Omenatarha

Omenatarha

torstai 17. joulukuuta 2015

Kahkimista

Olen taas vasten tahtoani aloittanut joululahjavalvojaiset. Harmi kyllä, niillä ei ole mitään tekemistä lahjojen kanssa. Olenpahan vain ruvennut taas valvoskelemaan, kun joko illalla uni ei tule - kun pitää miettiä vaikkapa sitä, miten ja missä järjestyksessä laitetaan jouluruokia uuniin - tai sitten anivarhain herään kahkimaan. Niin kuin tänä aamuna, puoli viideltä. Toki osasyynä huonoon nukkumiseeni tällä hetkellä on myös kurkun karheus ja yölliset yskänpuuskat, mutta kyllä joulun vääjäämätön lähestyminen on siinä ehkä suurempi tekijä.
Ai mitäkö olen nyt sitten tehnyt tämän aamun? No, suljettuani kamarin oven, etten herättäisi nukkuvaa miestä, latasin pyykkikoneen käyntiin. Ties vaikka ennen töihin lähtöä ehtisin vielä ripustaa pyykit. Sitten olen hissun  kissun raivannut keittiöön pöytää ja lueskellut lehtiä. Tosin tämän aamun posti on vielä hakematta. Nyt se varmaan olisi jo laatikossa.
Eilisillan joulujuhla koululla viritteli mukavasti joulutunnelmaan. Minulla ei ollut stressiä oppilaitten esiintymisistä, mutta ihan pieni hermostuksenpoikanen siitä, että olin luvannut muutaman sanan sanoa valmistavasta opetuksesta. Perinteinen kuusijuhla evankeliumeineen, jouluvirsineen ja -lauluineen, lasten ihanine ohjelmasuorituksineen sekä pukkine ja lahjoineen oli sopeva ja niin minun makuuni, ettei parempaa olisi voinut olla. Arvonta ja torttukahvit oli sitten vielä piste iin päälle.
Koulun piha oli tunnelmavalaistu, ja joka aamu koulumatkan varrella olen saanut ihailla hillitynkauniita jouluvaloja ihmisten ikkunoissa ja pihapuissa.Kanttorilassakin on jo jonkin verran jouluvalojoa, ja ihan vähän on tulossa lisää vielä neljännen adventtisunnuntain tietämillä, vaikka yhdestä ulkovalosarjasta kyllä puuttuu muuntaja, liekö jäänyt kaupunkikotiin.
Muuten(kin) joulusiivo ja muut askareet ovat edistyneet vähitellen mutta hitaasti. Tavallisesti tähän mennessä minulla on ollut esimerkiksi piprkakut jo leivottuna (kutakuinkin itsenäisyyspäivänä), mutta jospa tänä iltana jaksaisin vääntää taikinan ja huomenna leipoa.
Ei maar, tarttee pukea, hakea posti ja ripustaa pyykki. Sitten töihin ja töistä palaveriin ja toivottavasti kolmeksi takaisin Kanttorilaan. Ennen piparitaikinan tekoa olisi tarkoitus valmistaa zakuskaa, kun mies toi yllättäen munakoisoja taannoiselta kaupunkireissultaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti