Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Sarvikuonokaspoika

Olin menossa illan viiletessä kastelemaan mm. kesäkukkia, kun huomasin ruohon seassa jonkin ison mönkijän. 

Jätin kastelukannun siihen ja lähdin hakemaan sisältä kännykameraa. Otin mittakaavakuvan ja mietin, miten saisin sen ruohon seasta esiin niin, että koppis olisi kuvassa kokonaan tunnistettavaksi. 

Kasvihuoneesta löytyi pala pahvia, jonka päälle sain otuksen siirrettyä takapäästä pökkäämällä. Kävin näyttämässä miehellekin sarvikuonokkaaksi arvelemaan komistusta, mutta mies ei ilahtunutkaan: "Hyi olokohon, vie se pois!" 

Vein sen takaisin löytö paikalle, mutta olin hieman huolissani, miksi se oli niin vaisu ja pysytteli aloillaan. Kävin hakemassa sisältö vielä tassin, johon laitoin sen eteen vettä tarjolle. Sitten lähdin etsimään tietoa ötökkäkirjasta, ja arvaukseni osui oikeaan. Lisäksi löytyi tieto, että vain uroksella on sarvi ja että sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on yöaktiivinen. Se selittänee löytöhetken vaisuudenja paikallaan pysymisen. Käyn aamulla katsomassa, toivottavasti se on silloin kadonnut. Silloin varmistuisi , että kaverilla oli kaikki hyvin. 

Sarvikuonokkaat viihtyvät sahanpurukasojen ja kompostien lähellä. 

EDIT. Kun kävin nyt puoli yhdentoista maissa muilla asioilla pihalla, kävin kurkkaamassa myös vesitassin luona, ja kas vain, komistus oli jo ryhtynyt yöaktiiviseksi ja häipynyt paikalta 😊👍 

Seuraavat vieraat tulossa

Vaikka tänä kesänä meillä on ollut sosiaalisia kausia ehkä jopa tavallista enemmän, niin nyt alkaa taas yksi kesän sosiaalisimmista viikoista, festariviikko. Ja vaikka itse olemme festareilla vain kolme päivää alkuviikosta, niin loppuviikollekin on luvassa sosiaalisuutta sikäli että veljeni on jälleen tulossa kihlattunsa kanssa useammaksi päiväksi festareille ja siksi aikaa meille yöpymään. On toiveissa saada myös isosisko loppuviikosta yökylään, hänelläkin on lauantaiksi ostettu lippu, ja aamuyöhön kestävän keikan jälkeen olisi turhan rankkaa ajella kotia asti. Ehkäpä pääsemme myös koiran ammaksi, että sisko pääsee vapaammin kulkemaan festarialueella myös sisätiloihin. 

Ennen kohta alkavaa musiikillista kulttuuriantia pääsimme nauttimaan myös näyttämötaiteesta kesäteatterissa. Viime lauantaina oli Mika Waltarin klassikon ensi-ilta. Siinä samainen isosiskoni esittää Ulrikaa. Ja esittääkin niin taitavasti, että katsoja eläytyy ja samaistuu. Vein hänelle kiitoskimpun, jonka kokosin Kanttorilan puutarhasta. 

Aina välillä on ehditty toki puutarhatöihin. Sain Millanilta uuden perennankin, virginiantädykön, joka oli peräisin Millanin siskolta. En ole sitä vielä minnekään asetellut. Odottelen seuraavaa sadekautta. Ehkä lauantaina. 

Vieraita tulossa

Juhannukseksi siivottiin jonkin verran, vähän niin kuin tavan vuoksi. Viime viikonlopuksi siivottiin vähän lisää, kun veljeni oli tulossa käymään kihlattunsa kanssa kotimatkalla festareilta. Mutta nyt siivotaan vielä lisää, koska meille on tulossa yövieraita, mm. kolme teiniä, jotka eivät ole käyneet Kanttorilassa aikaisemmin. Lisäksi on tulossa myös ne kaksi ragdoll-kissaa,  joita saimme pitää vieraina jouluna. Silloin oli kova vahtiminen, etteivät ne olisi pureskelleet huonekasveja. Toinen ainakin sai vatsansa sekaisin jostain kasvistani. Niinpä päätin tällä kertaa siivota loputkin olohuoneen huonekasvit ulos (araurkia, oliivipuu ym. oli jo aikaisemmin ulkoistettu). Vain kliivian jätin sijoilleen, koska se ei tykkää siirtelystä. Keittiön eteisen ikkunalla olevat aaroninparrat, liisukka, pitsilehti ja kaktukset saivat myös jäädä paikoilleen, niihin kissat eivät pääse käsiksi (tai siis tassuiksi). 

Muut kasvit saavat tarjeta ulkosalla, mutta avokadon rontot vein kasvihuoneeseen siellä jo ennestään olevien eksoottisten siemenestä kasvattamieni kokeilu kasvien - mango ja persikka - seuraan. 

Vähän muutakin touhusin huonekasvien kanssa. Olen jonkin aikaa seurannut posliinikukkani vointia. Se kun on tiputellut ruskettuneita lehtiä. Mietin, että olen saattanut lannoittaa sitä liikaa ahtaaseen ruukkuunsa. Päätin kokeilla vihdoin vaihtaa sille vähän isomman ruukun ja laittaa alusruukkuun kerroksen lecasoraa. Operaatiota piti hieman valmistella, kun vaihto piti tehdä ikkunalla roikkuvaan amppeliin päin. Ei puhettakaan, että olisin yrittänyt pujotella posliinikukan köynnöshaaroja amppelinnsrujen väleistä - ja samalla katkonut kallisarvoisia haaroja, jotka tänäkin kesänä ovat jo kahdesti ilahduttaneet kukinnallaan. Vähäisen sotkemisen myötä temppu onnistui, ja nyt vain toivoskelen, että hoya hyötyy vaivannäöstä. 

EDIT. Vein sittenkin myös kliivian ulkoruokintaan, ettei tarvi murehtia, mitä kissut yöllä keksivät syödä. 

Mikä on parasta kesässä/lomassa

Matonpesu kuuluu kesään. Sisko totesi, että se on hänen lempipuuhaansa kesällä. Minä rupesin heti miettimään, mikä mahtaa olla minun suosikkiaskareeni kesällä.. Matonpesu on ihan ok, mutta kyllä minun lempipuuhani liittyvät kesäisin jotenkin puutarhaan. Ensin ajattelin, onko se perkaaminen, silloin kun se ei ole toivotonta tai turhaa. Voi ollakin, mutta varmasti ainakin kompostointi kaikkine vaiheineen kuuluu huippukolmikkoon. Toki kompostointi (ja bokashi) on ympärivuotinen askar, mutta kesällä lämpökompostorin ehtii tyhjätä jälkikompostoitumaan ja täyttää uudelleen useampaan kertaan. Kerrosten latominen, lämpötilan seuraaminen, kompostin ruokkiminen... Mielenkiintoista. 

Perkaaminen kytkeytyy kyllä myös kompostointiin, sillä suurin osa perkuujätteestä menee kompostiin joko suoraan tai vesurilla silputtuna (pitkät heinät, rontot ym. että kompostiaineksen sekoittaminen olisi helpompaa) , tai sitten mustan säkin kautta (esimerkiksi juolavehnä, jonka juuristo on hyvä nujertaa ennen kompostointia). 

Tänä aamuna tuli mieleen laajemminkin, mikä lomassa on parasta. Yksi huippujuttu on se, ettei aamuisin tartte useinkaan miettiä, mitä pukee ylle. Yleensä passaa samat rytkyt kuin edellisenä päivänä. 

Huomenna tosin joutuu vähän taas miettimään asua, kun mennään ihmisten ilmoille. 

Kyllä parhaiden kesäasioiden kilvassa pukeutumislaiskuudelle pärjää oikein hyvin kesän kukkaloisto ja kasvun ihmeen seuraaminen ylipäätään. Yläkuvassa lukeva enkeli ja enkelipelargoni. Alakuvassa yksi tämän päivän sini. Ipomoea purpurea. 

Mitä tulee matonpesuun, niin nelisen mattoa olen minäkin pessyt. Eikä välttämättä enempää tarvikaan. Paitsi jos minulla on riihessä vielä toinenkin luokasta tuotu satataulumatto, yhden jo pesin. Tänään en kuitenkaan rupea mattopyykille. Näin hellepäivän kunniaksi olen ollut sisähommissa. Säilönyt ja leiponut... 

Mukana tutkimuksessa

 Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä ympäristötieteiden tutkija, joka oli kuullut yhteiseltä tuttavaltamme (Millanin siskolta), että me nykyään asutamme vanhaa Kanttorilaa, jonka pihassa tiedetään olevan vanhoja omenapuita. Yhteydenotto liittyi LUKEn, JAMIn ja Ruralian Puuhis-hankkeeseen. Hankkeeseen kuuluu mm. vanhojen omenapuiden DNA-tutkimus. Minulta kysyttiin, voisiko Kanttorilan omenapuut osallistua tutkimukseen eli saisiko niistä tulla ottamaan näytteitä. Totta kai lupa heltisi.

Minulta pyydettiin etukäteistieto vanhojen omppupuiden lukumäärästä (seitsemän) ja lisäksi, jos mahdollista, kasvilomakkeiden täyttö jokaisesta puusta erikseen, kuvien kera. Onneksi aikaa oli kolmatta viikkoa. Totesin, että puhelimella lomakkeiden täyttö ei suju, ja lisäksi kuvani olivat kuulemma liian suuria. Mies osasi neuvoa, miten saan kuvat pienemmässä koossa (yksinkertaista, kuvakaappaus!) ja hän lainasi läppäriään, jolla homma rupesi sujumaan. Yhtenä kohtana lomakkeessa oli lajien nimeäminen. Tai jos lajin nimeä ei ole tiedossa, niin nimien keksiminen. Tiesin (noin 80%:n varmuudella) vain kahden omenalajikkeen nimen, lopuille tuli sellaisia nimiä kuin talvipuu 2 tai punakaneli 3...

Eilen sitten JAMIn hankekoordinaattori kävi ottamassa puista lehtinäytteet, ottamassa puista lisää kuvia ja ripustamassa metalliset numerokyltit kunkin runkoon. Myöhemmin syksyllä tullaan vielä ottamaan omenista kuvat, myös halkaisupinnasta. 

Saa nähdä, tuleeko tähän reppanaan omenaa sen verran, että yhdestä saa kuvat. Tämä on Millanin mukaan Sokerimiron. Puista huonokuntoisin, mutta henki pihisee. Jokin vuosi sitten taivutin yhden vesiverson sivulle, ja se on jo pari kertaa kukkinutkin. Muuten puu on varsin vähälehtinen, rungossa kääpiä. 😒 Omenat ovat kuitenkin olleet hyvänmakuisia, vaikka pienikokoisia. 

Toinen tunnistettu laji (Millanin, siskoni ja ent. naapurin Leenan mukaan) on tämä Antonovka. 

Minulla oli mielenkiintoinen iltapäivä seuratessani tutkimuksen tekoa ja keskustellessani tutkijan kanssa niin omenapuista, muista puutarha-asioista kuin ympäristöstä yleensäkin. 

EDIT. Kävin sitten kurkkimassa Sokerimironin oksistoon. Heikolta näytti satotilanne. En saanut silmääni ensimmäistäkään raakiletta. (Tuo lieriö Sokerimironin rungon takana on miehen askartelema hyönteishotelli, kuusipölkkyyn porattu reikiä. Nytkin siellä pöristiin.) 

EDIT 2. Eilen 2.7. kierrellessäni puutarhassa kävin uudestaan myös Sokerimironin luona ja näin kuin näinkin jopa(!) kolme pientä raakiletta. 

Matalalentoa sinne tänne

Viimeksi kirjoitin lentävästä lähdöstä minilomalle Kuusamoon suoraan päättäjäisistä. Sen jälkeenkin minua on viety kuin kuoriämpäriä (Millanin mummua lainatakseni). 

Pari päivää ehdittiin jotain puuhailla molemmissakin pihoissa, kunnes lähdettiin perinteiselle Norjan reissullemme torstaista tiistaihin, perillä pe-ma. Matka sujui tuttuun tapaan, poikettiin äidin serkun luona, mutta ei enää Millanin tädin luona, sillä hän menehtyi toukokuussa 😢 

Vierailumme aikana odotettiin vauvauutisia, jotka sitten saimmekin lähtöaamuna ❤️ 

Paluumme jälkeen oli taas muutama (3) päivä aikaa palautua ja ahkeroida ennen kuin lähdettiin  seuraavalle lomamatkalle, tällä kertaa pohjoiseen, yhdistetylle kesäseura- ja sukulointimatkalle. Oulussa oli viime viikonloppuna Uusheräyksen kesäseurat, olimme siellä lauantain ja sunnuntaina oli lähistöllä rippijuhlat, joissa saimme tavata miehen sukua. 

Antoisa ihana retki, jonka jälkeen melkein pää surisi runsaista kohtaamisista ja keskustelutuokioista. Sille on kuulemma termikin ulkomaan kielellä, over loaded. 

Pohjoisen viikonlopun aikana oli amaryllis avannut kukintonsa. 

Kaikenlaista muutakin ilonaihetta puutarhasta aina löytyy (mutta myös keskeneräisiä projekteja ja uusia haasteita) 

Aiemmin menettämäni rantalaukkaneilikan olen suureksi ilokseni saanut takaisin, kun ostin muutaman taimen ja yhden mättään sain kylvettyäkin, niin että sitä on nyt kolmessa eri penkissä. 

 

Ehdin monta vuotta himoita punakukkaisia (koralli-)keijunkukkia. Nyt hankintani on alkanut kukkia - ja lisää luvassa, kun tänä keväänä sain kasvatettua ostosiemenistä muutamia taimia. Ne odottavat purkissaan varmaan ensi kesään, josko saisin uudistettua jonkinkaan perennapenkin.