Viime keväänä esikasvattamani kaukasianpitkäpalot ovat nyt ensimmäisen kerran kukassa. Eihän tuo mikään näyttävä kasvi ole, mutta onpahan yksi lisä aikaisiin kukkijoihin. Kimalaiset ovat kovasti jo pörränneet etsimässä evästä. Puutarhassa pitää olla paljon muitakin kevätkukkia kuin narsisseja, jotka eivät pörriäisiä ilahduta.
Kirjanpito olisi tärkeää puutarhahommissakin. Toimittakoon tämä blogi osaltaan sitä virkaa.
Porkkana
Kylvin syksyllä yhden lyhyen rivin porkkanaa sillä päätöksellä, että tänä keväänä huolehdin kylvöksen kosteudesta. Useinkaan syyskylvö ei ole Kanttorilassa tuottanut minulla tulosta, ja oletan sen johtuvan hiekkaisen maan kuivuudesta. Kun lumi on sulanut, ei sen antama kosteus kauaa pysy ilman katetta. Olen nyt sekä kastellut että kattanut porkkanakylvöä. Viime viikonloppuna kylvin porkkanaa lisää. Olin ostanut Hyötykasviyhdistykseltä 'Autumn King' - ja 'Early Nantes' -lajikkeita, joita nyt sitten kokeeksi kylvin valkosipulirivien viereen. Lisäksi kylvin tavallista Nantesta. Kaikki kylvöt peitin vielä harson palasilla. Ja sitten haravoituja lehtiä katteeksi, vaan ei ihan kylvörivin päälle.
Härkäpapu
Ehkä tänäkin vuonna saan kylvää härkäpapua myös Millanin markiille, mutta toki sitä mahtuu myös Kanttorilan puutarhaan. Viikko sitten istutin muutaman perunan ja niiden kaveriksi panin multiin härkäpapua. Viime viikonloppuna kylvin sitäkin vähän lisää, lavaan, johon ajattelin tänä kesänä istuttaa kolme maissia ja yhden kesäkurpitsan (jahka kesäkurpitsan siemenet itävät, maissin esikasvatus on jo pinnassa).
Ostin sellaisen lämpömaton, jota olen nyt sitten välillä käyttänyt joidenkin kylvöpurkkien alla itämistä auttaakseni. Välillä riitti ihan eteisen lämpöpatterin päälle asettelu, mutta enää patteri ei ole koko ajan lämmin.
Salaatit ja muut lehtivihannekset
Tein muutama viikko sitten kasvihuoneeseen salaattikylvökokeilun muovirasiaan muovisuojan alle, ovat jo iloisesti pinnassa. Sittemmin olen kylvänyt avomaallekin yhteen kohtaan, viereen persiljaa ja kesäkynteliä. Tilliä tietysti myös, ja siitäkin tein myös syyskylvön. Tilliä on itänyt myös kasvihuoneessa, kun sitä oli kylvettynä kurkun seuraksi. Olen kastellut niitä muutamaa tillin tainta siinä toivossa, että kasvaisivat ja antaisivat vähän varhaissatoa.
Kesäkukat
Siirtelin jo kukkapenkistä pois sinne upottamiani perennakylvöruukkuja ja sain tilaa ensimmäisille kesäkukkakylvöille, pioniunikkoa, silkkikukkaa ja tuoksuampiaisyrttiä. Ai niin, kylvinhän minä toisenkin salaattikylvön, siihen saman perennapenkin reunaan.
Ensi viikonloppuna haaveilen kantavani jo tomaatteja istumaan kasvihuoneeseen, kuin myös syyssyrikän, gladiolusruukun ynnä muuta talvetettua ja esikasvatettua, kunhan vielä uudelleen tsekkaan pitkän ajan sääennustuksen. Mies asensi jo tuuletusikkunaan automaattiavaajan, joten liian kuuma ei pitäisi kasvihuoneessa tulla.
Mieheni yllätti minut taas positiivisesti hääpäiväämme muistaen. Hän oli kuullut minun pahoitelleen vaaleanpunaisen daaliani menettämistä (sen juurakko mätäni kellarissa liian märässä ruukussa) ja suunnitelleen uuden hankkimista paikalliselta puutarhalta, josta ensimmäinenkin oli peräisin. Niinpä hän alkuviikosta vielä varmisti, minkäsorttisen kukan olinkaan ajatellut sieltä ostaa. Töistä palattuani minua odotti kukka keittiön pöydällä.
Pitikö niitä noin paljon riesaksi nostaa...
Halusin tehdä tilaa porkkanakylvölle, joten rupesin nostamaan penkistä viimekesäisiä palsternakkoja. Samalla nousi valtava määrä maa-artisokkaa, suurin osa hyvänkokoisia ja -muotoisia (helpompi kuoria). Pienimmät jätin rankoihin kiinni ja tarkoitus olisi ne istuttaa taas jonnekin muualle. Yksi paikka tulikin juuri mieleen.
Kävin tonkaisemassa maa-artisokkaa varsinaisestakin penkistä, kun halusin perata siitä voikukkamättään. Sieltäkin nousi isoja mukuloita, mutta niistä osa oli syöty niin tyynni, että vain kuori oli jäljellä. Myyrä on siis todellakin riehunut täälläkin. Joitakin epäilyttäviä merkkejä siitä olen kevään mittaan huomannut. Pitäisikö hankkia myyräkarkotin?
Kun ulkona alkoi sataa ja hämärtyä, tulin ulkoleikeistä kotileikkeihin, tiskaamaan ja kuorimaan satoa. Suikaloin palsternakkaa kuivuriin, mutta maa-artisokista sain kuorittua vasta noin puolet, ja nyt ne odottavat, että ryöpsäyttäisin niitä pakastimeen.
Kun ensi keväänä asumme täällä ilman palkkaani, niin taidamme käyttää enemmänkin hyväksi oman kasvimaan antimia, parsa mukaan lukien.
Ostin pari syksyä sitten jostain poistomyynnistä himoitsemieni lumikellojen sipuleita, niitä oli muutama pieni kuiva pipana pussissa. Suurin toivein istutin ne perhospenkkiin mahdollisimman suotuisalle paikalle. Seuraavana keväänä odottelin hartaasti, nousisiko mitään. Toki nousikin, mutta vain pelkkiä lehtiä. Ajattelin, että ehkäpä sipulien pitää kerätä voimia ennen kuin ne jaksavat kukkia. Ja niin taisi ollakin, sillä tänä keväänä vihdoin yhdessä lumikelloista on kukka. Ehkä ensi keväänä jo lisää.
Väsäsin aikanaan, miehen avustuksella, portin kärhöjen ja köynnösruusujen tueksi entisen puutarhakeinun päädyistä. Oman aikansa se tekele kesti ja toimitti virkaa.
Tästä klikkaamalla näkee ko. portin komeimmillaan. (Mutta myös ränsistyneimmillään ennen lopullista luhistumista.)
Silloin kärhö alkoi olla kasvanut niin isoksi, että se painoi porttia lysyyn, puhumattakaan siitä, ettei portista mahtunut kulkemaan. Viime talvena portti oli jo aivan hojaantunut, ja päätin että uusi täytyy laittaa. Sainkin ajatuksen, että hyödynnän vanhoja joustinpatjoja. Minulla oli jo ennestään yksi valmiiksi revittynä odottamassa ja sittemmin revin huonoimmaksi valikoimastani patjasta päälliset (kunhan ehdin, nekin jollain lailla kierrätän/ uusiokäytän).
Tänään sitten kirkon jälkeen oli sopivasti kaunista säätä puuhailla vielä jotain pientä pihassa, ja ehdotin miehelle, jos nyt pystytettäisiin uusi patjaportti ennen kuin alppikärhö alkaa avata lehtinuppujaan. Mies ryhtyi heti puuhaan. Se kävi sukkelaan ja portista tuli niin komea kuin toivoinkin.
Tulimme äsken tandemilla kirkosta. Oli taas hyvä ja palkitseva reissu. Jo pelkästään siksikin, että bongasin kirkkomaalla ensimmäiset västäräkkini tälle keväälle. Sitten lähtiessä sattui vielä jotain hassua. Tapulin seinässä olevan vaivaisukon lähimaastossa kiilteli useampi kolikko. Keräsimme kouran täyteen ja lähdimme takaisin kirkkoon suntion puheille ihmetellen, mitä oli voinut tapahtua. Tuskin rosvoja asialla, koska rahat oli jätetty ympäriinsä lojumaan. Olisiko jokin eläin, orava tai lintu asialla? Suntio kiitti rahanpalautuksesta (diakonialle) ja kertoi itsekin aiemmin keränneensä jonkin kolikon ja pudottaneensa ne takaisin vaivaisukon sisuksiin. Kirkkotarhan portilla jäimme vielä seuraamaan, noinkohan näkisimme jonkin linnun lentävän vaivaisukkkoon. Ja eikös vain kohta sen sisältä lehahtanutkin västäräkki kuusen oksalle. Ne tunnetusti tekevät pesänsä usein aika outoihin koloihin. Viime kesänä oli mm. samaisen kirkkotarhan kiviaidassa västäräkki pesimässä. Mies lähti sitten vielä uudestaan kirkkoon suntion puheille ehdottamaan, että vaivaisukkoon voisi laittaa kyltin, ettei nyt pidä pudotteleman sinne rahaa, jotta lintu saa pesimärauhan. Suntio lupasi hoitaa asian. Se oli päivän hyvä työ, pelastettiin linnun pesintä ja ainakin kymppi diakonialle.
