Yksi ruusu on kasvanut...

 

Huomasin tänään äitikuusen vieruspolkua riihelle päin kulkiessani jotain vaaleanpunaista pilkistävän keskellä riesapaju... eikun rusopajuangervoa. Kas vain, jostain oli kuusen juurella rehottavaan pensasryteikköön päässyt kasvamaan jokin nätti ja ihanantuoksuinen (kuin juhannusruusun tuoksu), yksinkertainen ruusu. Aloin raivata riesapajuangervoa sen ympäriltä, mutta sitten se meinasi hojaantua, niin jätin vielä ronttipahista ruusun tueksi.

 Hanakasti leviävää ja sitkeää rusopajuangervoa on tontilla kolmessakin eri paikassa. Olen sitä kahdessa kohtaa jo vähän kurmoottanu, mutta vielä on vara vähentää, jotta tilaa ja elinvoimaa riittäisi muillekin, esimerkiksi vatukolle, jota kasvaa samoissa paikoissa angervon kanssa.

Äsken juuri hikoilin pienen mustaherukkapensaan juurella repien sen alta ja ympäriltä mm. juurikin tuota rusopajuangervoa. Niille asioille juuri olin menossa, kun hiffasin ruusukaunoisen. Saatuani pensaan ympärystän riittävän puhtaaksi, annoin herukalle vettä ja voimaa (kanankakkaa ja nokkoskäytettä kasteluveteen), katoin sitten pensaan alustan koirankarvalla (jota olen saanut Millanilta eri tarkoituksiin, mutta ennen en ole käyttänyt katteena, idea eräästä puutarhalehdestä, jossa tosin kerrottiin lampaanvillan käyttämisestä) ja villan peittelin sanomalehdillä ja sitten kattotiilillä, etteivät villat ja lehdet lähde lentoon. Lopuksi vielä alustan kastelu sadevedellä. Minun piti käydä kaksi kertaa vähentämässä vaatetta siinä puuhassa, sillä olin aluksi pukeutunut melkein yhtä lämpimästi kuin muutamina viime päivinä. Nyt tarkenee jo jatkaa istutusastioiden pesua ulkona. Kunhan käy välillä vilvoittelemassa sisällä. 

Näillä nurkilla tänään

 

Eilinen meni toissapäiväisestä leipomapäivästä toipuessa, mutta tänään olen jotain saanut ährättyä taas pihallakin, enimmäkseen olen kykkinyt uuden kasvihuoneen nurkilla.

Etelänpuoleisella takanurkalla tein kivitöitä. Taannoinen muurirakennelmani kaipasi päivitystä, koska uusi kasvihuone entistä isompana ylsi miltei trapuulle asti, nurkan takaa olisi pitänyt ikävästi ploinaasta käivärtäen, jotta olisi päässyt astinkiville, joten siirsin porrasaskelmien paikkaa. Samalla piti siirtää toinen hopeahärkkimättäistä toisen viereen. Yritin haeskella blogilta kuvaa edellisestä porrasrakennelmasta vertailun vuoksi, mutten löytänyt. Varmaan vaan facessa olen julkaissut sellaisen kuvan joskus. Kameralta löysin vain tämän keväisen kuvan ennen uuden kasvihuoneen rakentamista. Siinä vasemmanpuoleisin, portaan toisella puolella oleva hopeahärkkimätäs on vasta nousemassa eikä erotu kunnolla. Sen tänään siirsin muiden jatkoksi tuohon, missä ennen oli porras. 

Tämänpäiväinen kuva samasta paikasta vähän eri kulmasta. 

Sain vielä laattakiven nurkkaan istutettua polkuhaarikkomättään, joka on ollut evakossa kasvihuoneen rakentamisen ajan. 

Portaiden yläpää on edelleen vaiheessa, kuten on ollut jo pari kesää. Jätin sen yhä odottamaan ja siirryin pohjoisemmaksi, kasvihuoneen toiselle takanurkalle. Kaivoin sinne ympyränmuotoisen aukon nurmeen, keskeltä kaivoin vähän syvyyttä. Täytin kuopan ja muotoilin lievästi kummuksi. Tarvitsin paikan muutamalle varjopaikan kasville, ja kun sellaista en valmiista perennapenkeistä löytänyt, piti tehdä uusi.

Istutin keskelle syvimpään multaan ystävältä saamani töyhtöangervotuppaan, joka on odottanut loppusijoituspaikkaansa väistötiloissa pihlajan juurella maksaruohojen keskellä. Naapurinpuoleiselle kantille istutin kaksi kotkansiipeä. Niiden hankinta on oma tarinansa, mutta sitä en kerro. Harsolla peittelin kylvöksen. Olin saanut vanhalta koulukaverilta pusseittain perenna-ym. siemeniä, joiden joukossa oli minulle ennestään tuntemattomat tellima ja sinikämmen, molemmat puolivarjon, jopa varjon kasveja. Niitä kylvin töyhtöangervo ympärille. Sinikämmenen isot siemenet merkkasin jokaisen (4) nimilapulla, koska niiden itäminen ja kasvuun lähtö vie pari-kolme vuotta, mutta telliman siemeniä truiskin lanttalauree. Harsopeittelyn jälkeen jätin kylvöt Taivaan Isän haltuun. Noo... ehkäpä käyn kuitenkin kastelemassa, mikäli Taivaan Isä ei sitä hoida säännöllisesti, kuten on tähän asti muuten hoitanut tänä kesänä näillä nurkilla. 

Hevoskastanjan ja unelman taimet

 

Siskon luona käydessämme ihailin mm. hevoskastanjan kukintaa. Olen itsellenikin himoinnut tuota kaunista puuta. Joskus sain tädiltä kastanjan kylvetttäväksi, mutta se ei koskaan itänyt. Viime syksynä kuitenkin sain Roskalavalta kastanjoita. Kirjoitinkin siitä silloin blogiin. Laitoin silloin heti tuoreeltaan kymmenen pähkinää itämään isoon kukkapurkkiin. Upotin purkin kasvimaan laitaan reunaa myöten ja peittelin kylvöksen palalla kateharsoa, jotta naakat tai oravat eivät ryöväisi maahan kätkettyä aarrettani ja jottei purkkiin lennähtelisi muiden kasvien siemeniä itämään. 

Keväällä kateharson alta löytyi iloinen yllätys; kaikki olivat itäneet. Kaksi taimista onnistuin turmelemaan myöhemmin kun siirsin niitä omiin ruukkuihinsa. Mutta lopuista kahdeksastakin riitti oman tarpeen lisäksi muutama siskolle, veljelle, veljentytölle sekä Millania ja hänen siskoaan varten. Minulla on jo paikka hevoskastanjalle mietittynä, mutta vasta syksyllä sen aion istuttaa.

Kun keväällä teimme Millanin kanssa yhteistilauksen Hyötykasviyhdistykseltä, ostin mm. unelman siemeniä. Minulla on kyllä ennestään kyseistä parsansukuista huonekasvia, mutta kovin ränsistyneen näköisenä. Olen aina tykännyt unelmasta enemmän kuin hienohelmasta (asparagus sekin). Kylvin unelmat samaan aikaan kuin asparagus officinalis -ruokaparsatkin, ja arvelin jo pilanneeni kylvön (päästämällä sen kuivahtamaan), kun mitään ei alkanut näkyä, vaikka parsaa oli jo runsaasti pinnassa. Kylvöpussi tosin infosikin pitkähköstä itämisajasta, joten jäin odottamaan. Odotus palkittiin lopulta muutamalla taimella, jotka nyttemmin olen koulinut kahteen purkkiin. Ne ovat alkaneet jo tuuhettua. 

