Mikä on kun ei irtoa? Olen aina välillä käynyt bloggerissa meininkinä kirjoittaa kuulumisia, mutta ei vain ole lähtenyt mitään liikkeelle.
No, olemme olleet takas Kanttorilassa sunnuntai-illasta asti. Kaupungista tuli kuitenkin niin äkkilähtö, että sinne jäi läjä likaisia vaatteita, jotka minun oli tarkoitus kiikuttaa mukana pyykättäväksi. Aina jotain jää. Se on tällaisen kahden huushollin riesa. Millaista härdelliä siitä tuleekaan, jos syksyllä on sellainen tilanne, että kaupunkikoti on myymättä ja kuitenkin hankitaan vuokrakämppä työpaikan läheltä...
Tuossa ennen joulua kirjoittelin, että jotain suurta on ilmassa. Ja lupasin toiste siitä kirjoittaa tarkemmin. Nyt jo tohtii kertoa, kun se suuri asia ei edennytkään niin sutjakasti kuin ensin vaikutti. Joulukuun alkupuolella mies kokeili kurillaan ottaa yhteyttä netistä löytyneeseen okt:n ostoilmoitukseen. Kyseessä oli perhe, joka asuu varsin lähellä kaupunkikotiamme kerrostalossa. He ovat kesästä asti etsineet omakotitaloa, joka olisi mukavampi paikka niin perheen lapsille kuin kissoillekin. Vielä samana iltana he kävivät taloamme katsomassa (ilman että minulla oli juurikaan aikaa rustata huushollia esittelykuntoon...) Ylätyksekseni he olivat varsin kiinnostuneita, kouluikäiset lapset jo jakelivat yläkerran huoneita keskenään, eikä perheenpääkään alan miehenä pelännyt remontteja. Mutta kuntokartoituksen he talosta toivoivat. Niinpä sellainen teetettiin. Ennen sen tekoa ilmassa oli sellainenkin mahdollisuus, että kaupat voitaisiin tehdä ennen vuoden vaihdetta, jolloin meillä olisi mennyt joulun välipäivät ankaraan muuttourakkaan. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Kuntokartoituksessa todettiin, että perusta on kunnossa mutta että katto ja kylpyhuone tarvitsevat remonttia. Talosta kiinnostunut perhe ei kuitenkaan saisi pankilta asuntolainan lisäksi enää remonttilainaa, joten se kauppa ei etene, ellemme me ryhdy teettämään kylppäriremppaa. Asia mietinnässä.
Mutta palatakseni Kanttorilan kulmille, niin tänään teimme taas mukavan kyläreissun Millanin luo. Vierailulla oli sellainen motiivi, että sain tilaisuuden selata Millanin puutarhaesitteitä ja tilata haluamiani siemeniä yhdessä Millanin ja tämän siskon kanssa. Sillä välin mies kävi naapurikaupungissa katsastamassa sen auton, jonka ostimme ennen joulua. Ei mennyt vielä läpi, lokasuojan ruosteiden takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti