksellä ennen varaosaliikkeeseen menoa, koska mieleeni tuli, että voisihan sieltä löytyä myös se kylppäriin haaveilemani lokerikko/hyllykkö. Uskomatonta, mutta sinne oli edellispäivänä tullut juuri sellainen, jota olin toivonut. Ja aitopuisena se kelpasi miehellekin. Ostin itselleni vielä asetin, jolla on tilaa kahvimukille ja voileivälle. Sitten jatkui ostoskierros varaosaliikkeen kautta pariin muuhun kauppaan. Toisesta löysin tuliaisiksi linnunjuoma-altaan ja toisesta mm. värkit zakuskan tekemiseen (paprikaa, munakoisoa, sipulia ja tomaattimurskaa). Jota minun tarttisikin ruveta tuota pikaa tekemään. Paluumatkalla ja illan päätteeksi poikettiin naapuripitäjässä uskovaisten kaupassa. Sieltä löysin aikomani synttärilahjan Millanille, käyttökaluja tietty, roska- ja hyönteissuojat kahden sadevesiastian päälle.
Mutta nyt siis zakuskaa valmistamaan. Sen jälkeen pakkaamista ja muuta tyrjäämistä huomista lähtöä varten.

2 kommenttia:

  1. Kirpparit on ihan must ja in! Niistä kyllä tosiaan tekee löytöjä. Viimeksi löysin my little poneja...olin aikoinaan lahjoittanut tyttäreni vastaavat Venäjänmaan lapsille ja sehän nyt oli tosi paha juttu, kun tuli ilmi. Nyt olen hankkinut hänen tyttärelleen poneja takaisin! Kuulostipas ruokasi hyvältä!

    VastaaPoista
  2. Zakuska ON hyvää! Säilyke, jonka reseptin sain romanialaisystävältäni. Munakoisot täytyy paahtaa kuivalla valurautapannulla ja sitten riipiä hiiltynyt kuori pois. Se, ja kuumien munakoisojen paloittelu on homman hankalin osa. Paitsi että kyllä sipulinkin pilppuaminen ärsyttää... silmiä. Kaikki vihannekset silputaan kattilaan, tomaattimurska sekaan ja vähän ruokaöljyä, hivenen sokeria ja suolaa, keitetään hiljaisella tulella kypsäksi, lisätään säilöntäaine ja purkitetaan. Suurin piirtein noin.

    VastaaPoista