Syyslomaviikolla sadonkorjuuta ja muuta mukavaa

Tsekkasin pikaisesti edellisen kirjoitukseni. Sama kiireen - ja välillä myös voimattomuuden - tuntu on jatkunut, mutta nyt vietän syyslomaa, kiitollisena siitä, että sain jäädä lomalle sekä terveenä että hyvillä mielin. 

Perunannosto on edennyt vaiheittain aloittaen siitä kohtaa, missä lehtiin oli tullut ruskeita laikkuja. Käsipelillä, ja etenkin Ruusurannassa samalla rikkakasveja pois kaivaen työ on ollut verrattain hidasta. Mutta nyt ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen nostin loputkin Kanttorilan kasvimaalta. Komeita, kookkaita perunoita nousi runsaasti. Samalla nostin porkkanatkin. Niistä ei voi sanoa, että komeita ja kookkaita, vaikka muutamia oli ihan oikean paksuisia. Pienen koon ja ohuuden ymmärrän johtuvan mm. harvennuksen laiminlyönnistä, mutta se täytyisi vielä selvittää, mikä aiheuttaa halkeamisen (kastelun epätasaisuusko?) Yhdessä penkissä näitä oli enemmän kuin muissa kohdissa. 

Mitä tulee kasvihuoneen satoon, se alkaa olla syötynä, paitsi paprikan osalta. (Ja chilin, ne minä vien kuopukselle lomareissullamme.) Kaupasta on ostettu jo muutama kasvihuonekurkku, mutta tomaatteja on rippeet vielä jäljellä. 

Pitkä syksy on mahdollistanut taas siementen keruutakin. Veljeltä saamieni pitkäpalkoisen herneen siementen satoa jännäsin, kun märkyys meinasi mädättää palot ja saada herneet niissä itämään, mutta sain minä niistäkin siementä talteen, josko olisi osa itämiskykyisiä. 

Ruusupapua ('Celebration') riittää taas sekä tuliaisiksi että keväällä oppilaiden matkaan, vaikka oppilaita onkin nyt tuplaten viimekeväiseen - jolloin silloiset oppilaani näitä niin ikään saivat (yhdestä kodista sain syksyllä kuvia ruusupapujen kasvusta). 

Pari lomareissuakin on suunnitelmissa loman loppupäähän, mutta enimmäkseen olemme olleet kotona ja työn touhussa - ja enimmäkseen pihalla, kun puutarhassa on monta askarta toimitettavana talvea vasten. Nyt loman alkaessa muistin, että kesäkullerokin on vielä kylvämättä. Kylvin sitä kasvimaan "kukkareunuksen" jatkoksi lyhtykoison, tulikellukan ja vaaleanpunaisen palavanrakkauden väliin. Tämä itselleni muistutukseksi. Kesäkukkaruukussa pistokkaasta kasvattamani Arctic fire -ketoneilikan istutin väliaikaisesti hapankirsikan juurelle muiden väliaikaisten ruukku-upotusten viereen, kun kukkapenkin laita oli siinä vaiheessa niin kohmeessa, ettei pikkulapio siihen pystynyt. Nyttemmin hän se olisi ollut sulana. 

Gladioluksen mukulat ovat jo kellarissa - ja pelakuut sun muut jo kauan vintin ikkunalla - mutta syyssyrikät, ruukkuruusu ja pari daliaa olen saanut vasta kuistille asti, mutta näillä säillä ei niiden kanssa kiirettä olekaan. Toki dalioista jo pakkanen vei varret, mutta jos vähän kuivahtaisi at ennen kellariin kantamista. Sitten olisi vielä työkalujen huolto talvea vasten. Mutta lapiota ja vesuria varmaan käytänkin vielä.