Omenatarha

Omenatarha

tiistai 1. syyskuuta 2020

Viikolla

Tarkoitus ei ole ollut pitää vuorostaan (lukuisia) lukijoita jännityksessä. Ei ollut kylmä käynyt Kanttorilan kulmilla viime viikolla. Keräsin perjantai-iltana sangollisen lisää avomaankurkkuja, mutta koska olin varautunut säilömään enää vain pikkukurkkusia kokonaisina, niin tarjosin sangollista siskoilleni. Samoin kuin viikon aikana kasvanutta kesäkurpitsasylillistä. Lauantai meni kyläreissuilla siskojen luona. Isosisko oli löytänyt haperoita ja lampaankääpiä ja laittoi niistä perunoille ihanat pihvit ja lisukkeet. Sisko varoitteli, että luvassa on ilmavaivoja. Niin kuin sitten olikin. Mutta ehkeivät yölliset vatsavaivat johtuneet pelkästään sienillä herkuttelusta, sillä syötyäni itseni ähkyyn isosiskon luona jatkoin mässäystä vielä pikkusiskon luona lämpimillä voileivillä ja makoosilla kastamisilla. Nukuttuani katkonaisesti pääsin ylös sunnuntaiaamuna vasta kymmeneltä, joten seurasimme jumalanpalvelusta netistä. Olin pitkään nukkumisesta huolimatta jotenkin nuutunut (vatsavaivat tunnetusti vievät voimani pitkäksi aikaa), enkä meinannut saada ensin mitään äntihin, mutta lauantaina ennen reissua Millanin pellolta keräämäni härkäpavut sain sentään riivittyä ja esikeitettyä pakastettavaksi. Jotain siemeniäkin keräilin ja kypsät luumut sekä tyrnit.

Ennen sunnuntain lähtöämme mies asensi kasvihuoneeseen lämmittimen. Vaikka sääennustukset lupailivat lämpenevää, niin onpahan kaiken varalta. Patteri on ajastettu lämmittämään pari tuntia jotain aamukahdesta aamuneljään.

Mutta nyt mua taas jänskättää se, olemmeko ensi viikonloppuna menossa Kanttorilan kulmille. Meillä on nimittäin sunnuntaina tiedossa kummipojan konfirmaatio, ja mielestäni asiaan kuuluu olla siellä mukana. Mutta sitä ennen voisimme tehdä yhden yön reissun, jos vain mies viitsii ajella edestakaisen matkan yhden päivän takia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti