Niitä pitää olla. Paljon. Monta kylvöstä. Etenkin salaattia ja tilliä. Jospa vihdoin ensi keväänä ymmärtäisin kokeilla salaatin esikasvatusta. Sitä kun ei pysty säilömään. Toisin kuin tilliä, jota on riittänyt viime kesältä kuivattuna tähän asti. Mutta liikaa ei voi koskaan olla sitäkään. Olen kevään ja alkukesän mittaan tehnyt kuusi tillikylvöä eri paikkoihin, ei kylläkään mitään pitkiä rivejä, jotain metrin pätkiä. Eri aikaisia salaattikylvöksiä on - toistaiseksi - kuusi, ja lisäksi olen istutellut kaupan ruukkusalaatteja viitisen kipaletta eri puolelle kasvimaata ynnä ruukkuun kasvihuoneeseen. Ruukuista olen vähän kerännyt jo syötäväksi asti, eikä mene enää kauaa, kun varhaisimmasta kylvöstäkin voi jo lehtiä napsia.
Herne on oiva maanparannuskasvi, ja siksikin sitä kylvän joka kesä sinne tänne, missä vain on tilaa (jäänyt salaatilta ja tililtä) ja herneelle sopivien kasvien kavereiksi. Ennen laitoin hernettä valkosipulin viereen, koska ajattelin herneen saavan sipulin pystyvarresta tukea. Mutta sitten luin kumppanuuskasvitietoja, joiden mukaan ne eivät viihdy yhdessä. On pitänyt sittemmin tukea herneet muulla kurin.
Ajattelin tänään herneen tukikeppejä tökkiessäni, että vaikka kasvimaani muuten on epäsiistin näköinen (rivit miten sattuu, itse kylväytynyttä palsternakkaa siellä täällä, kateharsoa ja hyönteisverkkoa kasvien suojana ja kasvijätettä katteena), niin hernepenkit saan kivan näköisiksi yksinkertaisella tukikeppien pujottelulla.
Tänä suvena hain tukikepit ojan laidasta. Yksi tie, kolme asiaa: raivasin turhan tiheäksi ja korkeaksi kasvanutta lepikkoa ojanpyörtänöltä, karsin niiden oksat lehtineet kohopenkin katteeksi ja paljaat kepit hernesmaalle.
Lepikkoa jäi vielä vähintään toinen mokoma, mutta ajattelin jättää sen raivauksen ensi viikkoon, niin saan samalla ns. juhannuskoivut porraspieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti