Verkko kireällä

Pihamarkilla olemme viihtyneet miehen kanssa molemmat omissa hommissamme. Sisällä mä olen lähinnä tehnyt ruokaa (siis useammin kuin loma-aikojen ulkopuolella tapaan tehdä) ja mies tiskannut. Eilen mies rustasi liiverinpohjaa, taikka pohjustustyö alkoi jo edellisiltana, kun hän repi katajan juurelta pensaikkoa. Eiköhän se ole rusopajuangervoa, joka leviää ja on sitkeä kuin paju. Liiverin pohjaksi hän kuskasi navetan lattisementin lohkareita ja niiden päälle hiekkaa, sitäkin uusittavan navetanlattian alta. Sitten varsinaiseksi lattiaksi trukkilavoja. Nyt pyhäpäivänä on taukoa rakennushommista, niin kuin puutarhahommistakin - mitä nyt aamulla kuskasin astioita räystäiden alle sadevettä keräämään.
Eilispäivän puutarhaurakkanani oli köynnöskasvien istutus. Sitä varten kysäisin mieheltä, sopiiko minun ripustaa Millanilta saamani köynnöstukiverkko navetan seinustalle. Olin funtsinut varapaikan, koska mies oli puhunut navetan ja riihen maalaamisesta. Ja hyvä että olin, ei kukkien laitto seinustalle  kuulostanut miehen mielestä asialliselta, lahottaa vain seinää entisestään. Toista verkon paikkaa varten tarvitsin kaksi seivästä, jotka mies minulle auliisti pystyttikin kasvimaan laitaan, reunimmaisen ja vanhahkon kohopenkin päihin. Kiristettyäni verkon sijoilleen toin penkkiin säkistä lisää tuoretta multaa, johon istutin neljä päivänsineä, kaksi mustasilmäsusannaa, yhden keijunmekon ja kaksi tuoksuhernettä, keijunmekon keskimmäiseksi ja herneet sen molemmin puolin. Köynnösten eteen istutin vielä viisi pientä krassintainta. Verkon toiselle, kasvimaan puoleiselle kantille, kylvin silpoydinhernettä. Uskon ja toivon, että köynnökset ovat ehtineet juurtua ja alkaa kasvaa kunnolla pituutta ennen kuin herneet peittävät niiltä valoa.
Oli minulla liossa myös sokeriherneitä. Niitä kylvin sitten vielä kaksi riviä edellispäivänä kylvämieni salaatti- ja punajuuririvien viereen, ja kasvimaa alkaakin olla täyteen kylvetty. Jossain on vielä tilaa salaatin ja tillin uusintakylvöille.
Köynnösverkon tieltä minun täytyi kylläkin siirtää kohopenkkiin pari päivää aikaisemmin istuttamani orvokin ja punarevonhännät. Niille laitoin uudet paikat perhos- ja kivikkopenkkeihin. Samalla kylvin perhospenkkiin ihananvärisestä unikosta talteenottamiani siemeniä. Mutta kurkkuyrttiä kylvin purkkiin. Jos itävät, niin mietitään sitten niille paikkaa. Kurkkuyrtti kun on aika kova leviämään.
Jouduin mä kasvihuoneessakin tekemään yhden siirron jo istutettujen kanssa. Millanin kanssa juteltuani muistin, että minullakin tomatillo pärjäsi paremmin ulkona kuin kasvihuoneessa, joten siirsin sen isosta laatikosta ulossiirrettävään ruukkuun, josta vuorostaan siirsin paprikat tomatillon tilalle.
Mutta nyt on siis lepopäivä. Kirkossa käytiin kävellen. Siellä huomiota kiinnitti kattoparrujen ympärillä suihkiva haarapääskynen. Mutta se löysi tiensä ulos (paljon helpommin kuin taannoinen rastaanpoikanen riihiladostamme), peräti kaksikin kertaa. Toisen kerran jälkeen suntio ryntäsikin sulkemaan oven. Ettei enää pyrähtäisi takaisin, ei pääskyn kannata kirkon kartohirsiin pesiä.
Saarnaamassa oli kesäteologi. Kirkosta palattuamme nuorimies naapurikunnasta kävi hakemassa kauan turhanpanttina riihessä lojuneen vaihdelaatikon. Aikoo sovittaa sitä Kadettiin. Hyvä että tavara kiertää.

Ilmoja piisaa, ja istuttamista

Vielä on istutukset kesken. Kylvöjähän aion tehdä muutenkin pitkin kesää lisää, salaattia, hernettä ja tilliä ainakin uusintakylvöinä. Millanilta sain keväällä pussillisen kauraa, johonkin pitäisi niitäkin nakella, jos olisi tilaa. Ehkä perunapeltoon?
Eilen aamupäivällä istutin pienen osan kesäkukista. Portaiden viereen olin kylvänyt aiemmin rivin kosmosta ja malvikkia sekaisin, nyt istutin kylvörivin eteen valkoista leijonankitaa ja mustaa orvokkia vuorotellen. Esikasvattamani sinivarjot istutin ns. perhospenkkiin muiden perhosia houkuttelevien  perennojen sekaan ja muutaman leijonankidan ja orvokin lemmikkien haudalle harjaneilikoiden kaveriksi.
Eilen illalla sain lopulta valmiiksi puolimoos olleen kohopenkin, kun mies leikkasi nurmikkoa ja tyhjäsi keruupussin penkin päälle useaan kertaan. Sen päälle minä levittelin kompostorista tyhjäämäni tökötin, jonka päälle tuli sitten kasvihuoneen tomaattilaatikoista tyhjäämäni sekä kohopenkin viereen lapioimani mullat. Istutin siihen viisi sokerimaissia, kolme Golden Zucchini- kesäkurpitsaa - joista yhden varsi kylläkin rapsahti melkein kokonaan poikki - ja kylvin viisi liotettua härkäpapua. Popparipussista kylvämiäni maisseja istutin kasvimaan toiselle laidalle, jotteivät kovin ristipölyttäisi toisia maisseja.
Viikonlopuksi on luvassa sadetta. Siinä toivossa aion tänään aloittaa samettikukkien istuttamisen kasvimaalle. Pitäisi miettiä paikka myös muutamalle päivänsinille, sekavärisille leijonankidoille, parille mustasilmäsusannalle ja ruukuissa talvettuneille kahdelle äitienpäiväruusulle, yhdelle jouluruusulle. Krassit ovat vasta tulleet pintaan, mutta niillekin pitää jostain varata tilaa. Kasvimaalle nyt ainakin.
Eilen puutarhapäivä keskeytyi romureissun ajaksi. Kävimme peräkärryllä hakemassa Millanin nurmikolta loput kudontakoneen rautaosat hyötyjäteasemalle, naapurin mies oli aiemmin löytänyt kasasta jotain tarvekaluja, samoin Millan löysi köynnöstueksi sopivan "ratin". Oli se naapuri ihmetellyt, millainen supermies oli saanut koneen osat pihalle pikkuluukusta. Samaa oli päivitellyt Millanin isä. Sellainen supermies minulla.
Oli mulla vähän mattopesuakin ohjelmassa eilen, kun edellispäivänä olin jättänyt likoamaan kaupunkikodista tuomani vaalean räsymaton. Matto oli turhan pitkä, niin ennen pesua olin katkaissut sen lyhyemmäksi tahran kohdasta, purkanut matonkuteita kerille ja solminut molempien matonpätkien päät. Lyhyempään jäi tahraa jäljelle, mutta se passaa kynnysmatoksi. Kun kerta mulla oli pesuvesi saavissa valmiina, niin pesin lisäksi yhden Kanttorilan matonkin. Tosin porstasin siitä vain vaaleiden raitojen kohdat, joissa lika näkyi... Matot olisi kyllä kannattanut pestä jo toissapäivänä, niin saattaisivat hyvinkin olla jo kuivia. Sen verran kuumaa ja kuivaa oli vielä eilenkin. Mutta saisi se sade silti kernaasti taas tulla.

Pure parsaa!

Viime kesänä vain yksi parsanjuurakko versoi, sekin varsin vaatimattomasti. Muut neljä juurakkoa olivat syystä tai toisesta (vaikean talven takia?) menehtyneet. Niinpä päätin kokeilla parsan viljelyä toisella tavalla. Tilasin parsan siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä. En kuitenkaan ruvennut niitä kaupunkikodissa esikasvattamaan, kun kuitenkin vasta syksyllä ne istutetaan lopulliselle kasvupaikalleen - jos ovat alkaneet kasvaa.
Aikani pähkäilin, mihin kokeilisin kylvää parsaa. Idea löytyi yhdestä lehdestä, jonka olin saanut Millanilta. Siinä oli juttu kasvatuslavan rakentamisesta. Samoihin aikoihin mies löysi riihtä siivotessaan lavareunuksen, jonka aikanaan saimme mukaamme Norjan reissulta. Nyt olisi aika ottaa se käyttöön. Etsin lavalle tilaa kasvimaalta kohopenkkien välistä, tasoitin pohjaa, pystytin lavan, suojasin sen reunat multasäkkiriekaleilla,  peitin pohjan sanomalehdillä ja sitten aloin täyttää lavaa. Pohjalle kelpuutin maa-ainesta suoraan kasvimaalta, edellissyksyn kohopenkkikaivuista oli jäänyt hiekkaista irtomaata. Sen päälle tyhjäsin muovisäkkeihin jemmaamani ruohosilput, sitten kasvihuoneesta niin ikään säkkeihin keräämääni multaa kurkkujen ja tomaattien kasvulaatikoista ja lopuksi tuoretta puutarhamultaa Halpakaupasta. Neljäntoista liotetun parsansiemenen lisäksi sain mahdutettua lavaan myös mukulasellerit ja loput purjot. Osan purjeista olin istuttanut kaupunkikodin kohopenkkiin, mutta noinkohan ne siellä jaksavat kasvaa, kun alku oli niin viluista touhua.

Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Kolme vihanneslajia samaan lavaan.Varsi- eli ruotisellerit tosin vielä odottavat istuttamista. Ehkä tänään keksin, mihin ne laitan.

Tandemkauden aloitus

Olemme pitäneet tandem-pyörän täällä kesäkodissa, koska se on kesäpyörä. Liukkailla sillä ei tohdi ajaa. Sunnuntaina polkaisimme sillä kirkkoon ja eilen - takakumin pumppaamisen jälkeen - Millanille kylään. Minulla oli tuliaisena satulalaukussa pistokkaasta juurruttamani pepino. Millanilta sain viime keväänä pepinon eli päärynämelonin taimen, joka talvehti vintillä. Mutta hänen oma pepinonsa ei selvinnyt talvesta, joten sain tilaisuuden maksaa takaisin. 

Perille päästyämme mies meni ensi töikseen tutkimaan perunaviljelyksemme ja löysi kuin löysikin pintaan noussutta potunvartta. Kävin itse tarkistamassa, että laji oli oikein tunnistettu, eikä esimerkiksi sitä härkäpapua, jota kylvin perunan kaveriksi. 

Meillä viivähti tavallista myöhempään, kun mies ryhtyi kahvittelujen jälkeen tyhjäämään kellarista aiemmin hajottamansa mattokoneen osia. Tällä paikkakunnalla on melkein tuvassa kuin tuvassa ollut jossain vaiheessa konekäyttöiset kangaspuut. Millanin kellarissa sellaiset veivät vain tilaa, niistä ei olisi enää kalua tullut, joten ne jouti purkaa. Mies sai kuin saikin kellarin ikkunan auki ja sitä kautta nosteltua järkyttävän painavat rautaosat kempuralle. Alunperin hänen piti hakea kellarista vain sinne jättämänsä rautakanki ja muutama koneesta irronnut rautatanko Millanille "aidanseipäiksi", tai siis tukemaan metalliverkosta tekeillä ollutta kompostikehystä. Kyllä mies sitten sen kehikonkin pystytti, mutta siinä sivussa teki sen romukasan, joka meidän täytynee käydä peräkärryllä noutamassa tuohippuolin. Samalla voisi mullata perunat...

Helluntai

Eilen todistusten jaon ja lähtöhalausten jälkeen ehdin kotiin jo ennen kymmentä. Mutta niin vain venähti aika pakkailussa ja muussa järjestelyssä, että pääsimme liikkeelle kohti Kanttorilaa vasta viideltä. Olisi sittenkin pitänyt olla se peräkärry mukana... Mutta onneksi kuopus oli myös lähdössä seuraavana päivänä eli tänään kohti etelää ja lupasi tuoda niitä kampsujamme, mitä emme saaneet autoomme mahtumaan, kun sinne piti tukkia kuusi taimilaatikkoa. Taannoin näin kaupungissa erään kerrostalon pihalla ammattikäytöstä poistetun ruumisauton, ja silloin pitkästä aikaa ellen ihan ensi kertaa halusin ostaa tietyn auton. Ruumisauton kyytiin olisi mahtunut monta taimilootaa päällekkäin ja vierekkäin ja vielä paljon muutakin maallista kateutta. 

Perillä todettiin, että ruohonleikkuu odottaa. Kannoin taimilaatikot suoraan kasvihuoneeseen ja peittelin ne yöksi kateharsolla. Samalla tsekkasin, että viikko sitten istuttamani tomaatit, chilit ja munakoisot olivat hengissä. Jotain hyvääkin tässä viileähkössä ja pilvisessä säässä, eivät olleet läkähtyneet taimiparkani. Millan oli käynyt kastelemassa taimeni sisällä, joten nekin olivat friskissä kunnossa. Sisäkasvien kastelun lisäksi en sitten juuri muuta eilen illalla tehnytkään, puutarhapasteerailun lisäksi. Kai sen verran väsytti taakse jäänyt lukuvuosi, pakkaamisstressi ja autossa istuminen. 

Pyhäaamun alkajaisiksi kanniskelin peräkamarista aiemmin tuomani taimet pihalle, kasvihuoneen seinustalle. Mies kantoi taimista tyhjentämäni metallihyllyn kasvihuoneeseen, niin tuli vähän tilaa peräkamariin. Ennen kymmentä mies kaivoi tandempyörän esiin ja polkaistiin helluntaikirkkoon. Kirkon taannoisen remontin yhteydessä seurakunta oli hankkinut myös uudet kirkkotekstiilit, ja nyt pääsin näkemään upeat punaiset tekstiilit. Kirkkoherra oli vapaalla, mutta kirkossa vaimonsa ja kahden, oletettavasti nuorimman, lapsensa kanssa, pienin oli kantokoppaikäinen, hän äänteli ilmeikkäästi ihanan kirkkaalla äänellä. Välillä isä kanniskeli pienokaistaan. Vanhempi lapsi kysyi kuiskaten "isä, menemmekö ehtoolliselle?" ja lähti samantien rientämään kohti alttaria. Olipa hyvä, että mies sai minut lähtemään kirkkoon. Harvemmin tilanne on noin päin, niin en ääneen viitsinyt vastustaa ajatusta. 

Messun jälkeen polkaistiin kotiin kaupan kautta, kun maito oli loppumaisillaan. Ja osteltiin sitten muutakin ruokavärkkiä. Kaupassa ehti tulla niin nälkä, että teimme pikaruuan eli hampurilaiset oivalluksesta ja härkäpapupihveistä, salaattia, tomaattia ja kellarista suolakurkkua väliin. Sitten takaisin ähräämään taimien pariin. Kannoin kasvihuoneestakin useimmat taimet ulos, istuttelin ruukkuihin pistokkaita ja ruukkusalaatin, kasvihuoneeseen tomatillon, pari kurkkua ja hunajamelonia.    Pistokkaita vapautuneeseen lokerikkoon laitoin sitten taas muutaman pistokkaan juurtumaan, yhden muratin, kaksi ananaskirsikkaa ja yhden verenpisaran lisää sekä kokeeksi oliivin lehvän. Jos se vain tekee juuret, niin Millan saa ekan oliivipistokkaan. 

Sitten olikin jo aika alkaa laittaa päivällistä. Pesin ja keitin kaupasta ostetut varhaisperunat, jos vaikka kuopus ja tyttöystävänsä tarvitsisivat myös ruokaa tässä poiketessaan. Mies raivasi huushollia hivenen, mikä ajoittuikin osuvasti, koska ennen kuopuksen tuloa meille ehti muitakin vieraita. Ohikulkumatkalla Jorma poikkesi iltateelle. 

Vieraat jatkoivat jo matkaa ja on iltauutisten aika. Ei sillä, että aikoisin niitä katsoa. On mulla muutakin tekemistä päivän päätteeksi. Ennen vieraita ehdin tehdä iPadin kanssa puutarhakierroksen ja lisäsin nipun kuvia Facebookin kukkakansiooni. Erityisesti ilahduin havaitessani tarhavarjohiipassa kukannuppuja. Se ei ole ennen minun aikanani kukkinut. Olin jo ehtinyt miettiä, mitä sille pitäisi tehdä, ihanko vaihtaa paikkaa, jotta se innostuisi kukkimaan. Mutta saa se nyt olla niillä sijoillaan. 

Yksi viikko lomaan

Perjantaityöpäivän päätteeksi minulla oli palaveri, joten olin kotona tavallista myöhemmin. Tällä kertaa pakkaamiseenkin meni normaalia kauemmin, kun halusin viedä jo osan taimista ja kun lisäksi halusimme siirtää myös pakasteet Kanttorilan pakastimeen. Mies rustasi peräkärryyn työlaitteita ja yhteen nurkkaan eristelevyillä vuoratun tilan pakasteita täynnä oleville kylmälaukuille. Iltakuudesta päästiin lopulta tien päälle.
Kanttorila yllätti jälleen. Ei pelkästään ruohon ja puiden viherrys, vaan perennojen hurja kasvupyrähdys. Viikko sitten narsissit olivat vasta laihoilla nupuilla ja nyt täydessä loistossaan. Niitä piti tietty käydä nuuskuttamassa. Mutta vasta sitten, kun olimme saaneet pakastimen päälle ja kantaneet pakasteet sinne.
Narsissin lisäksi kukkaan olivat ehtineet helmihyasintit, kirjopikarililjat,  osa tarhakylmänkukista, kevätkaihonkukka, lemmikki ja useimmat esikot. Eikä mene kauaa ennen kuin sammalleimukin ehtii kukkaan. Niin ja vaaleanpunainen amerikanvuokko. Lisäksi oli ilo nähdä joidenkin kylvöjenkin ehtineen jo pintaan. Härkäpapu, tilli ja sipuli, joita kylvin ekaksi, mutta myös viimeksi kylvämistäni nauris ja kosmoskukka olivat pinnassa.
Koska tulimme perille vasta yhdeksän kieppeillä, en enää jaksanut ryhtyä mihinkään pihahommiin, vaan jätin suosista kasvihuoneen siivouksen aamuun.
Niin kuin sitten teinkin. Jonka jälkeen lähdimme ostamaan puutarhamultaa. Samalla teimme kumpikin hivenen myös heräteostoksia. Tokikaan emme mitään tyystin tarpeetonta. Löysin tuliaisiksi toivotun kaltaisen lintulaudan, ostin pari kateharsoa, yhden rastasverkon, suojaverkon vesitynnyrin päälle ja läjän jalallisia isoja muoviruukkuja, jotka olivat tarjouksessa, euron kipale! Mies osti ainakin jotain ruiskuvehkeitä, tai mitä ne ovat, toisella puhalletaan soodaa, toisella hiekkaa. Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo kahville ja vadelmamustikkapiirakalle. Kävin samalla kylvämässä viimeksi istuttamiemme perunoiden kaveriksi härkäpapua. Samalla peittelin muutaman pintaan jääneen mukulan.
Kotiin palattuamme aloitin kasvihuoneessa tomaattien, munakoison ja paprikoiden istuttamisen (chili- ja tavallinen). Välillä piti käydä tekemässä safkaa, vihreää kastiketta, härkäpapuja, nuudelia ja jäävuorisalaattia mustin oliivein. Olemme siirtymässä suurelta osin kasvisruokaan. Saatuani kasvit mullan peittoon ja kylvettyäni muutaman basilikan siemenen Sibiria-tomaatin juurelle peittelin kaikki istutukset vielä kahdella kateharsolla. Lopuksi kylvin vielä tuoksuhernettä laatikkoon, jonka jätin toiveikkaana kasvihuoneeseen. Esikasvattamistani tuoksuherneistä iti ja jäi henkiin vain kolme, vaikka kylvin kahteen otteeseen, ainakin kolmekymmentä hernettä yhteensä. Omakeräämät siemenet olivat viime syksynä ilmeisen huonolaatuisia. Kasvimaalle kylvin vain kehäkukkaa tänä iltana. Ehkä jotain siemeniä vielä ennen kaupunkiin paluuta.
Viime viikonloppuna tänne jättämäni taimet selvisivät viikosta hienosti paljolti sen ansiosta, että kuopus ohikulkumatkalla poikkesi niitä kastelemaan. Voi olla, että kuopus on kulkeilla myös tulevalla viikolla. Ja ellei ole, ilmoitan Millanille, joka poikkeaa kastelemassa samalla kun käy muillakin asioilla.
Ensi lauantaina tulemmekin Kanttorilan kulmille sitten pidemmäksi ajaksi. Sitten ryhdytäänkin tositoimiin.

Kaksi viikkoa lomaan

Taas sama vanha virsi kuin aiempinakin keväinä ja kesinä: Kanttorilassa ei kerkiä kirjoittaa! Olimme mökkeilemässä niin viime kuin tänä viikonloppunakin, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt mökkipäiväkirjaankaan laittaa muuta kuin päivämäärän. Saati sitten blogiin.
Mutta siis. Kevät oli edistynyt jo viime kerralla. Silloin emme vain pahemmin ehtineet piha- tai muitakaan töitä tehdä, kun lauantaipäivä vietettiin liesussa. Teimme äitienpäiväajelun minun kotiseudulleni, treffasimme molemmat siskoni - molemmat sairaina - sekä äitiä tietysti kävimme katsomassa. Äiti kyllä vain nukkui koko sen ajan, kun lauloimme hänelle kevätlauluja ynnä isänmaallisia ja hengellisiä lauluja. Mukava ajelu meillä silti oli. Pitää toki se vielä mainita, että menomatkalla kävimme poimimassa kyytiin pinon vinyylilevyjä ja niille sopivan soittopelin, kun lapsuuden naapuri arvasi niitä minulle tarjota Facebookissa. Opiskeluaikoinani ostamani levysoitin laukesi jo kauan sitten, ja levyistänikin olin jo siksi luopunut (annoin isosiskolle), vain yhden säästin itselle, Sibeliuksen Finlandian. Olin haikaillut levysoitinta, ja nyt sellaisen sain!
Paluumatkalla poikkesimme Millanin luo iltapalalle ja kuulumisia vaihtamaan. Sunnuntaina kun oli äitienpäivä, niin lähdimme jo puoliltapäivin ajelemaan kaupunkikotia kohti, kun tytär ja vävy olivat tulossa poikkeamaan.
Tänä viikonloppuna pääsimme liikkeelle taas hivenen aikaisemmin, kun lähdimme liikkeelle töistäni päin. Tuntui kuin kesäloma olisi jo alkanut, kun oli niin lämmintä - ja kun todistukset oli tulostettuina. Kyydissä oli mm. kolme muovilaatikollista taimia, jotka jätin peräkamariin raahaamaani varastohyllyyn. Nyt kyllä vähän hirvittää, kuinka ne pärjäävät viisi päivää, kun kaupunkikodissa osa taimista oli ihan lotossa vain parin päivän kastelutauon takia. Millan kyllä lupasi, että hän voi käydä kastelemassa, kun kuitenkin harva se viikko hän käy muutenkin asioimassa kylällä. Täytynee kehdata vaivata, jos sää jatkuu aurinkoisena.
Kanttorilan pihaa kiertäessäni - taas ensitöikseni - panin merkille, että nokkonen oli parhaimmillaan poimittavaksi.  Vaatteet vaihdettuani ja hommailtuani ensin pihalla muita kiireellisempiä hommia, lähinnä kasvimaan kylvökuntoon laittoa, kiersin keräämässä nokkosia.
Lauantaina aamupäivällä tein nokkoslättyjä ja kävin kylvämässä porkkanaa (Yellowstone ja Saint Valery), tammenlehtisalaattia, persiljaa, tilliä ja naurista. Kastelin kylvön ja peittelin kateharsolla. Tosin pahasti just nauriin kohtaan osui repeämä harsossa. Ensi kerralla täytynee kääntää harso toiseen asentoon ja levitellä nauriille vielä tuhkaa. Viime kesänä en saanut yhtään naurista. Vaikka tämä taisinolla turhan varhainen aika kylvää sitä, niin en ainakaan sen huonommin voi onnistua kuin viimeksi. Eka kertaa käytin rivien tekemisessä apuna lankaa ja keppejä saadakseni suoria rivejä sopivalle etäisyydelle. Sittemmin luin Millanin lainaamista puutarhalehdestä taas, että avaimenreikämalli/mandala olisi rivejä taloudellisempi kylvötapa tilankäytöltään. Jospa ensi keväänä vihdoin rohkenisin kokeilla mandalaa. Tällä erää koetin säästää tilaa paririvisysteemillä; kaksi riviä haranterän leveydelle toisistaan ja sitten väliin leveämpi tila käytäväksi.
Iltapäivällä lipattiin autoon mm. siemenperunoita ja työkaluja pottumaan kääntämiseen ja lähdimme Millanin markiille. Hänen peltonsa on kylläkin varsin savista eli märkää, tiivistä ja raskasta kääntää, mutta saimme tehtyä vajaat kymmenen vaonpätkää, joihin sain piilotettua kolme kahden kilon pussillista ituperunaa. Yksi pussillinen jäi tähteelle siemenperunoita, jotka illemalla kaivoin Kanttorilan maaperään pariin paikkaan. Ihan muutaman potin olin jo aiemmin jemmannut kaupunkikodin kasvimaahan härkäpapujen kera. Millanin peltoonkin meinaan vielä kylvää härkäpapua perunan kaveriksi, ne vain jäivät vielä matkasta eilen. (Millanin pihassa pääsin näkemään kevään ensimmäiset haarapääskyset, se kruunasi mukavan päivän.)
Illan päätteeksi siirsimme pienen arkkupakastimemme keittiön eteisestä peräkamariin, jotta pakastin olisi tasaisemmassa lämpötilassa. Eteinen on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan jo siirtää pakasteet kaupunkikodista Kanttorilan arkkuun.
Sängyssä sitten mietin sekä Millanin peltoa että Kanttorilan kalustusta. Olisiko rikkaruohoa kasvavan savipellon paras ja helpoin  käsittelytapa peittää rikat pahvilla ja tehdä sitten pahvin päälle kohopenkkejä? Josko sillä tavoin vähitellen humusaines lisääntyisi ja vähentäisi liikaa tiiviyttä ja märkyyttä. Entäs sitten eteisemme kalustus? Siirtäisinkö työpöytäni peräkammarista eteiseen, jotta kamariin tulisi lisää tilaa ja ettei eteisen tyhjä nurkka täyttyisi romppeella? Vaan ehkä mun pitäisi ensin miettiä Kanttorilan kasvimaata kokonaisuutena. Mitä mihinkin tänä kesänä kasvamaan?
Ja sitten pitäisi funtsia tarkoon myös sitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata mukaamme kesälomaa varten. Kahdella ajokerralla pitäisi saada kulkeentumaan Kanttorilaan loput taimet, joukko astioita, tarpeellisia vaatteita yms. Ties vaikka jotain ensi viikonloppuna ehtisin paikan päällä skrivata...?