Meinasin kirjoittaa Facebook-päivityksen, mutta siitä alkoi tulla niin pitkä, että laitankin sen tänne blogille, kaikessa lapsellisuudessaan.
Nousin aamuviiden jälkeen aamukahville, mies kun oli noussut jo ennen minua kahvinkeittoon. Sitä luulisi, että paljon ehtii saada aikaan, kun aikainen lintu löytää madon. Mutta jo puolen päivän jälkeen alkoi univelka painaa. Iltapäivällä annoin periksi ja oikaisin, eiku käperryin sohvalle torkuille. Nyt saunan jälkeen jo taas väsyttää, ja Beck tulee niin myöhään, että tuskin jaksan häntä odottaa.
Mutta löysin minä niitä matoja. Toki jätin ne kasvimaalle. Vähän suretti, kun heidän tunneleitaan turmelin, mutta piti saada kaivettua bokashi maahan.
Laulakoot muut vaikka satsatsaata, minä olen laulanut koko päivän tangoa. Valkovuokot nääs.
Laitanpa vielä itselleni muistiin, että viikolla kylvin härkäpapua ja vähän salaattia. Tänään sitten upotin härkäpapujen kanssa samaan penkkiin itäneitä sinisiä perunoita (Blue Congo tai jotain sellaista). Kasvihuonetta olen koettanut raivata. Sinne kun raijattiin kaikenlaista epämääräistä mm. kuistin alustasta ennen verhoiluremonttia. Eilen jo istutin kokeeksi kaksi Outdoor girl -tomaattia kasvihuoneeseen. Vein sinne myös muutaman keijunmekkoamppelin.
Säät ovat nyt suosineet pihaleikkejä, ja nyt olen saanutkin melkein kaikki perennapenkit jotenkin siistittyä. Kolmiopenkissä on vielä viime kesäiset perennojen varret, ja juolavehnää voisi edelleen repiä useammasta penkistä.
Olisiko nyt aika toivottaa kunat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti