Takaisin töihin

Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen koulupäivä. Oli tavallaan pehmeä lasku, kun maanantai on lyhyt päivä. Silti kotiin päästyäni nuokuin pöydän ääressä. Ottaa taas aikansa päästä rytmiin. Sunnuntaina nukuin kahdeksaan asti ja vaikka menin ajoissa nukkumaan, nukuin katkonaisesti.

Meinasi tehdä tiukkaa, mutta sain kuin sainkin tehtyä kaikki ne pihatyöt, jotka olin ajatellutkin ehtiä loman aikana. Porkkanat olisi kyllä ollut hyvä nostaa ennen kuin lähdimme sukulointireissulle pohjoiseen. Lauantaina lumeton kasvimaa oli jäätynyt jo niin kohmeiseksi, että sain hakata lapiolla tosissani. Osa porkkanoista nousi jäisen multapaakun mukana, vein ne sitten multineen kellariin sulamaan, niin kyllä ne sitten irtosivat. Muutamat purjoni ovat yhä nostamatta, mutta ainakin ennen ovat olleet vielä keväälläkin syötävässä kunnossa, jos ovat silloin vielä olleet maassa.

Kävimme sitten lauantai-iltana vielä kolmannenkin kerran Ruusurannassa tyhjäilemässä ja pakkailemassa. Mies kasasi loput arvokkaat koira-aitauksen osat ynnä koirankopin peräkärryyn, minä mm. pengoin "poistokirjoja" (yksi  vaatekaapillinen lähinnä kaunokirjallisuutta olisi menossa kiertämään, kun tietäisi vain mihin ja miten) ja otin tavalliset ja sähkösuojaverhot alas ikkunoilta ja toin ne pyykkinarulle tuulettumaan. Sunnuntaina mies nukkui vielä myöhemmälle kuin minä, joten tosi-kirkko jäi nyt väliin. Ensi pyhänä paremmat mahikset, kun saadaan yksi lisätunti. 

Lomaviikko työn touhussa

 Muistelen, etten olekaan tainnut aikaisemmin viettää syyslomaa näin aikaisin - ellei sitten uran alkuvuosina 1990-luvulla ollut jotenkin eri tavoin ajoitettu. Silloinkin kun vuosia sitten olin vajaan vuoden töissä täällä etelässä, työrupeamani alkoi vasta syysloman jälkeen marraskuussa.

Aika moni puutarhan syystyö on minulta jäänyt tähän lomaviikolle, kun koulupäivien jälkeen ei vain ole ehtinyt tai jaksanut. Mutta kasvihuoneen ainakin sain tyhjättyä ennen lomaa. Sieltä saatua satoa nautitaan yhä. Omat kurkut loppuivat Aleksis Kiven päivänä, mutta tomaatteja ja suippopaprikoita riittää vielä ainakin tämän viikon.

Eilen ja tänään olemme olleet miehen kanssa edelleen tyhjäämässä ja siivoilemassa Millanin entistä kotia. Meillä on Millanin auto ja peräkärry lainassa ja poissa tieltä sen aikaa, että hänen nykyisessä pihassaan saadaan tehtyä salaojitus. Se piti tapahtua viime viikolla, mutta urakka siirtyi sairastumisen vuoksi. Nyt sitten olemme käyneet hakemassa peräkärryllä Millanin toivomia tavaroita pihasta ja autotallista. Oma peräkärrymme on tällä hetkellä pohjoisessa (pitkä juttu), mutta torstaina on tarkoitus lähteä Millanin vetokoukullisella (ja talvirenkaisella) autolla hakemaan sitä ja samalla sukuloimaan.

Keräsimme äsken omenoita, kun olin saanut laitettua talvisuojat lopuille hedelmäpuille - ja uudelle koristearonian taimelle, jonka sain tänä syksynä veljeltäni. Huomiselle jää vielä ainakin kompostorin tyhjäys ja  kesäkukkien juurakoiden talteenotto. Niin, ja valkosipulia voisi myös alkaa kylvää ja istuttaa.

Nyt minulla on Kanttorilassa keraaminen liesi ja kiertoilmauuni, siirrettiin Millanin entisestä kodista ja vietiin sen tilalle vanha liesi. Millanilla on uudessa kodissaan vähemmän säteilevä sähköliesi, ja tuo kymmenisen vuotta vanha keraaminen liesi olisi kenties vain mennyt pilalle talossa, joka jätetään talveksi kylmilleen. Testasin eilen uunia, ja hyvin toimi. Omenapaistosta ja -piirakkaa sekä juurespaistosta.

Krassit sun muut kesäkukat paleltuivat jo viikko sitten. Silkkikukka sentään oli vielä loppuviikosta kukassa niin, että sain viedä luokkaan kukkia maljakkoon sadonkorjuujuhlamme kunniaksi perjantaina. Oppilaat olivat tuoneet kotoaan sadonkorjuuseen liittyviä maistiaisia, leivonnaisten lisäksi mm. päärynöitä, karpaloita, erilaisia hilloja (mm. paholaisenhilloa, jossa oli ainakin tomaattia ja chiliä) ja kurkkusalaattia. Musiikkipaikkakunnalle sopivaan tyyliin siirryimme lomalle herkuttelun jälkeen laulajaisten kautta. 

Työnantaja velvoitti unohtamaan työasiat ja pysymään poissa Wilmasta, mutta olisi mulla yksi läksyhomma, liittyen TCM-koulutukseen, jonka ensimmäinen sessio oli torstaina. Otan "läksykirjan" mukaan pohjoisen reissulle, niin ehdin ajomatkan aikana lukea pyydetyt kaksi lukua kirjan alusta. 

Pakkasta luvassa lähipäivinä

Tällä viikolla en ole jaksanut töiden jälkeen kotona juuri mitään. Pienet piipahdukset puutarhassa, kuten muumio-omenoiden keruuta lämpökompostoriin. Eilen hain persiljaa ja loput basilikat pakastimeen. Nyt kun uhkailevat hallalla/yöpakkasella torstain ja perjantain väliselle yölle, niin kävin tänään nostamassa mukulasellerit ennen kuin tuli liian pimeää. Tänään hoitui yksi palaveri, jota olin etukäteen jännittänyt, niin energiaa oli vähän enemmän kuin eilen sitä hermoillessa. Vielä muutama palaveri ja saman verran OPSien päivityksiä ennen syyslomaa. Siis tietysti tavallisen koulutyön lisäksi. (Toki nykyään nuo kuuluvat tavalliseen koulutyöhön.)

Porkkanat ja purjot saavat jäädä vielä maahan, samoin enimmät palsternakat ja maa-artisokat. Viikonloppuna nostin loput vähäiset perunat ja keräsin useamman desilitran etanoita...

Lopuksi jotain aivan muuta. Vuosia sitten Martti Muurikainen kävi silloisessa kotiseurakunnassani useammankin kerran Sanan ja rukouksen illoissa. Kerran kun olin kertonut hänelle rukousaiheitani ja olimme rukoilleet, hän sanoi kokevansa, että minuakin kutsutaan rukoilemaan sairasten puolesta. Lisäksi hän sanoi jotain sen suuntaista, että hänellä oli sellainen tunne, että se tehtävä alkaisi sillä, että rukoilen lapsen puolesta. Sen jälkeen olen rukoillut työhöni liittyen monien lapsien puolesta. Mutta tänään kotiin ajellessani rukoillessani erään lapsen puolesta muistin taas yhtäkkiä nuo Muurikainen aavistukset/ tuntemukset/ profetiat ja purskahdin itkuun ajatellessani, onko tämä se lapsi. Oli tai ei, rukous jatkuu. 

Sadonkorjuuta siinä sivussa

Uudenlainen syksy. Kiireinen. Kyllä. Mutta siinä ei oikeastaan ole mitään uutta, että blogikirjoittelu tahtoo jäädä niin koulutöiden kuin sadonkorjuupuuhien jalkoihin.

Se mikä on uutta ja ihanaa, on mahdollisuus vaikka joka työpäivän jälkeen pistäytyä puutarhassa ja ehkä puuhata siellä jotain. Mikäs sen palauttavampaa ja voimaannuttavampaa! Toissa syksynä piti vielä odottaa viikonloppua, että pääsi jatkamaan kauhealla kiireellä syysaskareita Kanttorilassa.

Toki alkusyksyn mittaan on ollut viikottain vähintään yksi työpäivä alkuiltaan asti, ja joidenkin koulupäivien jälkeen on tuntunut, että kakki mehut on puristettu, ja vähän tautejakin on ollut viikonloppuisin. Mutta esimerkiksi tänään ja eilen olen ehtinyt pihalle räämästämään.

Vähän saldoa ja muistiinpanoja, mitä puutarha ja kasvihuone ovat tuottaneet. Tähän asti olemme saaneet syödä kasvihuoneesta omia tomaatteja, kurkkuja ja nyttemmin myös paprikaa. Jonkin verran niitä liikeni lapsillekin tuliaisiksi, ja laskeskelin että vielä ainakin tämän viikon ne riittävät meille aamu- ja iltapalaleipien päälle, paprikoita senkin jälkeen.

Puutarhasta olen kerännyt härkäpapua vähän pakastimeen ja siemeneksi. Tällä kertaa jäimme ilman silpoydinherneitä. Pensaspapu ei ihan sitä korvaa joulupöydässä. Olemme syöneet kolme maissintähkää ja neljäs vielä tuleentuu. Kesäkurpitsoista isoimmat ovat kellarin hyllyllä. Kellarissa on jo myös vähän perunaa ja isoimmat punajuuret, vadelmahillo- ja omenasosepurkkeja sekä maustekurkkua. Vaikkakaan omista avomaankurkkukylvöstä ei ole ehtinyt kasvaa kuin kaksi hedelmää (jotka ovat yhä poimimatta), olen saanut silti säilöä kurkkua, kun Millan kehotti hakemaan säilöttävää hänen entisen kotinsa kasvimaalta. Valkosipuleista tuli hyvä sato, ne nostin kuivumaan elokuussa. Jos 

Viime vuosi oli omenapuille sapattivuosi, mutta tänä syksynä kerättävää on taas ollut. Lähinnä mies on urakoinut omenapuiden alla. Yhdessä on siivottu omenoita höyrymaijaan ja minä olen keitellyt sosetta purkkeihin. 

Pitkään lämpimänä kestänyt syksy on antanut lisäaikaa, venyttänyt sadonkorjuujaksoa pidemmäksi. Tänä iltana nostin loput punajuuret ja pari itsekseen ilmestynyttä kyssäkaalta. Ja siivosin taas purkillisen etanoita pois kasvimaalta 😒 Perunoista osa on vieläkin maassa, samoin kaikki mukulasellerit. Persiljaakin voisi vielä korjata pakastimeen. Porkkanat saavat jäädä vielä hyväksi aikaa, samoin purjot ja maa-artisokat. 

Metsän satoakin on saatu, vajaa sangollinen mustikkaa ja pari kertaa on käyty suppismetsällä, samalla on löytynyt vähän kantarelleja, ja karvarouskuja ryöppäsin sienisalaattiin. Mutta puolukat olivat sienipaikallamme vielä raakoja. Ehkä niitäkin vielä ehdimme kerätä. 

Koulua, mustikkaa ja muuttoa

Nyt on käyty jo yksi kokonainen viikko koulua, ja ilokseni ole voinut todeta, että viime kevään ekaluokkalaiseni ovat kasvaneet henkisestikin kesäloman aikana. Pelko siitä, miten pärjäämme yhtä ohjaajaa vähemmällä, vaikuttaisi nyt olevan turha. Erityisen suotuisa kehitys on tapahtunut sillä oppilaalla, jolla oli eniten vaikeuksia ekaluokalla ❤️🙏.

Emme sitten loman aikana ehtineetkään metsäretkelle, mutta tämän viikon tiistaina vihdoin kokosimme marjastuskimpsut ja sienestyskampsut ja lähdimme metsästämään. Sieniä emme kuitenkaan löytäneet kuin pari haperoa ja yhden voitatin (niistä mies teki herkulliset lämpimät pizzavoileivät). Mustikkaa sentään löysimme jonkin verran ja jaksoimme kerätä reilun puoli sangollista, sopivasti perkuu-urakkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin entiselle kodille kastelemaan kasvihuoneessa.

Kuten edellä ja edellisessä kerrotusta voi päätellä, nyt on Millan päässyt muuttamaan uuteen kotiin, ja huomenna käymme ensi visiitillä viimesunnuntaisen muuton jälkeen. Meitä oli siinä hommassa Millanin naapuri sekä sisko miehensä ja tyttärensä kanssa. Ennen muuttokeikalle lähtöä kökkäväki kokoontui Millanin äidin ruokapöytään.

Koulussa kuvistyön mallina olleita kukkasia.

Ei enää viikkoakaan lomaa

Taas on mennyt yli kymmenen päivää edellisestä tekstistä. Sen jälkeen olen mm. ommellut valmiiksi seimihahmoille asut sekä helmikoristetyynyn helmet. Olemme käyneet tässä välissä kahteen kertaan pohjoisessa. Molemmilla kerroilla tapasimme lapset ja ensimmäisellä kerralla myös muita tärkeitä ja rakkaita sukulaisia. Puutarhassa säiden mukaan pientä puuhastelua, kohta pitäisi hoitaa syyslannoituskin. Kattofirman mies kävi yhtenä päivänä kuvaamassa taloa droonillaan. Annoimme luvan laittaa kuvan Facebookiin. 

Elokuu alkaa meillä aina synttäreiden merkeissä. Tänä vuonna aloitettiinkin ensimmäinen synttärikakku jo maanantaina heinäkuun puolella.  Olimme silloin osakemökillä Lapissa. Olemme tavanneet varata mökin muutamaksi päiväksi hilla-aikaan lähes joka kesä. Nyt reissu olisi jäänyt välistä, mutta sitten joku osakas perui tämän viikon, niin varasimme mökin sunnuntaista torstaihin. Yksi syy pikalähtöön oli tarve saada kuvia mökistä mahdollista osakkeen myynti-ilmoitusta varten. (Toinen syy luonnollisesti hillahimo.) 

     Tässä yksi minun ottamani ulkokuva. 

Reilun yhdeksän tunnin matkanteon jälkeen ehdimme vielä sunnuntai-iltana soutaa mökkirannasta saareen kolmeksi tunniksi hillastamaan. Maanantaina jatkoimme hillastusta ensin mantereen puolella ja ruokatauon jälkeen uusi souturetki saareen hakemaan sieltä loputkin. Sanomattakin on selvää, että mukana tuomamme kakkupohjan täytteeksi laitettiin hillaa. Illalla saunottiin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Uida en tarjennut, kun tuuli niin kylmästi. Olimme aikoneet palata keskiviikkona, mutta kun sitten tiistaina aamupäivällä alkoi sadella emmekä keksineet muuta järkevää tekemistä, pakkasimme tavarat, teimme loppusiivouksen ja marssimme autolle. Kotimatkalla pysähdeltiin sen verran, että poikettiin viemään lapsille hillaa pakastettavaksi. Jäi sitä silti vielä itsellekin iltapuhteeksi, kun olimme kotiutuneet puoli kymmenen jälkeen. Piti käydä myös kasvihuone katsastamassa. Hain ensimmäisen kurkun ja ilokseni näin vihdoin ensimmäisen tomaatinkin viimein kypsyneen. 

Ensimmäisestä kakusta jäi rippeet varsinaisen synttäripäivän aamuksi, mutta tänään syötiin kakkua numero kaksi yhdessä Millanin kanssa samalla kun käytiin jälleen auttelemassa muuttoa. (Kuvassa toka kakku.) Tänään pääsin myös pitkästä aikaa lapsuudesta tuttuun puuhaan, kun lippasin Millanin uuden kodin pihaan tuotuja halkoja liiteriin. Iso kasa vielä jäi liiterin eteen, mutta mies peitteli ne takamarkilta löytyneillä kattopeltilevyillä sateen suojaan.

Vielä on muutama päivä kesälomaa jäljellä ennen kuin koulu alkaa. Lauantaina tavataan minun sisaruksiani lapsuuden seuduilla. Sen lisäksi, jos säät sallivat, olisi kiva ehtiä vielä käydä metsäretkellä, etsimässä joko mustikoita tai sieniä tai molempia. 

Pyöreä penkki

 Kirjoitin taannoin pienen pyöreän perennapenkin uusimisen onnistumisesta

Tässä vielä kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Olen siirtänyt tuohon nyt sitten vielä amerikankeijunkukka kivikkopenkistä, kun siinä on turhan matalasti multaa.

Ylimpänä huojumassa lännenluppion punaiset tupsukat. Kurjenkello, rantakukka ja tähkätädyke kukassa, myös pallerokiurunkukka aloittelee kukintaa. Valkoinen peurankello kasvoi kääpiökokoiseksi tänä kesänä, ehkä moitti sitä, kun rajoitin sen leviämistä ruukulla.