Taas on tullut pitkä tauko kirjoittamisessa. Loppusyksy on aina hullunhektinen opettajaihmisille. Lopulta kuitenkin koitti joululoma, mutta kuinkas kävikään... kun torstai-iltana koulun joulujuhla kirkossa oli loppunut, minulle iski kurkkukipu. Perjantaina piti vielä jaksaa käydä koululla. Ei olisi kannattanut kävellä sillä kertaa, voimat olivat aivan loppu ja kotiin päästyä oli jo kuume alkanut nousta. Sängyn pohjalta sitten huutelin miehelle, mitä kaikkea pitäisi pakata Kanttorilan joulua varten. Vaan monenmoista minulta sitten unohtui kuumetokkurassa.
Matka oli tavallista pidempi, kun teimme mutkan entisessä kotikaupungissa hakemassa esikoisen kyytiin. Matka tuntui silti vielä pidemmältä, oli kova tinki istua kuumeisena kolme ja puoli tuntia autossa. Kun jaksoin kaataa termarista itselleni lämmintä juomista, olo koheni ja sain nukahdettua hetkeksi. Viimein päästiin Kanttorilaan. Täällä oli sopivasti lämmin jo valmiiksi ja mies sytytti takkaan tulen. Minä vaihdoin ylleni lämpökerraston ja sen ylle villaa ja peittelin itseni sohvalle. Kuumetta oli enimmillään 38,8 astetta. Toivoskelin, että korkea kuume lopettaisi taudin lyhyeen. Tällä hetkellä tuntuu, ettei toivoni ollut turha. Eilinen meni vielä mammuskellessa, mutta ilman kuumetta. Tänään olen ollut jo hetken tentehilläni. Mutta hommaakin piisaisi. Onneksi on tekijöitä, kun mies haki eilen junalta lisää jouluvieraita, keskimmäisen pojan, tyttären ja tämän poikaystävän. Kuopus tulee kuulemma vasta aattona, mutta sitten ollaankin hetken kaikin koolla.
Mä luulen, että olen nyt pitänyt parikin lepopäivää putkeen, niin tämän adventtisunnuntain voin huoletta touhuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti