Meillä on kolmisen tunnin ajomatka töitten jälkeen Kanttorilaan. Minulla on ajankuluna useimmiten jotain luettavaa, sudoku tai niin kuin eilen, myös kokeiden korjaamista. Mutta ennen kuin katsahdinkaan äidinkielen kokeisiin, luin J.K. Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat. Eräs oppilaistani oli ystävällisesti ja pyytämättä sen minulle viisannut kirjaston hyllystä tietäen, että olen halunnut sen lukea. Niinpä kävin sen lainaamassa töiden jälkeen ennen kotiin lähtöä. Meillä on automatkalla aina mukana myös eväsreppu, joskus pidetään ostos- ja/ tai vessatauko, vaan ei joka kerta, kun eväitä voi syödä pysähtymättäkin.
Eilen pysähdyttiin kaksi kertaa, ensin alkumatkasta lisäämään ilmaa peräkärryn renkaisiin, kun tiililasti tuntui niin heijaavan. Toisen kerran pysähdyttiin minun pyynnöstäni loppumatkasta. Viikko sitten olin nähnyt multatarjouksen erään kaupan pihassa, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta saada viittä säkkiä mahtumaan autoon. Nyt oli tilaa peräkärryssä isommallekin satsille. Samalla halusin päästä näkemään, olisiko himoitsemani kirja siellä vielä tallella. Viikko sitten näin nimittäin kaupan kirjahyllyssä yhden anilliininpunaisen Raamatun, jossa oli hopeoidut sivunreunukset ja vielä lovetus eri kirjojen löytymistä helpottamaan. Silloin en raaskinut sitä ostaa, kun hinta oli varsin korkea ja kun meidän huushollissa Raamattuja on jo ennestään yli kymmenen.
Kun saavuimme kaupan parkkipaikalle, siellä olikin hurjasti autoja ja lisäksi pari lojua ja lastenkaruselli. Paikkkakunnalla oli menosssa jokin syystaphtuma, hurjat hämyilyt. Toisessa kojussa myytiin kevätkääryleitä, joita mies kävikin satsin meille ostamassa sillä välin, kun minä pistäydyin vessassa. Sitten kauppaan ja ensiksi tryykäsin kirjahyllylle. Ja olihan se Raamattuni siellä vielä minua odottamassa! Sitten vähän ruokaostoksia ja kassalle maksamaan em. ostosten lisäksi kymmenen multasäkkiä. Ahtaalla ja vilkkaalla parkkipaikalla oli vähän jännää siirtää auto peräkärryineen multasäkkien viereen. Peruuttaessaan mies tuli kolhaisseeksi auton kyljen liikennemerkin tolppaan, kun ei sitä huomannut ja kun ei ehtinyt reagoida varoitukseeni. No, sehän ei mitään haittaa valmiiksi kolhitussa, mutta sitten tuli muutakin ärämää: kun olimme lipanneet mullat kyytiin ja kun aloimme niitä liinoilla sitoa, niin siirtyessään kärryn toiselle puolelle mies tuli potkaisseeksi kärryn jarrunesteen paisuntasäiliötä niin, että se katkesi juurestaan. Äkkiä säiliö ylös maasta ja sen sisältö talteen takaloosterissa lojuneeseen lasipurkkiin. Ennen kuin mies ryhtyi korjaamaan säiliötä, käytimme käsidesiä ja söimme ne kevättkääryleet, Kotka olivat vielä lämpimiä. Sähkömiehen- ja ilmastointiteipeillä mies sai paisuntasäiliön valesvireeseen, niin että tohti kaataa jarrunesteen takaisin. Sitten loppumatka varovasti, moottorijarrutusta käyttäen. Miehen korjaillessa kärryä ja sitoessa kuorman valmiiksi minä ehdin vähän vilkaista koepinkkaa. Ehdin myös seurailla tapahtumia ympärilläni. Kauppaa vastapäisen talon isäntä näytti tulevan kotiin tyylikkäästi mustassa takissa ja hatussa. Hän kytki talon ikkunoiden ja pihapuiden ympärille virittämiään ulkovaloja palamaan. Ihailin erityisesti puussa roikkuvia isohkoa valkoisia valopalloja. Kyseiset syysvalot oli varmaankin viritetty juuri hurjan hämyilyn vuoksi. Myöhemmin, kun mies pyysi minua avustamaan teippaamisessa, pitelemään säiliötä paikallaan, edellä mainittu nuorehko talonisäntä mustassa takissaan mutta ilman hattua käveli ohitsemme, hymyili minulle ja tervehti! Tietysti tervehdin takaisin, ihmetellen iloisena vieraisiin kohdistuvaa ystävällisyyttä. Mutta se liittyy joko kyseisen paikkakunnan yleiseen ilmapiiriin tai ehkä siihen, että herra oli asiointikauppamme henkilökuntaa/ omistajia.
Pääsimme perille, minä iloisena ostoksista, ystävällisistä ihmisistä ja siitä, että minulla on niin näppärä ja kekseliäs mies, että matkantekomme jälleen kerran pääsi jatkumaan. Ja tietysti siitä, että täällä Kanttorilassa taas saadaan hetki olla. Tai siis ”olla”. Kyllä se oleminen loppui nyt tähän ja tekeminen jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti