Mitäs tänne kuuluu

Viime vuonna omenapuut eivät juurikaan kukkineet, eivät myöskään mansikat. Tänä keväänä näyttäisi olevan kukkia, mutta sehän ei vielä takaa satoa.

Pörriäisiä ei ole näkynyt silloin, kun ollut tuulista ja viileää. Siis melkein koko ajan... Toissailtana näin ilokseni yhden kukkakärpäsen omenapuussa ahkeroimassa. Eilen ja tänään olen nähnyt kimalaisenkin. Mutta olisi tuossa tekemistä useammallekin pörriäiselle. 

Vähän päiväkirjaa tähänastisesta lomanvietosta. 

Sunnuntaina messun ja käynti Millanilla. Taisinpa jotain pientä puuhastella ulkonakin.

Tässä pitkin viikkoa olen vähitellen edelleen edistänyt kylvöjä ja istutuksia. Sain oppilailta lahjaksi mm. kesäkukkien siemeniä, samoin siskoltani, niille olen järjestänyt tilaa eri perennapenkkeihin. Osan leijonankidoista istutin jo, samoin astioihin päivänsineä, keijunmekkoa, kukontöyhtöä, krassia, mustasilmäsusannaa ja onnettoman pienet ahkeraliisat. Tänä keväänä ensimmäinen ahkeraliisakylvös ei tuottanut tulosta, niin kylvin loput siemenet myöhässä, samoin kuin tuoksuhernettä, joka niin ikään on vielä kovin matalaa. 

Eilen tiistaina oli erikoinen, ehkä jopa merkittävä päivä. Kävimme nimittäin Millan kanssa katsomassa hänelle taloa, joka vuoden etsinnän jälkeen vaikuttaisi olevan sopiva niin sijainnin, ympäristön, kunnon kuin hintapyynnönkin suhteen. Katselmuksen jälkeen ajeltiin vielä ruokakauppoihin ja paluumatkalla jäätiin kahville Millanin luo. Palasimme kotiin vasta illalla. Mutta reissu oli kaikin puolin kannattava ja vaivan arvoinen, jos tällä nyt ratkeaa Millanin asuminen. Se olisi suuri rukousvastaus myös Millanin läheisille. 

Tänään istutin lisää perunaa ja kylvin punajuurta ja porkkanaakin lisää. Kun on aleneva kuukin. 

Yöllä on kuulemma luvassa sadetta, niin tyhjäilin kastelemalla sadevesiastioita.

Huomiseksi on hapanleipäjuuri happanemassa, ja purkitettavaksi kuivattua lipstikkaa. 

Ja niin alkoi loma

Oli ihana, mukava ja antoisa päättäjäispäivä ykkösteni kanssa. Syötiin jätskit ja ehdittiin leikkiäkin ennen kuin jaoin todistukset ja lähdettiin ulos tekemään kunniakujaa kuutosille. 

Kun viimeinenkin oppilaistani pinkaisi koulun pihalta hakemaan tulleen äidin luo, minulta pääsi itku. 

Nyt pääsin näkemään myös ysiluokkalaisten traktorikulkueen. En muistanutkaan sellaista perinnettä, kun olen ollut kymmenkunta vuotta töissä alakoululla kaukana yläkoulusta. 

Mies oli lähtenyt minulle kuskiksi, kun oli vain lyhyt päivä, joten ajaminen ei minua rasittanut. Yöunet olivat kuitenkin jääneet taas turhan lyhyiksi. Niinpä ruuanlaiton ja syönnin jälkeen oikaisin sohvalle ja nukuin tunnin päiväunet. Sen jälkeen jaksoinkin pihalle. 

Ensimmäisiä kesäloman puutarhahommia oli kasvihuoneen ja kylvöjen kastelu, vähän ruohonleikkuuta (ja leikkuujätteen levitystä katteeksi) sekä kompostoreiden tyhjäys ja uudelleen täyttö. 

Kuvassa kevätesikon takana yksi uusista suosikeistani, hopeatäpläpeippi. Vaikka jotkut Millanin hankkimista kasveista ovat sittemmin menehtyneet, tilalle on tullut jonkin verran uusia perennalajeja.

Huomenna pyhäpäivä, vaikka tänään onkin tuntunut ihan perjantailta, siksi tietenkin, kun oli työpäivä. Huomenna tiedossa myös kahvittelua Millanin kanssa. 

Helluntai

Tänään kävi aamulla kova puhuri, jotenkin sopii helluntain raamatulliseen aiheeseen, samoin kuin sade, joka alkoi sillä välin kun istuimme kirkossa.

Sain eilen siskolta pussillisen kesäkukkasiemensekoitusta. Sateen ansiosta oli otollinen aika kylvää siemenet. Tein kylvökselle tilaa muuripenkin laitaan, istutin siihen myös pistokkaasta kasvattamani ohotanmarunan, toisen kaveriksi. Istutin myös gladiolukset ruukkuihin, joihin myöhemmin lisään keijunmekkoa ja päivänsineä.

Yritin vähän raivata pihalla rompetta piiloon, ties vaikka kattofirman mies tulisi pian taas droonillaan ottamaan kuvia. Hän oli jo kerran käynyt juuri kun olin levittänyt kylvöjen päälle resuja kateharsoja lintusuojaksi - ja kun olin sanonut miehelle, että nuo pitäisi sitten ehtiä ottaa pois ennen kuin remonttimies tulee kuvaamaan... Mies oli yrittänyt välittää viestini kuvaajan yllättäen ilmestyttyä, mutta hän oli silti räpsinyt kuvat. Onneksi ei kuitenkaan ilman lupaamme mitään julkaise.

Tarhavarjohiippaa intaantui kukkimaan enemmän kuin ennen. Ehkä se sittenkin tykkää myös valosta, jota se nyt saa enemmän, kun pihlajavanhus kaadettiin.

Tänä keväänä - toisin kuin viime keväänä - piisaa taas niin kirsikan, luumun kuin omenankin kukkia ❤️ Otin illan hämyssä kuvan, johon halusin mukaan myös narsissit  itselleni muistutukseksi, että tämänväristen sipuleita toinen sisko toivoisi omaankin  puutarhaansa, ja tulee saamaan.

Kirsikan juurelle istuttamani hopeatäpläpeippi näyttää menestyvän. Viime syksynä istutin sitä jo kolmanteenkin paikkaan, kun ensimmäisessä se näytti hieman hiipuvalta. 

Upsis unohdus

 Olenkohan jo myöhässä? Huomasin äsken, että olen unohtanut kylvää tuoksuhernettä esikasvamaan. Samoin hyasinttipapu olisi kai pitänyt kylvää jo huhtikuulla. Meinaan vielä kokeilla. Molempia.

Nyt kun eilinen kylmyys meni ohi ja kun Pouta lupaili lämpimien jatkuvan, kannoin kasvihuoneeseen loputkin tomaatit ynnä muuta. Kaksi Outdoor Girliä sinne istutin jotain viikko sitten, loput tänään. Ja neljä Borlotto-papua ja yhden Balcony yellow-kirsikkatomaatin.

Huomenna on tarkoitus jatkaa kasvihuoneessa istuttelua, ja ulosistutettavien karaisua. Purjoja ja sellereitä olen jo tarpeeksi karaissut, ne voisin ehkä istuttaakin. Huomenna pitäisi myös kerätä nokkosia ja pestä, kuoria ja laittaa Millanilta saamamme palsternakat.

Kevät alkaa olla kulkeimmillaan, ja kun viikolla saatiin kauan kaivattua sadetta, kaikki aivan roihahti kasvuun. Aina tekee mieli ottaa kuviakin, vaikka joka kevät samat lajit sieltä nousevat. Tänään bongasin joka kevät yhtä kiihkeästi odottamani lamopeikonkellot.

Mutta kuva on shakkiruutukukasta, oikealta nimeltään kirjopikarililja. 

Lauantai-illan päätteeksi

Meinasin kirjoittaa Facebook-päivityksen, mutta siitä alkoi tulla niin pitkä, että laitankin sen tänne blogille, kaikessa lapsellisuudessaan. 

Nousin aamuviiden jälkeen aamukahville, mies kun oli noussut jo ennen minua kahvinkeittoon. Sitä luulisi, että paljon ehtii saada aikaan, kun aikainen lintu löytää madon. Mutta jo puolen päivän jälkeen alkoi univelka painaa. Iltapäivällä annoin periksi ja oikaisin, eiku käperryin sohvalle torkuille. Nyt saunan jälkeen jo taas väsyttää, ja Beck tulee niin myöhään, että tuskin jaksan häntä odottaa.

Mutta löysin minä niitä matoja. Toki jätin ne kasvimaalle. Vähän suretti, kun heidän tunneleitaan turmelin, mutta piti saada kaivettua bokashi maahan.

Laulakoot muut vaikka satsatsaata, minä olen laulanut koko päivän tangoa. Valkovuokot nääs.

Laitanpa vielä itselleni muistiin, että viikolla kylvin härkäpapua ja vähän salaattia. Tänään sitten upotin härkäpapujen kanssa samaan penkkiin itäneitä sinisiä perunoita (Blue Congo tai jotain sellaista). Kasvihuonetta olen koettanut raivata. Sinne kun raijattiin kaikenlaista epämääräistä mm. kuistin alustasta ennen verhoiluremonttia. Eilen jo istutin kokeeksi kaksi Outdoor girl -tomaattia kasvihuoneeseen. Vein sinne myös muutaman keijunmekkoamppelin. 

Säät ovat nyt suosineet pihaleikkejä, ja nyt olen saanutkin melkein kaikki perennapenkit jotenkin siistittyä. Kolmiopenkissä on vielä viime kesäiset perennojen varret, ja juolavehnää voisi  edelleen repiä useammasta penkistä. 

Olisiko nyt aika toivottaa kunat.

Viimeinenkin niitti

Eilen olivat käyneet tuomassa ja asentamassa parvekkeen. Palattuani töistä mies kysyi, huomasinko mitään uutta. No en ollut huomannut, kun yleensä katseeni pihassa suuntautuu paljon alemmas, perennapenkkeihin ja kasvimaalle. 

Nyt on Kanttorilan ulkokuori valmiiksi asti rustattu. 

Esikasvatuserehdys

 Useasti aamuisin puoliunessa alan miettiä työasioita ennen herätyskellon soittoa. Tänä aamuna tajusin semivalveilla yhtäkkiä erään mokani. Olemme kylväneet oppilaiden kanssa kolmeakin sorttia kukkaa äitienpäivälahjaksi. Kauan aikaa ihmettelin, miten samettikukat kasvavat valoisalla ikkunalla niin pitkiksi (30cm) ja honteloiksi. Viimein totuus iski tajuntaani. Ne olivat kosmoskukan siemeniä, olin virheellisesti kirjoittanut siemenpussiin "samettikukka". Koulittuani taimia oppilaille toin loput "samettikukat" kotiin itselleni. Sillä ajatuksella jälleen, että saan niistä kasvimaalle luontoystävällisiä karkottimia.

Nyt minulla ei sitten ole kuin vaniljasamettikukkia, jotka toki ovat nättejä ja miellyttäväntuoksuisia, mutta noinkohan ne tehoavat kasvimaalla.

Vielä yöpaidassa sitten kylvin pienen annoksen oikeaa samettikukkaa astiaan. Olkoon tämä kokeilu, että riittääneekö lyhyempikin esikasvatusaika. Kosmoskukkiahn ei olisi tarvinnut lainkaan esikasvattaa. Jospa pakattaisiin vielä oppilaiden kanssa pienet annokset kosmoksen siemeniä äideille siltä varalta, että pitkät hontelot kasvit eivät selviä kotimatkasta ensi perjantaina.

Kuvasta näkyy, kuinka selvästi nuo kaksi lajia eroavat toisistaan. Enkä vain meinannut tuota hoksata... Vasemmalla siis sitä vaniljasamettikukkaa, kun tavallinen vasta siemenenä mullassa.