Hajulla höynäytetty

Olen ennenkin kirjoittanut palleroneilikan ihanasta tuoksusta. 

Ainakin kerran. Tänä kesänä olen jälleen saanut siitä nauttia, toki sen somasta vaalenapunaisesta pitsireunakukinnostakin.

Kukinta alkaa toki olla jo ohi, vielä tuoksu tuntuu. Kun se oli aloittanut kukkimisen, aloin jonkin ajan kuluttua ihmetellä, miten sen tuoksu voi kantautua niin kauas, kun tunsin sen eri puolilla tonttia yhtä voimakkaana. Meni varmaan pari viikkoa nuuhkiessa, kunnes vihdoin älysin, että myös tien varren lehmuksen olivat alkaneet kukkia, ja tietysti niiden tuoksu kantautui pihaamme vaivatta. Vaikka en pysty kuvien tai tekstin kautta saamaan aikaan blogin lukijalle tuoksuaistimusta palleroneilikasta, niin ainakin pystyn antamaan vihjeen, että lehmuksen tuoksu muistuttaa sitä mainiosti. 

 Kukkaistuoksuista puheen ollen, posliinikukka on tällä haavaa toiseen otteeseen kukassa tänä kesänä. Se on nyt vanhemmiten ottanut tavaksi tehdä kahdet kukat kesässä. My old faithful. 

Seitsenpistepirkkoja virnalla

 Testaanpa, onnistuuko videon jakaminen blogille. Nyt on leppäkerttuja ❤️

Kuvia

Puhelin  valittaa, että tallennustila on vähissä (juu, en ole opetellut pilvipalvelua), niin talletan blogille joitakin kuvia ennenkuin poistan kännykältä. 

 Dalia vangitsee katseen, mutta samassa ruukussa on myös vaaleanpunainen pelargoni, onnenkäenkaali Iron cross ja lime gladiolus 

 Vielä uusi kuva jaloritarinkukista ja gerberasta. Kuvan taustalla hoidossa olevia kasveja ruukuissaan, tahtoo sanoa, odottavat katveessa istuttamista johonkin päin tonttia. 

Ensimmäiset tuoksuherneet aukeilevat. Samoissa köynnösastioissa on mm. liuskamiinanköynnöstä, kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, hyasinttipapua ja 'Heavenly blue'-päivänsineä, jota odotan kukkaan kuin kuuta nousevaa. 

Hernepensasaidan vieressä oleva pitkä perennapenkki rehottaa tällä hetkellä hoitamattomana, mutta kosmokset pelastavat paljon, ja miksei mäkimeiramikin, joka on levittäytynyt kukkimaan ympäri kasvimaata ja näköjään ainakin yhteen perennapenkkiin. 

Alppikärhö 'Albina Plena' kukki alkukesästä, nyt on vuorossa tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon. Liisa vähän lupaili, että voisin saada häneltä kiinankärhöä vastalahjaksi. En olekaan vielä muistanut hakea tietoa, millainen se on. 

Lopuksi vielä leppäkerttukuva. En saanut kaikkia yhtä aikaa samaan kuvaan, mutta seitsemän seitsenpistepirkkoa bongasin eilen köynnös ruukussa.

Ai juu, kerta kiellon päälle, seitsenpistepirkon kotelovaihe, en nyt muista, olenko jo blogille laittanut siitä kuvan. Tänä kesänä kuitenkin ekan kerran sellaisiakin olen saanut nähdä.

Kasvihuonepäivitys

Nostin taas tomatillot pois kasvihuoneesta, kun toisen lehtiin ilmestyi jotain ötökän jälkiä. Pienempi on taistellut hengestään ja voittanut. Kasvihuoneeseen siirrettäessä se nimittäin napsahti  varresta melkein ereepoikki, pieni pintasuikale jäi yhdistämään vartta juureen. Istutin syvälle, niin että katkeamiskohta jäi mullan alle, huputin ja odotin, josko se alkaisi tehdä uusia juuria varteen, sukulaisensa tomaatin tapaan. Sittemmin olen juurruttanut myös yhden ison tomaatin varkaan, joka oli taittunut. 

Tomaatit ovat viihtyneet hyvin uudessa huoneessa. Olen jättänyt alimmat varkaat poistamatta ja antanut niiden kasvaa kakkosvarreksi. Lajikkeina on tänä kesänä 'Outdoor girl' ja sitten jotain mysteerilajiketta, jota sain kollegalta (ja jonka piti olla chiliä 😂). Ravistelen runkoja kerran pari päivässä, pyrin kastelemaan aamuisin, mutta tänään nukuin niin myöhään, että kastelu siirtyi päivemmäksi. Saatan käydä antamassa lisää vielä illalla. 

Sieltä pilkistää jo viides kypsyvä tomaatti. Vaikka sain tomaatit kasvihuoneeseen paljon aikaisempia vuosia myöhemmin, ensimmäiset kypsät on nyt saatu vähintään samaan aikaan, mutta mielikuvani mukaan aikaisemminkin kuin menneinä vuosina. Miten aikaisin saammekaan ensi kesän tomaatteja, jos/ kun pääsen istuttamaan tomaatit jo alkukesästä. 

Alla olevan kuvan oikeassa laidassa on kaksi ananaskirsikkaa, jotka olen talvettanut, ja vasemmalla kaksi kasvihuonekurkkua ('Telegraph improved'). Lattialla näkyy basilikaruukku (tuttua genovalaista lajiketta). 

Kurkkujen ja tomaattien lisäksi minulla on istutuslaatikoissa chiliä, paprikoita ja suippopaprikoita. 

Kurkkujen juurelle olen kylvänyt tilliä, tomaattien kanssa samoissa laatikoissa on kahta sorttia basilikaa (sain Millanilta thaibasilikan siemeniä, kun genovalaisen siemenet loppuivat) ja samettikukkaa. Lisäksi kasvihuoneen nurkassa seisoo oliivipuu ja pienissä taimikoteloissa on juurtumassa mm. ohotanmarunaa, jonka totesinkin jo juuria tehneen. Pitäisi mennä ne ja muitakin taimia ruukuttamaan, jotta tänäänkin saisi jotain aikaan. Eilen illalla ottamani allergialääke vei taas mehut enkä ole kastelun lisäksi muuta pihalla jaksanut. Nyt ulkona sään puolesta taas jaksaisikin, kun aurinko on kääntynyt lännelle. 

Edit. Lisään vielä vertailun vuoksi juhannuksen paikkeilla pari ottamaani kasvihuonekuvaa.

Okulinkuresmosseloota ja kerinleheret

 No emmä ny perästäkää meinaa murtehella kirioottaa. Ainakaa kaikin aijoon. Moon pruukannu koittaa keriitä kesälomien aikana leikellä matonkuteita. Isoo säkillinen trikoovaattehia ja vähä pieneet mosselo liinaasta orottaa leikkuuta. Aina jonki kletun eli roirin oon kesän mittahan saanu leikellyksi. Mutta mihinä istuus leikkelemäs, kun kuistilla on liian kuuma ja sitte on viä hyttysiä riaamas, eikä tuvan puolella oikeen tärkiää viittis tomuuttaa. 

Tänä kesänä vihiroon keksiin vallata parvekkehen. Vinttikamarihin retuutin ne vaatemosselot likelle, parvekkehen laattian foorasin pahavilooralla, jottei moskat varise laattianraoosta maahan. Kun aurinko on kääntyny lännemmäksi, parveke on ollu sopeva paikka istuskella, ylähällä käy mukava tuulenhenkä eikä hyttyyset sinne osaja. Leikellesnäni oon saanu syrijäsilimällä seurata varpuusparia, jolla on pesä räystähän alla, siinon räystäslauras passeli kolo, josta linnut fooroontiestä käyvät viemäs ruokaa poikasille. Välillä ruuan tuoja on jääny vartoomahan kuusen oksalle, jotta mä katton muolle tai mieluummin lähären eremmäs, jotta son tohtinu livahtaa pesähän. 

Jokku trikoopairoosta on sivusaumattomia ja ajattelinkin, jotta leikkaan ne jatkuvana kuteena helemaa pitkin kiertäen. Keksiin, jotta pairan pyörittämistä vois helpottaa kerinleherillä. Muistin, jotta sellaaset johonaki täs huushollis on, ja navettarakennuksesta ne löysinkin. Testasin, ja homma toimi. 

Kerinlehtiä ei saanut mihinkään kiinnitettyä parvekkeella, kun kiristin ei auennut kovin suurelle. Mutta leikkelen ne muutamat sivusaumattomat vinttikamarin puolella. Ei sinne nyt justihin oo tulos yöpyjiä. Jotta kestää vähä pölyyttää. 

Nyt en ole pariin ehtooseen ollut okulinkuresta leikkelemäs, mutta on ollutkin paree pitää väljännestä, kun eileen huhuroon rikkaruohojen kimpus niin, jotta vasen peukalonhanka kipeytyi. Ei se olisi tykänny leikkelystä, vaikka mä oikealla saksinkin.

Jos huomenehtoolla taas hetken saksiis. Vaikkei mulla hengen hätää olekaan leikkelyn kanssa. Ei mulla oo viä soholojakaa kasattuna (=kangaspuut ovat vielä osina kylmällä vintillä). 

Pyhä- ja lepopäivä

 Eilen saimme iloksemme jo toisen kunnon sateen viikon sisällä. Se alkoi jo ollessamme Millanin luona synttärin jälkeisillä kakkukahveilla. Kun sade hieman hiljeni, lähdimme polkemaan takaisin tandemilla, jonka olimme tuoneet Millanin peräkoukussa - samalla siis palautimme hänen autonsa ja toimme ne lahjaksi ostamamme pensasmustikat. Pyörämatkan aikana kastuin, muttei tullut liian kylmä. Kotona rupesin vajentamaan ylitsevuotavia "nurkka-astioita", ennen kuin maltoin mennä vaihtamaan kuivaa ylle. Illalla sitten olikin noukittavissa ennätysmäärä etanoita 😒. Olin aamulla perannut kasvimaalla, ja aika hyvin rikkaruohot ehtivätkin nuutua ennen sadetta. Mutta niiden päältä ja alta  keräsin etanoita toiseenkin lasipurkkiin, kun eka alkoi olla puolillaan, eivätkä sukkelimmat meinanneet enää pysyä purkissa. Arvelin myös, että liian täysi purkki jäähdyttänee etanoiden lopettamiseen tarkoitetun kuuman veden niin että se olisikin kidutusta. Etanoiden tappaminen on tarpeeksi vastenmielistä ilman, että pitäisi vielä kiduttamisenkin ottaa tunnolleen. Tottahan illan masentavat tappotouhut tulivat sitten uniinkin, peräti espanjansiruetanoiden kokoisina nopeina ryökäleinä, ynnä jonain vaaleina isoina toukkina, jotka olivat kalvaneet gladiolukset. En ole valvetilassa ennättänyt/ hoksannut lainkaan vahtia koristekasveja tuholaisten varalta, kun päivittäinen etanajahti on vienyt ajatukset. Kirvojen suihkuttelunkin lopetin muutamaan kertaan. No, tokihan olen liljoja pitänyt silmällä sen jälkeen, kun alkukesästä ensimmäisen liljakukon rookasin.

Muutama ilonaihe taas vastapainoksi. Ekassa kuvassa on kaksi kukkivaa amaryllistä ja oppilaalta saatu gerbera, joka ensin ei näyttänyt saavan nuppujaan kukkaan asti. Nyt on ensimmäinen alkukesän kukinnan jälkeen. 

Jaloritarinkukat ovat keittiön kuistin portaiden toisessa laidassa. Minulla on portaiden molemmissa laidoissa ruukuissa yrttejä ja kukkia. Parissa ruukussa on mukana myös ruusupapua, jonka siemeniä pitkästä aikaa ostin. Yllätyin iloisesti, kun sen kukat eivät olekaan sitä tavallista punaista vaan hempeämpää hennon vaaleaa lohenpunaista. Piti oikein kaivella siemenpussi esiin, ja lajike olikin nimeltään Celebration. Kun ostaa siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä, niin pusseissa ei ole mitään värikuvia kasveista. Niin voikin saada kivoja ylläreitä. 

Tänään saimme yllätysvieraan, kun Liisa poikkesi matkallaan kirkkoon. Puutarhaihmisenä häntä luonnollisesti kiinnosti kiertää kanssani puutarhan ympäri. Sain antaa hänen mukaansa mäkimeiramimättään ja ranskantulikukan siementaimen. Lisäksi annoin pari siemenpussia viime kesänä keräämiäni siemeniä. Veljen vaimolle  heidän täällä käydessään lupasin myös tuoda loppukesällä paria perennaa, joita hän ihasteli: alppipiikkiputkea ja Arctic Fire -ketoneilikkaa. 

Liisan vierailu toi osaltaan sitä pyhyyttä päiväämme; lyhyt yhteinen rukous ennen kuin hän jatkoi kirkkoon. Me emme menneet konfirmaatiomessuun. Kuuntelin sohvalla striimattua jumalanpalvelusta (eräästä) kotikirkostani, niin siinä tuli samalla sitä lepoakin. Nukahdin loppuvirren aikana. Tänään on taas turhan kuuma ulkoleikkeihin. 

Onnistuneehkon reissun jälkeen turvallisesti takaisin

Saatiin hoidettua melkein kaikki, mitä oli meininkikin eilen ja tänään reissun päällä. Esikoiselle vietiin siskon silitysrauta ja vedenkeitin sekä mm. mattoja, mikro ja mansikoita. Pikkukodissamme kaikki oli kondiksessa. Ruoho jätettiin yhä leikkaamatta, kun heinän seassa kukki niin mukavasti apilat, mesiangervo ja muuta pörriäisruokaa. Ennen rokotusta kierrettiin etsiskelemässä erään kauppaketjun tuotemerkkiin kuuluvaa tiettyä kissanruokaa Millanin Muskalle, jolla on vatsaongelmia. Ei löytynyt. Mutta sen sijaan rokotuksen jälkeinen vierailu perennataimistolla oli ns. hedelmällinen. Millanille löytyi pensasmustikoita ja itsellekin pari perennaa. Palloesikkoa ei nyt ollut, mutta punatähkän sain ja punakukkaisen keijunkukan. Korallikeijunkukan sijaan otin kuitenkin tarhakeijunkukan, kun myyjä kehui sitä kestäväksi ja kun sen kukkavana kuulemma kasvaa korkeammaksi. Nyt pitäisi miettiä taas niillekin paikka... Punatähkää en laita enää samaan paikkaan. Taidan tietää suurinpiirtein, mihin sen istutan, mutta mietin vielä, millaisessa suojassa sen maahan kaivan, etteivät mahdolliset myyrät pääse vohkimaan mukulaa. 

Lauantaina käydään palauttamassa Millanin auto, viedään mustikat ja myös hevoskastanjan taimia. Mutta vettä ei tarvitsekaan enää kuskata. Siellä on vaihdettu vedenottopaikkaa, kun oli tullut niin paljon valituksia, niin nyt Millanin vatsakin taas kestää juoda vesijohdostaan tulevaa vettä. Täytyy yrittää keplotella tandem auton pyörätelineeseen, niin päästäisiin sillä takaisin.