Pihalla aloittelin taimien istuttamisen jatkamista, mutta lounaan jälkeen ryhdyin leipomaan, ja sillä tiellä olen ollut tähän asti. Nyt voisinkin lähteä jatkamaan jatkamista, kenties jopa saattamaan loppuun alkukesän istuttamiset. Jäljellä on vielä ainakin leijonankidat, loput samettikukat ja muutama ahkeraliisa. Niille on helppo löytää paikka, mutta sen sijaan taimina ostamilleni tarhajaloangervoille en vieläkään tiedä paikkaa. Olisi ehkä pitänyt miettiä se ennen ostamista... Ai niin, sitten on vielä entisen koulukaverin lähettämistä siemenistä kasvattamiani tuntemattomia perennoja, jotka pitäisi ensin lajiltaan määrittää ennen kuin tökkään mitään vikapaikkaan. 

Iso projekti valmiina

Tänään mies viimein sai kasvihuoneprojektin päätökseen, ja oli minun vuoroni mennä  kasvihuoneeseen töihin. Vaikka olin välillä malttamaton odottaessani, milloin saan kantaa ja istuttaa taimet sinne, ajoitus oli sittenkin mitä parhain. Ensiksikin siksi, kun tänään oli pitkästä aikaa siedettävä lämpötila kasvien istuttamista - ja niiden hyvinvointia - ajatellen.  En ole itsekään meinannut jaksaa viime ajan helteitä. Toiseksi taivas on tänään antanut runsaasti raikasta sadevettä, jota tarvitsin sankokaupalla istutusastioihin, koskapa keväällä hankkimamme multasäkkien sisältö on kuivaa turvepehkua.

Uudessa kasvihuoneessa on sellainenkin etu, että tukinaruja on kätevä kiinnittää kaarevien seinien tukipalkkeihin. Kannettuani laatikot, mullan (+ vähän kanankakkarakeita), veden ja taimet kasvihuoneeseen, minulla meni vielä reilut pari tuntia istuttamiseen ja taimien tukemiseen: kymmenen tomaattia, kaksi kurkkua, kaksi ananaskirsikkaa, neljä paprikaa, viisi suippopaprikaa ja saman verran chiliä. Tosin vain yhdessä purkissa luki chili, joten voi ne loput olla paprikoitakin. Olisi pitänyt koulintavaiheessa nimetä kaikki purkit. Tomatillot jäivät vaiheeseen, ja basilikaa on tarkoitus vielä kylvää tomaattien juurelle. Mutta oliivipuu on nyt myös kasvihuoneessa isommassa altakasteluruukussa.

Olin kuvitellut vielä siivoavani jäljet kamareista kannettuani niistä kasvit pois, mutta aika ja jaksu loppuivat. Sunnuntailakia saa odottaa toiseen kertaan. 

Kukkakuvia

 Sopivasti lämpöä ja sopivasti sadetta, niin kaikki kasvit ovat kasvaneet ripeästi ja alkaneet kukkia tavallista aikaisemmin, kukinnassa tuntuu juuri nyt olevan ryysis menossa. Eilen auringonpaisteessa bongasin pihatieltä taas sen pikkuruisen punasolmukinkin, jonka olin ehtinyt jo unohtaa. Siitäkin yritin kuvan ottaa tänään, mutta se kukkii vain paisteella. Tänään pilveilee ja onpa jo ripsinyt sadettakin. Ja lisää tulee ennusteen mukaan.

Koristemansikka Pink panda Millanilta

Lilan sävyillä on vahva edustus tähän aikaan. 

Viime keväänä ostamieni orvokkien siemenistä kasvatin taimia. 

Paikallisilla markkinoilla oli toissakesänä Kansanlähetyksen kojulla perennoja. Sieltä olen aikaisemmin hankkinut hopeatäpläpeipin. Tässä on pikkutalvio. 

Purppuratulikukka on hyvä leviämään ja pärjää kuivemmassakin. 

Maatiaispioni kukkii pioneista ensimmäisenä. 

Sinisemmän violetteja edustaa mm. Johnson's blue -loistokurjenpolvi, sammalleimu, jokin kurjenmiekka ja vuorikaunokki. 

Eräs iloni ja ylpeyteni on ojanpenkka! Olen aloittanut lupiinin pois raivaamisen muutama kesä sitten. Yhä sitä vielä puskee (joitakin juurakoita lienee jäljellä, ja varmaan kylväytynyttä siemenkantaakin riittää vielä vuosiksi), mutta olen saanut vallattua tilaa muille lajeille. Olen istuttanut ojanpenkkaan mm. punapäivänkakkaraa ja tätä ihanaa mäkitervakkoa, joka selvästi nauttii olostaan. 

Muitakin värejä löytyy. Pensaista syreenin lisäksi kukassa on nyt tuoksuköynnöskuusama. 

Tänä kesänä kukkii pitkästä aikaa myös keltakurjenmiekka. 

Alppikärhö on kasvanut vuosi  vuodelta. Nyt se alkaa umpeuttaa porttirakennelman, joka sen oli tarkoitus vain kehystää... 

Rentoakankaalin sekaan kasvanut rönsyleinikki saa hetken olla tuossa ennen kuin revin irti. 

Kerrottu idänunikko valtaa alaa. 

                          Soikkoratamo

Omenapuun alla on nurmitädyke-esiintymä, joka saa kukkia rauhassa ennen kuin ajellaan ruohonleikkurilla. 

Viime keväänä esikasvattamani suloinen polkuhaarikko kukkii somasti. 

Patjarikko tykkäsi taannoisesta kasvualustan siivoamisesta. 

Kuusityräkki

Onnenapila 'Iron cross' 

Pistokkaasta kasvatettu verenpisara

Punapäivänkakkarat alkavat aukeilla.

Eilen komerossa, tänään liesussa

 

Niinpä niin. On minulla muutakin puuhattavaa kuin puutarhan hoito. Kesän alku on hektistä, kun pitäisi leikata ruohoa, karaista taimia, perata, kylvää, kastella ja istuttaa. Lisäksi olisi hyvä, jos toinen meistä ehtisi rustata jotain sapuskaa. (Se toinen on ollut yhä täystyöllistetty tilaamani kasvihuoneen rakentamisessa, mutta on silti ehtinyt duunata safkat. )

Eilen kuitenkin pidin taukoa puutarhahommista. Suurimpana syynä se, että siellä on nyt hyttysiä, ahneita kakkiaisia. Toisaalta istutukset joutavat nyt hetken odottaa, karaistukoot kempuralla. Olen kantanut taimet ulos rappurallin sun muiden telineiden päälle puolikatveeseen ja suojannut hiukan kateharsolla. Eikä myöskään tomaatteja eikä paprikoita voi istuttaa ennenkuin kasvihuone on valmis ja istutuslaatikot sisällä mullalla täytettynä. Sen verran kuitenkin eilenkin olin puutarhassa, että kastelin kasvimaalla. Sateen jälkeen se on eduksi sikäli, että kostunut maa imee vettä paremmin. Toinen pihapuuhani oli nimilaputtaa ja kerätä laatikkoihin taimet, jotka tänään lähtevät kanssamme liesuun, siskoille ja veljelle kotiseudulla. Perinteinen taimiretki toteutetaan tänäkin vuonna ilman Millania, sillä hänen täytyy tarkkaan laskea liikkeelle lähdöt, koska sähköaltistuksesta toipuminen kestää yhä pidempään. Myös Millan laittoi kuitenkin matkaamme taimia.

Mutta sitten siirryinkin komeroon. Se ei ollut suunniteltu juttu. Asia vain johti toiseen. Tai ehkä alitajuisesti olin suunnittellut sen jälkeen, kun pari päivää sitten olin vahingossa pudottanut komeron hyllystä astian, johon olin pitkin talvea kerännyt kananmunankuoria tomaattien kalsiumtarpeeseen. Munankuorimurska levisi silloin komeron lattialla olevan romppeen päälle. Eilen komerossa meni iltakymmeneen saakka ja olin tyytyväinen, kun moni asia löysi säilytyspaikan (joidenkin paikka oli sekajäte, joidenkin kierrätys). En ottanut eilen antihistamiinia, ja luulen että siksi jaksoinkin pirteänä. Alkuloma on mennyt haukotellessa ja vetämättömänä. Voihan se olla taas raudanpuutettakin, mutta ajattelin ensin testata, olisiko kyse lääkkeen sivuvaikutuksesta.

Kohta ryhdymme einehtimään, sitten reissun päälle. Palatessa mukanamme pitäisi olla kymmeniä litroja raikasta lähdevettä Millanille sekä eräiden sukulaisten jäämistöistä astioita ja hengellisiä älppäreitä minulle. (Höh, automaatti oli vaihtanut älppärin tilalle läppärin 😒.) 

Komerosta en ota kuvaa, mutta ehkäpä vielä jokin kuva tämän aamun puutarhakävelyltä.

Ensimmäinen pioni on auennut. 

Tuli aamu ja tuli ilta ja niin meni ensimmäinen lomapäivä. Ja katso, se oli sangen hyvä

 

Oi Kanttorila! Oi loma!

Vaikka eilinen koulupäivä olikin parituntinen ja vaikka pääsimme liikkeelle puolilta päivin, olimme perillä Kanttorilassa vasta puoli viideltä, kun alkumatkasta poikettiin esikoisen uudella asunnolla viemässä muutaman huonekalun ym. Mies asensi  olohuoneen kattoon pojalle tuomamme tuuletinlampun. 

Peräkärryn veto ja helle saivat matkan tuntumaan tavallistakin pidemmältä, mutta ehkä sekin vaikutti, että olin malttamaton näkemään, miten kevään mittaan tuomani taimet olivat selvinneet tavallista pidemmästä viikosta. Olin vetänyt valoverhot ikkunoille hieman varjostamaan. Ja onneksi Kanttorila pysyy miellyttävän viileänä helteelläkin. Suurin osa taimista oli selvinnyt kunnialla tai vähintään hengissä. Pari vainajaa oli, en enää niitä tunnistanut, mutta olettaisin niiden olleen samettikukkaa, joita on muutama aiempienkin viikkojen aikana nääkähtänyt. Onneksi on särkymävaraa. Viimeiset samettikukat toin nyt loman alkaessa. Oli minulla vähän muutakin kasvia mukanani, sillä sain muutamilta oppilailta niin leikkokukkia kuin ruukkukasvejakin. ❤️

Piha oli ihanan vehmas, kiitos aiempien sateiden ja niiden jälkeisen lämpöaallon. Taimien kastelun jälkeen kannoin niistä jo osan ulos karaistumaan. Sitten istutin kohopenkkeihin maissit, kesäkurpitsat ja neljä avomaankurkkua ja peittelin istutukset. Hyttysiltä piti suojautua vaattein ja sitruunanhajuisella öljyllä. Sitten pystyin vielä kylvämään punajuuria. Ehkä myöhemmin kylvän vielä yhden rivin keltajuurikastakin, kun eilen jaksu loppui kesken. Rankka (=siivouspitoinen) työviikko, huonosti nukutut yöt ja matkustus helteessä veivät mehut, mutta siitä huolimatta uni ei meinannut tulla. Varmaan kovin  tapahtumarikkaan ja tunteikkaan päivän jälkeen mieli meni ylikierroksilla.

Seurasimme jumalanpalvelusta jälleen striimattuna, vaikka paikan päällekin olisi luultavasti voinut mennä. Sitten kävimmekin visiitillä Millanin luona. Mies sai lainaksi kasvihuoneen rakentamisessa tarvittavan mattoveitsen, kun oma on kateissa. Jospa huone alkuviikosta valmistuisi. Taimien karaisemisen ja kylvöjen lisäksi olen ehtinyt vähän myös pyykätä. Äsken vähän ripsaisi sadetta pyykeilleni, mutta se ei lainkaan hatuta, vähäkin sade avittaa taas luontoa. 

Tätä kirjoittaessani Suomi-Kanada -maailmanmestaruusottelu on juuri alkamassa, mutta käy siinä miten tahansa, tämä päivä on minulle ollut sangen hyvä. 

Sammalleimun aika

No, ohops! En ehtinyt julkaista tekstiä, kun Suomi jo teki avausmaalin. Mutta edellinen kommenttini pitää silti yhä kutinsa.