Omenatarha

Omenatarha

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Hieno laji

Kyllä on mukavaa olla väsyksis. Siis myös ihan ruumiillisesta työstä eikä vain sen takia, että nousin aamulla kuudelta, kun ihon kutina herätti  - kuten oli valvottanut jo kolmen maissakin. No, otin toki aamunokoset kahdeksasta yhdeksään ja söin sen jälkeen toisen aamiaisen kuin hobitit ikään. Kutinaan otin viimeisen kortisonitabletin vanhentuneesta kyypakkauksesta, sen jälkeen kun olin aamulla käynyt suihkussa ja voidellut pahimmin syyttävät puremat aloe vera -geelillä.
Eilen sain vihdoin siivottua peräkamarin. Laitoin ompelukoneen hetkeksi piiloon itseltäni, etten ehdi sotkea uudestaan ennen kuin saamme pojat tänne yövieraiksi viikonloppuna. Siskonikin lienee tänään tulossa yöksi sieltä festareilta. Hänelle siivosin vintillä vieraskamarin. Viime yön sisko oli Millanin luona, kun ovat samoilla reisuilla liikkeellä. Sain siis yhden lisäpäivän siivoonteoolle. Porstua siivottuna, mutta kylppäri vieläkin puolimoos.
Mutta se hieno laji, josta tänään olen taas saanut nauttia ei suinkaan ole siivous. Se on puutarhanhoito.  Sain äsken taas yhden projektin päätökseen. Se sai inspiraationsa, kun viikko sitten maanantaina keräsin kärryn kyytiin läjän lahonneita koivun oksia ison koivun juurelta ja mietin niille loppusijoituskohdetta. Kohopenkki, mikäs muukaan. Keksin heti kohta paikankin, mihin alkaisin sille kaivaa krooppia. Suurin piirtein keskellä kasvimaata on ollut kaksi Millanin rustaamaan vanerista lavakaulusta, joissa on ollut kasvamassa yrttejä, oreganoa ja minttua lähinnä. Toista lootaa kohensinkin kaksi vuotta sitten juhannuksen jälkeen, ja siitäkin projektista kirjoitin silloin tänne. Mutta isompikin oli jo kasvanut umpeen, ruohoa ja lupiinia oreganon lisäksi, ja laidatkin alkoivat olla risat. Päätin purkaa laartikot, siirtää yrtit väliaikaisesti ruukkuihin ja kaivaa lavojen tilalle kohopenkkikuopan. Samalla nostaisin ylös myös lavojen päädyssä niiden ulkopuolella kasvaneen ison mättään ranskalaista rakuunaa. Sitäkin laitoin talteen, vaikka en toistaiseksi ole itse oppinut rakuunaa käyttämään.  Viikon verran saivat lahopuut odotella kärryssä. kunnes eilen viimein olin ehtinyt projektin siihen vaiheeseen, että olin saanut kuopan valmiiksi. Lapiointivaiheessa eräs ongelma on, mihin sijoittaa mullan siksi aikaa, että sen saa levittää takaisin valmiin kohopenkin ihokerrokseksi. Tällä kertaa käytin osan mullasta perunoiden, porkkanoiden ja punajuurikkaiden multaamiseen. Kas kun tarvittaessa tiesin saavani lisää multaa kohopenkin päälle perennapenkistä, johon aion loppukesästä vaihtaa mullat.
Kyseisen perennapenkin osittainen ylöskaivaminen sisältyi myös kohopenkkiprojektiin. Tarvitsin sieltä irtikaivamiani ruohotuppaita risujen päälle. Risujakin kertyi kuopan pohjalle paljon enemmän kuin ne muutamat koivunjuuret. Olin ajatellut piilottaa penkkiin talon takana lojuvat siperianhernepensaan oksat, joita ei pysty oksasilppurilla pienistämään. Kokeilin, mutta sitkeä puuaines kietoutui terän ympärille ja pysäytti moottorin. Mutta ne oksat saivat jäädä edelleen lintujen piilopaikaksi, kun mies innostui siivoamaan riihen likelle kertynyttä kuusenoksarisukasaa.  Riihen markki siistiytyi kovasti kyllä jo sillä, kun mies myi siitä yhden auton, mutta sitten hän hän kävi käsiksi auton takana osin piilossa olleeseen oksakasaan, paksuimpia hän sirkkelöi polttopuiksi ja risumoskaa kärräsi sitten kaivamaani krooppiin kolme kottikärryllistä. Kun mies vielä leikkasi nurmikon, niin sisääntuloalue oli siistiytynyt hurjasti.
Eilen saimme siis risut kuoppaan ja aloin kärrätä seuraavaksi niitä ruohoja. Tänään jatkoin perennapenkin kaivuuta ja nättäiden kuskausta. Sitten tyhjäsin kasaan pari jätesäkillistä syksyllä kerättyjä puiden lehtiä (taisinpa niiden alle piilottaa myös sitä sammalta, jota mies viime kesänä kaivoi porstuan ulkoseinistä ja lattian alta). Ties kuinka monennen huilootauon jälkeen kärräsin seuraavaksi kerrokseksi kompostia, sen päälle ruohokatetta, jota mies oli minulle jemmannut ruohonleikkuusta - kun viimein sateiden jälkeen hän siihen hommaan oli taas päässyt. Ja lopuksi multa.
Iloitsen valmiin homman kanssa ainakin yhtä paljon siitä, että perennapenkkiä kaivaessani olen kuin olenkin löytänyt harmaakäenkukan siementaimia. Minä kun luulin tyystin menettäneeni tuon ihanan kukan viime talvelle. Niitä samoin kuin väriminttuja, illakkoa, punakärsämöä ynnä muuta penkistä otin talteen purkkeihin, jotka sitten upotin penkkiin odottamaan takaisin istuttamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti